Tulin ulos kaapista ja äitini kommentti oli "mitä mä oon tehnyt väärin?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun te kaapista vanhemmillenne tulevat tajuaisitte sen tilanteen kiusallisuuden ja sen, että se liittyy siihen, että kun ho mo se ksu aalisuudesta puhutaan, puhtaan ylipäänsä sek su aa li suudesta. Ja ongelma on silloin se, että tavallaan siinä puhuu vanhemmilleen sek si n harrastamisestaan. Eikä sek sis tä puhuminen kerta kaikkiaan kuulu lapsen ja vanhemman välille! Lapsi ei halua tietää, että vanhemmalla on sek sielämää eikä vanhempi halua tietää lapsensa sek sistä mitään. Tämä on se ongelma näissä avautumisissa, ei niinkään se suuntaus sinänsä vaan se, että sen yhteydessä ei voi olla tulematta mieleen se konkreettinen sek si osuus. En tiedä, mikä tähän olisi ratkaisu. Ylipäänsä intiimiasiat ovat intiimiasioita. esim. kakalla käynnissä ei ole mitään sek suaalista mutta sekin kuuluu sille areenalle, josta olisi umpihullua avautua yksityiskohtaisesti ventovieraille tai edes vanhemmille ja sitten ihmetellä, miksi ne on jotenkin varautuneita tai sanoo jopa, että eivät olisi halunneet tietää!

Ja voi kun te tajuaisitte että näissä tilanteissa lapsi (olkoonkin vaikka aikuinen lapsi) kertoo vanhemmilleen itselleen suuren asian. _Vanhempien_ homma on olla lapselleen tukena, ei toisinpäin niin kuin se liian usein menee.

Itse kun tulin kaapista ulos äiti itki ja raivosi. Minä sitten häntä lohduttelin vaikka oli omatkin ihastumuskuviot ja murrosiän myllerrys menossa päällä.

Ja pieni korjaus, ei siinä ole kyse sek.sistä kertomusesta. Voisin olla ho.mo mutta aseksuaali.

Sä puhut seksistä jo sanomalla, että sä olet aseksuaali. Seksuaali, ymmärrätkö? Eli halusit tai et, sä puhut seksistä, kun sä määrität itsesi sanoilla, joissa on seksi mukana. Se on kurjaa ja tekee puolin ja toisin hankalaksi näistä asioista puhumisen. Mä ymmärrän sun äitiä. On ahdistavaa, kun ihmiset, oli ne aikuisia tai lapsia, hierovat omaa seksiään toisten naamaan. Ja enpä haluaisi myöskään heterolapsieni istahtavan kaffepöytään naamat vakavina ja alkavan kertoa seksielämästään.

Kertovathan he epäsuorasti sek.sistä vaikka olisivat heteroita, jos tuovat esim kumppanin näytille?

Silloin ihan samalla tavalla hierovat sun naamaan omaa sek.sualisuuttaan kun kertovat minkä sukupuolen kanssa seurustelevat?

Mua kyllä häiritsee miten paljon mietit sitä mitä muut vehkeillään tekevät.

Ja et ilmeisesti ole turvallinen vanhempi jolta voisi kysyä neuvoa tai apua.

Siis mä en pätkääkään mieti normielämässä muiden seksiä, mutta tässä ketjussa kai oli tarkoitus puhua siitä? Vai? Mitä ihmettä?

Juu, en todellakaan olisi lapsilleni se taho, jonka kanssa haluan jutella "turvallisesti" tai mitenkään muutenkaan seksistä. Uskon, että sivistyneinä fiksuina ihmisinä he osaavat ottaa ne asiat keskenään puheeksi sitten, kun on niiden asioiden aika. Maailma on nykyään täynnä upeaa tietoa näistä asioista, joten niistä on mahdollista ottaa turvallisesti selvää ihan itse ja säilyttää sillä tavalla oma yksityisyytensä. Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta on paljonkin lapsia, joita vanhempien tunkeutuminen heidän seksielämäänsä olisi ahdistavaa ja perverssiä. En itse olisi ikimaailmassa halunnut jutella seksiasioista omien vanhempieni kanssa. Olen kiitollinen siitä, että ehkäisyt ja muut sai hoitaa hienotunteisesti terveydenhuollon ja muiden neutraalien ulkopuolisten tahojen kanssa.

