Multa jää lapset tekemättä raskaus- ja synnytyspelon takia
Kommentit (41)
Minäkin pelkäsin synnytystä ja se olikin ihan perseestä. Mutta lapsi on moniallerginen refluksivauva, joten todellakin se vaikea vaihe alkoi vasta synnytyksen jälkeen. Tällaista helvettiä maanpäällä ei voinu kuvitellakaan, niin hirvee vauvavuosi on nyt takana! Lapsi on kuitenkin niin rakas, että tekisin kaiken uudestaan hänet saadakseni, joten väittäisin, että kannattaa unohtaa pelot ja mennä sokeasti tulta päin, koska kaikki tuska on sen arvoista. Oma lapsi on parasta maailmassa :)
Itse en pelkää raskautta, kun siinä on lähinnä lihava olo ja lapsen liikkeiden tunteminen on jotain ainutlaatuista.
Minulla on kuitenkin jäätävä synnytyspelko, joten lapseni ovat syntyneet suunnitellulla sektiolla. Minua yritettiin ylipuhua alatiesynnytykseen, joka lopetettiin, kun kysyin ottavatko vastuun synnytyspsykoosista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, eivät halunneet ottaa. Minulla ei ollut kipuja ennen leikkauksia, leikkauksien aikana eikä niiden jälkeen. pahin kipu oli epiduraali-spinaalipistos selkärankaan. Näin synnytysosastolla itseäni kivuliaampia alatie- ja sektiosynnyttäjiä, joten yksilöllistä tämä taitaa olla.
Minä kuitenkin kannustaisin miettimään suunniteltua sektiota vaihtoehtona lapsettomuuteen. alatiesynnytykseen ei voida pakottaa ja kieltäytyä leikkaamasta. he voivat vaatia pelkopolilla käyntejä ja se on hyväksyttävää. Joillekin se helpottaa pelkoja, kun tietää mitä on edessä eikä tule niin epävarma olo. Stemppiä kaikille synnytyspelkoisille, itse en kadu hetkeäkään ajasta lasteni kanssa mutta olisin itsekin jäänyt lapsettomaksi, jos sektio ei olisi ollut mahdollista.
Siis mitä te raskaudessa oikein pelkäätte? Mitä jos tuletkin vahingossa raskaaksi?
Pelkosektion saa kyllä aina, se on ihan varma asia. Tosin aivan syrjäisimpien kolkkien tilannetta en tiedä. Siis että voidaanko sektiota ylipäänsä suorittaa joka paikassa. Sitten kai lähete kauemmaksi. Mutta sektio on oikeasti riskialttiimpi ja ehkä pidemmällä tähtäimellä kivuliaampikin. Mutta siis sen saa varmasti, jos haluaa. Joskus kyllä vaatii nimellisesti psyykkisen diagnoosin kai.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:07"]
Siis mitä te raskaudessa oikein pelkäätte? Mitä jos tuletkin vahingossa raskaaksi?
[/quote]
Raskaudessa voi mennä moni asia pieleen. Sitä minä pelkään!
Minullakin suurin yksittäinen syy lapsettomuuteen on, että en ikinä ottaisi pienintäkään riskiä joutua synnyttämään. En tosin ole kovin palavasti halunnut lapsia koskaan. Minulle on oikeastaan nytkin itsestään selvä, että jos tulisin vahingossa raskaaksi, tekisin abortin. Jos se ei onnistuisi ja vaadittaisiin synnyttämään alateitse, surmaisin itseni ennemmin.
Joskus pelko onkin vain tekosyy sille ettei halua lapsia. Silloin on hyvä pysyä lapsettomana.
mutta jos kovasti haluaa lapsen, on vain uskallettava kokea se kaikki. Minulle neuvolan täti sanoi, että raskaus on pelkkää epävarmuutta ja se on vain kestettävä. Näinhän se on elämässäkin, mistään et oikeasti voi olla varma, on vain uskallettava elää.
itse sain terveen lapsen ja raskaus meni peloistani huolimatta oppikirjojen mukaan. Synnytin sektiolla ja kaikki meni hienosti, mihinkään ei sattunut ja leikkaussalihenkilöstö oli todella ammattitaitoista. Toivuin hyvin ja nopeasti, enkä kärsinyt kivuista. Sairaalassa olin vauvan kanssa viisi päivää.
pelolle ei saa antaa valtaa.
Minulta jää LSD kokeilematta pelon takia. Harmi sinänsä, sillä trippi on monelle maailman paras kokemus. Mutta ilmankin voi elää. Lasten kanssa sama juttu: eivät mitenkään välttämättömiä.
Minun mielestäni luonnollisen asian hirveä pelkääminen on merkki yksilön neuroottisuudesta. Tällöin ei pidäkään lisääntyä, hyvä päätös.
Mun alkuraskaus oli pelkkää oksentelua ja nukkumista, ja loppuraskaus närästystä, huimausta, hengästymistä ja kävelemisen vaikeutta. Vauva potki kylkeen niin, että sattui ja mulla oli aina epämukava olo (mikä hehkuminen?). Synnytys oli helvettiä ja ponnistin tunnin unettoman yön jälkeen, pyörtyilin ponnistusten välissä. Lopuksi tehtiin episiotomia ja tikit yltäs melkein peräreikään asti. Pyörryin verenhukan takia ja kivutt oli seuraavat 3 vko sietämättömät.
