Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ollut elämäni pahin vuosi.
04.05.2015 |
Viime toukokuusta lähtien on tapahtunut seuraavaa:
- siskoni erosi 16 vuoden avioliitosta, mies jätti yllättäen
- paras kaverini kuoli
- toisen hyvän kaverin lastenvaateliike meni konkurssiin, koko talous ja elämä meni kuralle
- serkkuni lapset kuolivat
- en päässyt opiskelemaan, enkä ole saanut töitä - jatkan työssä, josta olen masennuksen vuoksi ollut 3kk pois
- taloyhtiössä tuli odottamaton suuri remontti, meillä taloustilanne heikkeni huomattavasti
Tuntuu siltä, että koko ajan kaikilla menee huonosti ja reagoin kaikkeen hirveän voimakkaasti.
Kommentit (9)
Voi ei, koita jaksaa! Jossain vaiheessa huomaat, että hei meni yksi päivä siten että olin onnellinen enkä murehtinut. Jossain vaiheessa huomaat että on mennyt viikko, kaksi, kuukausi että olet ollut onnellinen. ♡
Elämä kyllä kantaa, ja ajan myötä vahvistut ja jaksat paremmin.
Tsemppiä tosi paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä, elämäni hirvein vuosi (tai oikeastaan vuodet). En viitsi tässä kertoa mitä kaikkea on tapahtunut, mutta paljon ikäviä asioita kuitenkin. Pelottaa tulevaisuus, sillä loppua ikävien asioiden sumalle ei näy :/
Luvan kanssa saa olla väsynyt ja surra murheita.
Mä taas stressaan jo etukäteen kuinka jaksan sitten kun vanhempani kuolevat.
Mulla oli kanssa takavuosina elämässä ajanjakso, jolloin
- isä sairastui ja kuoli leikkauspöydälle
- paras ystävä sai aggressiivisen syövän, kamppaili vuoden ja kuoli
- äidillä oli kasvain kohdussa, hyvänlaatuinen tosin, leikattiin ja toipui
- siskolla samoin
- keskenmeno
- uusi vauva
- vaihdoin työpaikkaa
- mies vaihtoi työpaikkaa
- muutettiin
- oltiin kahden hometalon loukussa, meidän talon myyjän kanssa käytiiin oikeutta useampi vuosi, selvisi lopulta meidän voitoksi
Siinä sitten elettiin kolmen pienen lapsen kanssa remonttimylläkän keskellä, käytiin töissä, yritettiin auttaa muita, itkettiin väsymystä, sairautta ja kuolemaa. Itselläkin oli fyysisiä oireita, olin varma että mullakin on syöpä.
Selvittiin :)
Sinäkin selviät, ja ajat muuttuvat paremmiksi. * Halaus *
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:35"]
Mä taas stressaan jo etukäteen kuinka jaksan sitten kun vanhempani kuolevat.
[/quote]
Ihan turha surra sellaista, mitä ei ole tapahtunut. Toisaalta jos tiedät että äitisi ja isäsi on sairas ja tauti etenee ja suunnilleen tiedät jäljellä olevan ajan, teet surutyötä etukäteen, valmistaudut siihen ja se on ihan normaalia.
Ap mihin serkkusi lapset kuolivat,jos saan kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:37"]
Mulla oli kanssa takavuosina elämässä ajanjakso, jolloin
- isä sairastui ja kuoli leikkauspöydälle
- paras ystävä sai aggressiivisen syövän, kamppaili vuoden ja kuoli
- äidillä oli kasvain kohdussa, hyvänlaatuinen tosin, leikattiin ja toipui
- siskolla samoin
- keskenmeno
- uusi vauva
- vaihdoin työpaikkaa
- mies vaihtoi työpaikkaa
- muutettiin
- oltiin kahden hometalon loukussa, meidän talon myyjän kanssa käytiiin oikeutta useampi vuosi, selvisi lopulta meidän voitoksi
Siinä sitten elettiin kolmen pienen lapsen kanssa remonttimylläkän keskellä, käytiin töissä, yritettiin auttaa muita, itkettiin väsymystä, sairautta ja kuolemaa. Itselläkin oli fyysisiä oireita, olin varma että mullakin on syöpä.
Selvittiin :)
Sinäkin selviät, ja ajat muuttuvat paremmiksi. * Halaus *
[/quote]
Kuulostaa samanlaiselta kuin minun kuluneet 2 vuotta.
T. 4
Alue: Aihe vapaa
Tulee parempia aikoja. Odottele rauhassa, äläkä riko itseäsi <3