Itse pienen pojan äitinä olen myös miettinyt, jos pojastani paljastuukin isompana  homoseksuaali. Mulla ei ole sitä mitään vastaan, mutta iso pelko olisi siitä, että pärjääkö hän ja ettei mitään pahaa vaan sattuisi. Toki yhtälailla heterolle voi käydä mitä vaan kamalaa, mutta tuntuu että homofobiaa ja -vastaisuutta esiintyy edelleen ja kaikenmaailman hulluja tuolla pyörii. Se siinä mietyttäisi. Kuitenkin toivoisin, että voisi rohkeasti olla mitä on ja seistä aatteidensa takana.

Ei tätä keskustelua kestä lepakkona. Empatia hyvät ihmiset, sitä kannattaa yrittää nyt vähän kasvattaa ja etsiä itsestään.

Miettikää joskus asioita muiden näkökulmasta tai Mitä jos sattuisikin omalle kohdalle.

Moikka.

Vierailija kirjoitti:

Itse pienen pojan äitinä olen myös miettinyt, jos pojastani paljastuukin isompana  homoseksuaali. Mulla ei ole sitä mitään vastaan, mutta iso pelko olisi siitä, että pärjääkö hän ja ettei mitään pahaa vaan sattuisi. Toki yhtälailla heterolle voi käydä mitä vaan kamalaa, mutta tuntuu että homofobiaa ja -vastaisuutta esiintyy edelleen ja kaikenmaailman hulluja tuolla pyörii. Se siinä mietyttäisi. Kuitenkin toivoisin, että voisi rohkeasti olla mitä on ja seistä aatteidensa takana.

Pärjäämistä auttaa jo paljon kun olet äitinä hänen puolellaan, että vaikka maailma olisikin vaikea paikka niin kotona on turvallista :)

(Ja muistathan ettei homous ole aate.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei höiritsisi lapsen homous, vaan se että hän tekisi jonkun suurieleisen ulostulojulistuksen homoudestaan.

Hetki jolloin tajusin synnyttäneeni draamakuningatar-nillittäjä-woke-meuhkaajan. Ihan kuin ketään (edes äitiä) kiinnostaisi toisen seksuaalisuus.

Juurikin tämä. Ehkä meidän heterojen pitäisi alkaa vastavuoroisesti juosta näiden perässä että heiiii, odota nyt vähän, mä haluaisin avautua mun heteroseksistä sulle, mikset sä halua kuunnella, mulla olisi vielä pari tärkeää pointtia, etkö sä tajua, miten sä et arvosta mua, miksi sä et haluu ottaa tätä vastaan, sä vihaat heteroita, kuuntele nyt, kun mä kerron mitä mä ja mun seksi ja mä ja mä ja mä tarkoitan tälle universumille! Oon tärkeä, etenkin kun harrastan seksiä, älä mee, mä haluun avautua siitä SUN NAAMALLE!

Lue vähän uutisia maailmalta mitä homot saa niskaansa esim nykypäivän Puolassa ja kasvata vähän empatiaa.

Yksi (!!) puolalainen tv-kanava on antanut luvan näyttää reality-sarjaa jossa esiintyy kolme homo osallistujaa. Propsit tälle kanavalle 👍

Perinnöttömäksi tekisin, tuhlaisin lakiosankin niin ettei jää penniäkään homoiluun. Eipähän leiki kakalla minun rahoillani kun olen jo laudoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pienen pojan äitinä olen myös miettinyt, jos pojastani paljastuukin isompana  homoseksuaali. Mulla ei ole sitä mitään vastaan, mutta iso pelko olisi siitä, että pärjääkö hän ja ettei mitään pahaa vaan sattuisi. Toki yhtälailla heterolle voi käydä mitä vaan kamalaa, mutta tuntuu että homofobiaa ja -vastaisuutta esiintyy edelleen ja kaikenmaailman hulluja tuolla pyörii. Se siinä mietyttäisi. Kuitenkin toivoisin, että voisi rohkeasti olla mitä on ja seistä aatteidensa takana.

Pärjäämistä auttaa jo paljon kun olet äitinä hänen puolellaan, että vaikka maailma olisikin vaikea paikka niin kotona on turvallista :)

(Ja muistathan ettei homous ole aate.)

