Onko paikalla joku, jonka synnytys on mennyt hyvin?

Eka oli kolmipäiväinen käynnistys ja päättyi imukuppisynnytykseen mutta silti oli rauhallinen ja hyvä kokemus, ei jäänyt hampaankoloon mitään ja lapsi voi hyvin. Toinen taas oli reipastahtinen luomusynnytys ja vaikka loppu oli raju niin hyvä fiilis jäi siitäkin. Voisin synnyttää uudestaankin ja toivottavasti synnytänkin sitten joskus.

Ehkä siihen vaikuttaa enemmänkin omat fiilikset ja odotukset että kuinka sen synnytyksen kokee. Jos on kovat tai jopa epärealistiset odotukset ja jokin menee pieleen niin pudotus voi olla kova. Jos menee synnyttämään avoimin mielin ja ottaa asiat niinkuin ne ovat (ja kaikki päättyy kuitenkin hyvin) jää ehkä helpommin parempi mieli synnytyksestä. Ja tottakai minuakin on jännittänyt ja välillä ollut aika epätoivoiset fiilikset synnytyksen ja kivun keskellä mutta jälkikäteen oli molemmista synnytyksistä ihan hyvä tunne.

Koen itse että minulla on mennyt synnytykset täydellisesti, ja välillä tuntuu ettei niistä uskalla oikein puhuakaan kun toiset on kärvistellyt yli vuorokauden ja ponnistanut parikin tuntia...

Esikoisen kohdalla lorahti lapsivettä täysin yllättäen rv38+4, supistuksia ei kuulunut mutta lähdin synnärille näytille.
Kätilö joka otti vastaan oli vähän töykeä eikä meinannut uskoa että oli tullut lasivettä koska lakmus-testi ei värjäytynyt, lääkäri kuitenkin ultralla totesi että vettä oli niukasti jäljellä ja teki toisen lapsivesitestin joka olikin positiivinen.
Sitten ei tapahtunutkaan juuri mitän, hengailin vain osastolla ja odotin että milloin päästäisiin tositoimiin, mutta synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla vasta 38+6 kun tulehdusarvot oli jo koholla.
kun mentiin saliin ja sain tipan sanoivat että voi mennä vielä seuraavalle päivälle ennen kuin vauva syntyy.... Viiden tunnin kuluttua oli vauva sylissä =)
Käynnistettynä supistukset alkoivat heti melko rajuina, kokeilin ensin lämpötyynyä vatsan päällä, ja sitten ilokaasua, mutta niistä ei ollut minulle juurikaan apua... Epiduraalin sitten sain heti kun pyysin, ja se veikin kivut niin täydellisesti että ponnistusvaihekin oli täysin kivuton, ja kesti vain 7min.
Pari pientä tikkiä laitettiin jonnekin, mutta eivät haitanneet ollenkaan.

Toisen kanssa heräsin aamulla rv40+3 supistukseen, seuraava tulikin kymmenen minuutin kuluttua. 2,5tunnin kuluttus lähdimme synnärille, olin 3cm auki. Kokeilin akupunktiota kivunlievityksenä, mutta ei se oikein auttanut. Kun olin salissa ollut 1,5h  pyysin epiduraalin, sain sen puolen tunnin kuluttua. Jonkun ajan päästä vedet sitten meni, ja ja n. 1,5h epiduraalinlaitosta tunsin että tarttis ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 11min, vähän poltteli mutta epiduraali vei pahimmat tuntemukset.
Tämän kanssa kotiuduttiin jo seuraavana päivänä, koska olimme molemat niin hyvässä kunnossa.
Olin minä esikoisenkin jälkeen hyvässä kunnossa, mutta koska minulla oli ollut raskausajan diabetes niin pojan piti olla sokeriseurannassa.

Tsemppiä tulevaan koitokseen =)

Mulle antoi neuvolantäti hyvät neuvot kun rkaa odotin. Sanoi että älä suunnittele synnytystäsi, mene sen mukaan ja anna kropan hoitaa homma. Luota itseesi ja kätilöösi.
Toki kivunlievitystä kannattaa miettiä, mutta sekin tulee siinä itsestään mukaan jos ja kun tuntuu siltä. :)

Itsellä 5 loistavaa synnytyskokemusta takana. Isoja 4, 5-5kg lapsia olen saanut ilman ongelmia. :)

Meni erittäin hyvin, suunniteltu sektio synnytyspelon vuoksi. Kerran jouduin pyytämään kipulääkettä leikkauksen jälkeen, kolmen päivän kuluttua kotiin se tärkein, eli terve vauva mukana, alta viikon päästä jo imuroin, pesin lattoita ja lenkitin koiria jne. normaalisti. Arpea vatsassani tuskin huomaa. En kadu sekuntiakaan, vaikka taisteluahan se oli saada se sektiopäätös :)