Kun sain vauvan rinnalle ja tyttö tuijotti isoilla silmillään mua, meinasin pakahtua rakkaudesta. Mies kysyi, että koska seuraava, sanoin, että vaikka heti!
Vauva on 9kk ja elämäni rakkaus, häntä tulee ikävä kun hän nukkuu. :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:04"]
Minun mielestäni luonnollisen asian hirveä pelkääminen on merkki yksilön neuroottisuudesta. Tällöin ei pidäkään lisääntyä, hyvä päätös.
[/quote]
Naturalistinen virhepäätelmä sanoo moi.
Sektion saat ihan varmasti. Sen takia ei kannata jättää lasta tekemättä. Jokatapauksessa tulet jossain kohtaa elämääsi luultavasti kohtaamaan kipua, joudut leikkaukseen, murrat jalkasi, sairastut vakavasti tms.
Kukaan ei ilman kipua täältä selviä.
Mikä sen parempaa kun tuntea se kipu hyvästä syystä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:10"]
Sektion saat ihan varmasti. Sen takia ei kannata jättää lasta tekemättä. Jokatapauksessa tulet jossain kohtaa elämääsi luultavasti kohtaamaan kipua, joudut leikkaukseen, murrat jalkasi, sairastut vakavasti tms.
Kukaan ei ilman kipua täältä selviä.
Mikä sen parempaa kun tuntea se kipu hyvästä syystä.
[/quote]
Lisään vielä että sektio on kivulias pitkään. Synnytä epiduraalin avulla alateitse, niin toivut paremmin ja luultavasti pääset vähäisemmällä kivunmäärällä.
Minulla meni sektion jälkeen komplikaatioiden takia useita viikkoja ennenkun pystyin varovasti kävelemään lähikauppaan.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:04"]
Minun mielestäni luonnollisen asian hirveä pelkääminen on merkki yksilön neuroottisuudesta. Tällöin ei pidäkään lisääntyä, hyvä päätös.
[/quote]
Naturalistinen virhepäätelmä sanoo moi.
[/quote]
Perehdypä tuohon virhepäätelmään tarkemmin. sovellat sitä nyt väärin.
Minäkään en varmaan ikinä hanki omia lapsia, kun en vaan voi kuvitella itseäni synnyttämään...no ei ole kyllä miestäkään, että ei ole pelkoa että tulisin edes vahingossa raskaaksi
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:10"]
Sektion saat ihan varmasti. Sen takia ei kannata jättää lasta tekemättä. Jokatapauksessa tulet jossain kohtaa elämääsi luultavasti kohtaamaan kipua, joudut leikkaukseen, murrat jalkasi, sairastut vakavasti tms.
Kukaan ei ilman kipua täältä selviä.
Mikä sen parempaa kun tuntea se kipu hyvästä syystä.
[/quote]
Lisään vielä että sektio on kivulias pitkään. Synnytä epiduraalin avulla alateitse, niin toivut paremmin ja luultavasti pääset vähäisemmällä kivunmäärällä.
Minulla meni sektion jälkeen komplikaatioiden takia useita viikkoja ennenkun pystyin varovasti kävelemään lähikauppaan.
[/quote]
Tuo on sinun kokemuksesi. Ei kaikilla ole sektiohaava pitkään kivulias. Onhan osa alateitsesynnytäneistäkin kipeitä pitkään ja saattaa tulla pidempikestoisempiakin ongelmia, jos on revennyt todella pahasti
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:04"] Minun mielestäni luonnollisen asian hirveä pelkääminen on merkki yksilön neuroottisuudesta. Tällöin ei pidäkään lisääntyä, hyvä päätös. [/quote] Naturalistinen virhepäätelmä sanoo moi. [/quote] Perehdypä tuohon virhepäätelmään tarkemmin. sovellat sitä nyt väärin.
[/quote]
Luonnollinen != hyvä.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:07"]Siis mitä te raskaudessa oikein pelkäätte? Mitä jos tuletkin vahingossa raskaaksi?
[/quote]
Abortti
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:40"]Miksi et synnytä sektiolla?
T: synnytyspelkoinen, joka synnytti sektiolla.
[/quote]
Pelkään toisaalta myös sitä leikkausta. Ja kukaan ei voi luvata, että saan sektiota. Mitäs sitten kun pelkopolilla ei suostuta leikkaukseen :/
Ap
[/quote]
Jos kipuja pelkäät, niin ei ole sektio yhtään alatiesynnytystä parempi vaihtoehto. Kipu tulee vain jälkikäteen kun olisi jo mukavaa hoitaa vauvaa tuskattomasti ja kestää paljon pitempään kuin synnytyskivut. Vatsa viilletty kahtia ja kursittu sitten kasaan, oli melko kamalaa ja sängyssä kääntyminenkin onnistui kivutta vasta 2 viikon kuluttua. Pyörryin kun leikkausta seuraavana päivänä minut kiskottiin ylös sängystä suihkuun.
[/quote]
Sektio voi olla myös kivuton kokemus niinkuin itselläni oli. Samana päivänä ylös, viikon päästä kävin jo lenkillä.
Kyllä sä, ap, saat varmasti pelkosektion. Itsekin pelkäsin koko raskauden, että en saa, mutta kävin kaikki "pakolliset" käynnit ja joka kerralla pidin pääni sektiosta. Lääkärit sanoivat, että nykyisin pelkosektiota puolletaan helpommin eikä pakoteta synnyttämään alateitse