Joo en ajattele homouden olevan aate, muotoilin vähän huonosti. Tarkoitin ennemminkin ihan kaikkea mitä edustaa niin voisi ylpeänä itsensä kantaa eikä häpeillen ja salaillen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun te kaapista vanhemmillenne tulevat tajuaisitte sen tilanteen kiusallisuuden ja sen, että se liittyy siihen, että kun ho mo se ksu aalisuudesta puhutaan, puhtaan ylipäänsä sek su aa li suudesta. Ja ongelma on silloin se, että tavallaan siinä puhuu vanhemmilleen sek si n harrastamisestaan. Eikä sek sis tä puhuminen kerta kaikkiaan kuulu lapsen ja vanhemman välille! Lapsi ei halua tietää, että vanhemmalla on sek sielämää eikä vanhempi halua tietää lapsensa sek sistä mitään. Tämä on se ongelma näissä avautumisissa, ei niinkään se suuntaus sinänsä vaan se, että sen yhteydessä ei voi olla tulematta mieleen se konkreettinen sek si osuus. En tiedä, mikä tähän olisi ratkaisu. Ylipäänsä intiimiasiat ovat intiimiasioita. esim. kakalla käynnissä ei ole mitään sek suaalista mutta sekin kuuluu sille areenalle, josta olisi umpihullua avautua yksityiskohtaisesti ventovieraille tai edes vanhemmille ja sitten ihmetellä, miksi ne on jotenkin varautuneita tai sanoo jopa, että eivät olisi halunneet tietää!

Ja voi kun te tajuaisitte että näissä tilanteissa lapsi (olkoonkin vaikka aikuinen lapsi) kertoo vanhemmilleen itselleen suuren asian. _Vanhempien_ homma on olla lapselleen tukena, ei toisinpäin niin kuin se liian usein menee.

Itse kun tulin kaapista ulos äiti itki ja raivosi. Minä sitten häntä lohduttelin vaikka oli omatkin ihastumuskuviot ja murrosiän myllerrys menossa päällä.

Ja pieni korjaus, ei siinä ole kyse sek.sistä kertomusesta. Voisin olla ho.mo mutta aseksuaali.

Sä puhut seksistä jo sanomalla, että sä olet aseksuaali. Seksuaali, ymmärrätkö? Eli halusit tai et, sä puhut seksistä, kun sä määrität itsesi sanoilla, joissa on seksi mukana. Se on kurjaa ja tekee puolin ja toisin hankalaksi näistä asioista puhumisen. Mä ymmärrän sun äitiä. On ahdistavaa, kun ihmiset, oli ne aikuisia tai lapsia, hierovat omaa seksiään toisten naamaan. Ja enpä haluaisi myöskään heterolapsieni istahtavan kaffepöytään naamat vakavina ja alkavan kertoa seksielämästään.

Kertovathan he epäsuorasti sek.sistä vaikka olisivat heteroita, jos tuovat esim kumppanin näytille?

Silloin ihan samalla tavalla hierovat sun naamaan omaa sek.sualisuuttaan kun kertovat minkä sukupuolen kanssa seurustelevat?

Mua kyllä häiritsee miten paljon mietit sitä mitä muut vehkeillään tekevät.

Ja et ilmeisesti ole turvallinen vanhempi jolta voisi kysyä neuvoa tai apua.

Siis mä en pätkääkään mieti normielämässä muiden seksiä, mutta tässä ketjussa kai oli tarkoitus puhua siitä? Vai? Mitä ihmettä?

Juu, en todellakaan olisi lapsilleni se taho, jonka kanssa haluan jutella "turvallisesti" tai mitenkään muutenkaan seksistä. Uskon, että sivistyneinä fiksuina ihmisinä he osaavat ottaa ne asiat keskenään puheeksi sitten, kun on niiden asioiden aika. Maailma on nykyään täynnä upeaa tietoa näistä asioista, joten niistä on mahdollista ottaa turvallisesti selvää ihan itse ja säilyttää sillä tavalla oma yksityisyytensä. Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta on paljonkin lapsia, joita vanhempien tunkeutuminen heidän seksielämäänsä olisi ahdistavaa ja perverssiä. En itse olisi ikimaailmassa halunnut jutella seksiasioista omien vanhempieni kanssa. Olen kiitollinen siitä, että ehkäisyt ja muut sai hoitaa hienotunteisesti terveydenhuollon ja muiden neutraalien ulkopuolisten tahojen kanssa.

Pitäiskö sun jutella neuvolassa tai jossain muualla jos lapsesi ovat jo vähän vanhempia, että mikä sua noin seksiasioissa ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei höiritsisi lapsen homous, vaan se että hän tekisi jonkun suurieleisen ulostulojulistuksen homoudestaan.

Hetki jolloin tajusin synnyttäneeni draamakuningatar-nillittäjä-woke-meuhkaajan. Ihan kuin ketään (edes äitiä) kiinnostaisi toisen seksuaalisuus.

Juurikin tämä. Ehkä meidän heterojen pitäisi alkaa vastavuoroisesti juosta näiden perässä että heiiii, odota nyt vähän, mä haluaisin avautua mun heteroseksistä sulle, mikset sä halua kuunnella, mulla olisi vielä pari tärkeää pointtia, etkö sä tajua, miten sä et arvosta mua, miksi sä et haluu ottaa tätä vastaan, sä vihaat heteroita, kuuntele nyt, kun mä kerron mitä mä ja mun seksi ja mä ja mä ja mä tarkoitan tälle universumille! Oon tärkeä, etenkin kun harrastan seksiä, älä mee, mä haluun avautua siitä SUN NAAMALLE!

Lue vähän uutisia maailmalta mitä homot saa niskaansa esim nykypäivän Puolassa ja kasvata vähän empatiaa.

Jeah... ja hei, tiesitkö, että kehitysmaissa kuollaan nälkään, joten sun ei pitäisi puhua mistään mitään! Joo, ainahan me voida vetää argumentit tälle linjalle, jos niin halutaan.  Puolan tilanne on kammottava, samoin Venäjän, puhumattakaan muusta maailmasta. Mutta tässä puhutaan nyt tilanteesta, jossa suomalainen homoseksuaali lapsi ja suomalainen heteroseksuaali äiti kipuilevat lapsen seksuaalisuuntautumisen vuoksi. On pikkasen järjetöntä ottaa esiin jotain Puolan tilannetta. Mihin edes pyrit tuolla? Tiedätkö itsekään? Suomalainen hyvinvointiyhteiskuntahomoseksuaali on ihan eri asia kuin ne, jotka oikeasti kärsivät. Täällä tilanne on melkeinpä päinvastainen: koko muu maailma on tuupattu nurkkaan, ainakin medioissa, jotta homoseksuaaleille saataisiin lava, jolla he saavat esiintyä ja jota esitystä ihan kaikki on pakotettu seuraamaan. Ihan oikeasti toivon teille kaikille hyvää mutta yhtä vähän kuin te jaksaisitte kohkata minun heteroseksuaalisuudestani ja pitää sitä maailmankaikkeuden tärkeimpänä puheenaiheena, yhtä vähän minä jaksan suhtautua sellaisella asenteelal teihin. Mutta jostain syystä te edellytätte sitä ihan kaikilta. Eikö se on egosentrisen lapsen ominaisuus? ETtä kaikki, mitä itse tekee on tärkeää, ja sen pitää olla tärkeää myös kaikille muille?

Vierailija kirjoitti:

Perinnöttömäksi tekisin, tuhlaisin lakiosankin niin ettei jää penniäkään homoiluun. Eipähän leiki kakalla minun rahoillani kun olen jo laudoissa.

Aina on miesten saunaillat. Tuskinpa menet sinne vahtimaan 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei höiritsisi lapsen homous, vaan se että hän tekisi jonkun suurieleisen ulostulojulistuksen homoudestaan.

Hetki jolloin tajusin synnyttäneeni draamakuningatar-nillittäjä-woke-meuhkaajan. Ihan kuin ketään (edes äitiä) kiinnostaisi toisen seksuaalisuus.

Juurikin tämä. Ehkä meidän heterojen pitäisi alkaa vastavuoroisesti juosta näiden perässä että heiiii, odota nyt vähän, mä haluaisin avautua mun heteroseksistä sulle, mikset sä halua kuunnella, mulla olisi vielä pari tärkeää pointtia, etkö sä tajua, miten sä et arvosta mua, miksi sä et haluu ottaa tätä vastaan, sä vihaat heteroita, kuuntele nyt, kun mä kerron mitä mä ja mun seksi ja mä ja mä ja mä tarkoitan tälle universumille! Oon tärkeä, etenkin kun harrastan seksiä, älä mee, mä haluun avautua siitä SUN NAAMALLE!

Lue vähän uutisia maailmalta mitä homot saa niskaansa esim nykypäivän Puolassa ja kasvata vähän empatiaa.

Jeah... ja hei, tiesitkö, että kehitysmaissa kuollaan nälkään, joten sun ei pitäisi puhua mistään mitään! Joo, ainahan me voida vetää argumentit tälle linjalle, jos niin halutaan.  Puolan tilanne on kammottava, samoin Venäjän, puhumattakaan muusta maailmasta. Mutta tässä puhutaan nyt tilanteesta, jossa suomalainen homoseksuaali lapsi ja suomalainen heteroseksuaali äiti kipuilevat lapsen seksuaalisuuntautumisen vuoksi. On pikkasen järjetöntä ottaa esiin jotain Puolan tilannetta. Mihin edes pyrit tuolla? Tiedätkö itsekään? Suomalainen hyvinvointiyhteiskuntahomoseksuaali on ihan eri asia kuin ne, jotka oikeasti kärsivät. Täällä tilanne on melkeinpä päinvastainen: koko muu maailma on tuupattu nurkkaan, ainakin medioissa, jotta homoseksuaaleille saataisiin lava, jolla he saavat esiintyä ja jota esitystä ihan kaikki on pakotettu seuraamaan. Ihan oikeasti toivon teille kaikille hyvää mutta yhtä vähän kuin te jaksaisitte kohkata minun heteroseksuaalisuudestani ja pitää sitä maailmankaikkeuden tärkeimpänä puheenaiheena, yhtä vähän minä jaksan suhtautua sellaisella asenteelal teihin. Mutta jostain syystä te edellytätte sitä ihan kaikilta. Eikö se on egosentrisen lapsen ominaisuus? ETtä kaikki, mitä itse tekee on tärkeää, ja sen pitää olla tärkeää myös kaikille muille?

Toin keskusteluun juu, olen suomalainen homo, asuin Puolassa monta vuotta töissä kunnes poliittinen tilanne meni niin huonoksi, että muutin takaisin Suomeen.

Nro 91. Onneksi et ole mun isä. Mulle ja veljelle opetettiin jo pienestä pitäen ettei saa olla onneton. Tarkoittaen sitä että unelmien eteen täytyy tehdä töitä samoin rakkauden. Yksinkin saadaan toki jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun te kaapista vanhemmillenne tulevat tajuaisitte sen tilanteen kiusallisuuden ja sen, että se liittyy siihen, että kun ho mo se ksu aalisuudesta puhutaan, puhtaan ylipäänsä sek su aa li suudesta. Ja ongelma on silloin se, että tavallaan siinä puhuu vanhemmilleen sek si n harrastamisestaan. Eikä sek sis tä puhuminen kerta kaikkiaan kuulu lapsen ja vanhemman välille! Lapsi ei halua tietää, että vanhemmalla on sek sielämää eikä vanhempi halua tietää lapsensa sek sistä mitään.

Lapsemme ovat meille kaikki kaikessa ja olen nuorena kertonut lapsille että kävi mitä tahansa, niin vanhemmat ovat aina lapsen puolella. Jos lapsi istuisi vankilassa elinkautista niin vanhemmat eivät koskaan jätä. Jos lapsi tulee kaapista ja kertoo olevansa homo/trans/whatever, tai edes seurustelevansa niin vanhemmat eivät hylkää vaan tukevat lasta. En halua tietää yksityiskohtia, mutta kyllä, vanhempien tehtävä on kertoa se, mistä lapset tulevat, kuukautisista, ehkäisystä, opettaa hyväksymään itseä ja muita, olipa sitten miten kummallisia hyvänsä.

Miten sinä ratkaisit nämä asiat, jätitkö koululle? Vai pyysitkö sisäkköä kertomaan?

Juuri näin. VAnhemmat on lapsille se ankkuri joka pitää niin pitkään kun voi. Vanhmpien luo saa aina tulla. Kunnes ei enää voi. Sitten nuo toivottavasti jo pärjää itse. Ehkä ovat turvallisia vanhempia omilleen.

Kyllä elinkautisvanki murhaaja saa homehtua selliinsä. Tai joku jesidien r***kaaja/kaulankatkaisija. Siinä vaiheessa ei oma lapsi anna painoarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei höiritsisi lapsen homous, vaan se että hän tekisi jonkun suurieleisen ulostulojulistuksen homoudestaan.

Hetki jolloin tajusin synnyttäneeni draamakuningatar-nillittäjä-woke-meuhkaajan. Ihan kuin ketään (edes äitiä) kiinnostaisi toisen seksuaalisuus.

Juurikin tämä. Ehkä meidän heterojen pitäisi alkaa vastavuoroisesti juosta näiden perässä että heiiii, odota nyt vähän, mä haluaisin avautua mun heteroseksistä sulle, mikset sä halua kuunnella, mulla olisi vielä pari tärkeää pointtia, etkö sä tajua, miten sä et arvosta mua, miksi sä et haluu ottaa tätä vastaan, sä vihaat heteroita, kuuntele nyt, kun mä kerron mitä mä ja mun seksi ja mä ja mä ja mä tarkoitan tälle universumille! Oon tärkeä, etenkin kun harrastan seksiä, älä mee, mä haluun avautua siitä SUN NAAMALLE!

Lue vähän uutisia maailmalta mitä homot saa niskaansa esim nykypäivän Puolassa ja kasvata vähän empatiaa.

Jeah... ja hei, tiesitkö, että kehitysmaissa kuollaan nälkään, joten sun ei pitäisi puhua mistään mitään! Joo, ainahan me voida vetää argumentit tälle linjalle, jos niin halutaan.  Puolan tilanne on kammottava, samoin Venäjän, puhumattakaan muusta maailmasta. Mutta tässä puhutaan nyt tilanteesta, jossa suomalainen homoseksuaali lapsi ja suomalainen heteroseksuaali äiti kipuilevat lapsen seksuaalisuuntautumisen vuoksi. On pikkasen järjetöntä ottaa esiin jotain Puolan tilannetta. Mihin edes pyrit tuolla? Tiedätkö itsekään? Suomalainen hyvinvointiyhteiskuntahomoseksuaali on ihan eri asia kuin ne, jotka oikeasti kärsivät. Täällä tilanne on melkeinpä päinvastainen: koko muu maailma on tuupattu nurkkaan, ainakin medioissa, jotta homoseksuaaleille saataisiin lava, jolla he saavat esiintyä ja jota esitystä ihan kaikki on pakotettu seuraamaan. Ihan oikeasti toivon teille kaikille hyvää mutta yhtä vähän kuin te jaksaisitte kohkata minun heteroseksuaalisuudestani ja pitää sitä maailmankaikkeuden tärkeimpänä puheenaiheena, yhtä vähän minä jaksan suhtautua sellaisella asenteelal teihin. Mutta jostain syystä te edellytätte sitä ihan kaikilta. Eikö se on egosentrisen lapsen ominaisuus? ETtä kaikki, mitä itse tekee on tärkeää, ja sen pitää olla tärkeää myös kaikille muille?

Kirjoitat tähän ketjuun tosi pitkiä viestejä joissa on tosi paljon tunnetta mukana. Ilmeisesti kuitenkin joku nyt ahdistaa sua? Oisko sulla joku jonka kanssa jutella livenä?

Ja äitisi vuoro mennä Piiloon onko muita piiloleikkijöitä kun Sinä ja äitisi ettei ole yksin kertsista?

Ehdotan seuraavaksi hippaa.😆🤫🙈🏃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöttömäksi tekisin, tuhlaisin lakiosankin niin ettei jää penniäkään homoiluun. Eipähän leiki kakalla minun rahoillani kun olen jo laudoissa.

Aina on miesten saunaillat. Tuskinpa menet sinne vahtimaan 😁

Menköön vaan mutta eipä menisi minun rahoillani. Jonkun kuivanmaan lahon lautamökin voisi ostaa savosta, jotta säilyisi muisto ja mielipide vielä poismenoni jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono kasvatus aiheuttaa mielenterveyspuolellla ongelmia, jotkut eivät ymmärrä että homous on mielenterveysongelma.

Ei ole. Homofobia sen sijaan on mielenterveysongelma.

Se on paljon pahempaa. Se on väärä mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei höiritsisi lapsen homous, vaan se että hän tekisi jonkun suurieleisen ulostulojulistuksen homoudestaan.

Hetki jolloin tajusin synnyttäneeni draamakuningatar-nillittäjä-woke-meuhkaajan. Ihan kuin ketään (edes äitiä) kiinnostaisi toisen seksuaalisuus.

Juurikin tämä. Ehkä meidän heterojen pitäisi alkaa vastavuoroisesti juosta näiden perässä että heiiii, odota nyt vähän, mä haluaisin avautua mun heteroseksistä sulle, mikset sä halua kuunnella, mulla olisi vielä pari tärkeää pointtia, etkö sä tajua, miten sä et arvosta mua, miksi sä et haluu ottaa tätä vastaan, sä vihaat heteroita, kuuntele nyt, kun mä kerron mitä mä ja mun seksi ja mä ja mä ja mä tarkoitan tälle universumille! Oon tärkeä, etenkin kun harrastan seksiä, älä mee, mä haluun avautua siitä SUN NAAMALLE!

Lue vähän uutisia maailmalta mitä homot saa niskaansa esim nykypäivän Puolassa ja kasvata vähän empatiaa.

Jeah... ja hei, tiesitkö, että kehitysmaissa kuollaan nälkään, joten sun ei pitäisi puhua mistään mitään! Joo, ainahan me voida vetää argumentit tälle linjalle, jos niin halutaan.  Puolan tilanne on kammottava, samoin Venäjän, puhumattakaan muusta maailmasta. Mutta tässä puhutaan nyt tilanteesta, jossa suomalainen homoseksuaali lapsi ja suomalainen heteroseksuaali äiti kipuilevat lapsen seksuaalisuuntautumisen vuoksi. On pikkasen järjetöntä ottaa esiin jotain Puolan tilannetta. Mihin edes pyrit tuolla? Tiedätkö itsekään? Suomalainen hyvinvointiyhteiskuntahomoseksuaali on ihan eri asia kuin ne, jotka oikeasti kärsivät. Täällä tilanne on melkeinpä päinvastainen: koko muu maailma on tuupattu nurkkaan, ainakin medioissa, jotta homoseksuaaleille saataisiin lava, jolla he saavat esiintyä ja jota esitystä ihan kaikki on pakotettu seuraamaan. Ihan oikeasti toivon teille kaikille hyvää mutta yhtä vähän kuin te jaksaisitte kohkata minun heteroseksuaalisuudestani ja pitää sitä maailmankaikkeuden tärkeimpänä puheenaiheena, yhtä vähän minä jaksan suhtautua sellaisella asenteelal teihin. Mutta jostain syystä te edellytätte sitä ihan kaikilta. Eikö se on egosentrisen lapsen ominaisuus? ETtä kaikki, mitä itse tekee on tärkeää, ja sen pitää olla tärkeää myös kaikille muille?

Kirjoitat tähän ketjuun tosi pitkiä viestejä joissa on tosi paljon tunnetta mukana. Ilmeisesti kuitenkin joku nyt ahdistaa sua? Oisko sulla joku jonka kanssa jutella livenä?

jeph, joku konservatiivinen pappi voisi olla hyvä niin ymmärrät ettet ole yksin.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei höiritsisi lapsen homous, vaan se että hän tekisi jonkun suurieleisen ulostulojulistuksen homoudestaan.

Hetki jolloin tajusin synnyttäneeni draamakuningatar-nillittäjä-woke-meuhkaajan. Ihan kuin ketään (edes äitiä) kiinnostaisi toisen seksuaalisuus.

Juurikin tämä. Ehkä meidän heterojen pitäisi alkaa vastavuoroisesti juosta näiden perässä että heiiii, odota nyt vähän, mä haluaisin avautua mun heteroseksistä sulle, mikset sä halua kuunnella, mulla olisi vielä pari tärkeää pointtia, etkö sä tajua, miten sä et arvosta mua, miksi sä et haluu ottaa tätä vastaan, sä vihaat heteroita, kuuntele nyt, kun mä kerron mitä mä ja mun seksi ja mä ja mä ja mä tarkoitan tälle universumille! Oon tärkeä, etenkin kun harrastan seksiä, älä mee, mä haluun avautua siitä SUN NAAMALLE!

Lue vähän uutisia maailmalta mitä homot saa niskaansa esim nykypäivän Puolassa ja kasvata vähän empatiaa.

Jeah... ja hei, tiesitkö, että kehitysmaissa kuollaan nälkään, joten sun ei pitäisi puhua mistään mitään! Joo, ainahan me voida vetää argumentit tälle linjalle, jos niin halutaan.  Puolan tilanne on kammottava, samoin Venäjän, puhumattakaan muusta maailmasta. Mutta tässä puhutaan nyt tilanteesta, jossa suomalainen homoseksuaali lapsi ja suomalainen heteroseksuaali äiti kipuilevat lapsen seksuaalisuuntautumisen vuoksi. On pikkasen järjetöntä ottaa esiin jotain Puolan tilannetta. Mihin edes pyrit tuolla? Tiedätkö itsekään? Suomalainen hyvinvointiyhteiskuntahomoseksuaali on ihan eri asia kuin ne, jotka oikeasti kärsivät. Täällä tilanne on melkeinpä päinvastainen: koko muu maailma on tuupattu nurkkaan, ainakin medioissa, jotta homoseksuaaleille saataisiin lava, jolla he saavat esiintyä ja jota esitystä ihan kaikki on pakotettu seuraamaan. Ihan oikeasti toivon teille kaikille hyvää mutta yhtä vähän kuin te jaksaisitte kohkata minun heteroseksuaalisuudestani ja pitää sitä maailmankaikkeuden tärkeimpänä puheenaiheena, yhtä vähän minä jaksan suhtautua sellaisella asenteelal teihin. Mutta jostain syystä te edellytätte sitä ihan kaikilta. Eikö se on egosentrisen lapsen ominaisuus? ETtä kaikki, mitä itse tekee on tärkeää, ja sen pitää olla tärkeää myös kaikille muille?

Kirjoitat tähän ketjuun tosi pitkiä viestejä joissa on tosi paljon tunnetta mukana. Ilmeisesti kuitenkin joku nyt ahdistaa sua? Oisko sulla joku jonka kanssa jutella livenä?

:D. Halvalla menee mutta menköön, vai mitä. Kun argumentit loppuvat, lähdetäänä näin olet hullu - ja pitäisikö jutella jollekin - ja ne aamulääkkeet -linjoille. Eikö sua hävetä olla noin heikkolahjainen keskustelija? Mä kirjoitan aina kaikkiin aihe vapaan keskusteluihin pitkiä viestejä, on kyky argumentoida ja yhdistettynä nopeaan kymmensormijärjestelmään tekstiä syntyy! Opettele säkin molemmat, niin ei tarvitse tyytyä noin ala-arvoiseen kommentointiin kuin sun tasosi tällä hetkellä on. AIna voi kehittyä ihmisenä, kokeile!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun te kaapista vanhemmillenne tulevat tajuaisitte sen tilanteen kiusallisuuden ja sen, että se liittyy siihen, että kun ho mo se ksu aalisuudesta puhutaan, puhtaan ylipäänsä sek su aa li suudesta. Ja ongelma on silloin se, että tavallaan siinä puhuu vanhemmilleen sek si n harrastamisestaan. Eikä sek sis tä puhuminen kerta kaikkiaan kuulu lapsen ja vanhemman välille! Lapsi ei halua tietää, että vanhemmalla on sek sielämää eikä vanhempi halua tietää lapsensa sek sistä mitään. Tämä on se ongelma näissä avautumisissa, ei niinkään se suuntaus sinänsä vaan se, että sen yhteydessä ei voi olla tulematta mieleen se konkreettinen sek si osuus. En tiedä, mikä tähän olisi ratkaisu. Ylipäänsä intiimiasiat ovat intiimiasioita. esim. kakalla käynnissä ei ole mitään sek suaalista mutta sekin kuuluu sille areenalle, josta olisi umpihullua avautua yksityiskohtaisesti ventovieraille tai edes vanhemmille ja sitten ihmetellä, miksi ne on jotenkin varautuneita tai sanoo jopa, että eivät olisi halunneet tietää!

Äitejä tämä puoli intiimistä seksuaalisuudesta kyllä usein kiinnostaa liiankin paljon. He kun odottavat pääsevänsä mummoksi. Tästä syystä avautuminen on reilua, niin julmaa kun se onkin heidän unelmiensa kannalta.

Mä en oo mikään hautomo. Ei heterous takaa lapsenlapsia.

Ei se takaa, mutta kyllä se hurjasti lisää todennäköisyyttä. Kun mietin lähipiiriä ja ystäviä, niin lähes kaikilla on viimeistään keski-ikään mennessä lapsia, useimmilla jo melko nuorina. Heteroilla näin.