Miten kehittää 3-vuotiaan motoriikkaa? Ja onko syytä huoleen?
Meidän 3-vuotias poika ei ole mikään liikunnan ihmelapsi kuten en itsekään aikanani ollut, mutta nyt asia on alkanut suorastaan huolestuttaa minua, kun huomaan, että hän on niin paljon jäljessä samanikäisistä esim. puistossa. Hän jää väistämättä vähän syrjään leikeistä, kun ei ole kiipeilevää ja juoksevaa sorttia. Poikani leikkii mieluiten hiekkalaatikolla autoillaan ja veneillään, mutta muut tuon ikäiset tykkäävät jo liikunnallisemmista jutuista. Minä en pysty opettamaan poikaa näissä jutuissa yhtään, koska poika ahdistuu ja hermostuu heti ja kieltäytyy yrittämästä. Isänsä onnistuisi varmaan paremmin, koska on rauhallisempi, mutta hän taas ei ole tippaakaan motivoitunut harrastamaan liikunnallisia juttuja poikansa kanssa.
Poika osaa juosta, joskin kädet ovat vielä ylhäällä tasapainottamassa menoa. Juoksu ei siis ole kovin sujuvan näköistä. Vauhdissa hän ei taatusti pärjää ikäisilleen. Kävelee sinnikkäästi ja mielellään pitkiäkin matkoja.
Pyöräily sujuu auttavasti, kun aikuinen on henkisenä tukena rinnalla, pitää varovasti kiinni selästä ja ohjaa " katso tuonne" , " muista jarruttaa" jne.
Ei osaa kiivetä keinuun, mutta ottaa mielellään kovatkin vauhdit vauvakeinussa. Isompien lautakeinussa keinuu jännittyneen näköisenä hiljaisissa vauhdeissa, kun äiti on vieressä. Sanoo kohta " haluan pois" .
Pikkuliukumäkeen kiipeää ja tulee jopa joskus alas. Isoon liukumäkeen osaa kiivetä, muttei halua. Osaa myös liukua, muttei halua. Kädestä kiinni pitäen saattaa joskus suostua liukumaan alas. On jopa iloisen näköinen silloin, mutta ei mene toista kertaa.
Mitkään kiipeilytelineet eivät onnistu. Tuntuu kuin poika ei luottaisi itseensä. Sisätiloissa kiipeilee kyllä sohville ja tuoleille, osaa seistä päällään sohvalla, tekee kuperkeikkoja jne.
Laulu- ja liikuntaleikeissä poika on usein vähän jälkijunassa. Pystyy suorittamaan osan liikkeistä mallin mukaan, vaikeampia ei. Tarvitsee useamman kerran mallituksen ennen kuin tekee perässä liikesarjan.
Oppi hyppäämään tasajalkaa tänä kesänä.
Kommentit (8)
edelleen ja hän tykkäsi noissa kovasti liikkua ja toimia vaikka kotona ei niinkään. Pojalle juuri temppujumppa voisi olla mieluinen tai satujumppa tms.
vaikka lähti aikasin vauvana liikkeelle. Niin, mitä siitä nyt sanoisi, ei tykännyt ajaa polkupyörällä ja juoksussa on aina ollut ns. muita hitaampi. On hoikka tyttö mutta erityisesti vauhti ei ole hänen juttunsa. Tyttö aloitti tarhassa 1-vuotiaana mikä sai hänet kyllä ihan reippaaksi tietyissä asioissa mutta jotkut piirteet ovat ja pysyvät eikä niitä voi tai tarvi muuttaa. Toki pitää kannustaa liikkumaan ylipäätään mutta mitään huippu-urheilijaa ei kaikista saa (tai edes mitään sinne päin). Esikoinen oppi ajamaan ilman apupyöriä kun oli 5v8kk ja itse halusi. Nyt tyttö on tokalla ja pelaa esim sählyä mutta edelleen on juoksussa hidas. Nykyään tykkää kovasti kiipeillä. Yritämme kannustaa siinä missä hän on hyvä ja osallistumaan juttuihin vaikka ei aina kärkipäässä olekaan - tärkeintä on liikunnan ilo!
Keskimmäisemme on 3v 1kk ja vielä ihan vähän aikaa oli juuri tuollainen kun itse kerroit teidän lapsesta. Eli uskalsi keinua vain vauvakiikussa, ei uskaltanut kiivetä oikeen mihinkään, ei edes parvisänkyyn, hyppimiset ja juoksut oli vähän sitä ja tätä. Mutta nyt on ollut päiväkodissa kuukauden ja on " kehittynyt" (jos nyt tätä sanaa viitsin käyttää, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan) tosi paljon. Nyt keinuu lautakeinussa tosi kovaa, uskaltaa kiivetä vaikka minne ja on paljon fyysisempi. Mutta perusluonne säilyy aina, poikamme on silti edelleen enemmän sellasta tarkkailija- ja ajattelijatyyppiä (näin sain myös juuri kuulla päiväkodin kehityskeskustelussa).
Yritäkkää siis vain pitää huolta että liikkuminen ja ulkoilu on pojastanne kivaa! Menkää hänen tahtiaan, älkääkä pakottako mihinkään. Varmaan jos hän on muiden lasten seurassa niin hitaasti haluaa alkaa kokeilla samoja juttuja kun muut tekevät.
Jos olet huolissasi, niin ota ihmeessä fysioterapeuttiin yhteyttä! Samalla saat ammattilaisen arvion siitä, mikä on " normaalia" ja mikä ei.
Muistan itse käyneeni lapsena (vähän vanhempana, ehkä 7 v.) fysioterapeutin arvioitavana hitaan karkeamotorisen kehityksen takia. Sen ajan ohjeet olivat rohkaisu erilaisiin liikuntaleikkeihin, ja muistan myös vanhempien vieneen minua eri liikuntajuttuihin (uimahalliin, hiihtämään, satubalettiin), jos vaikka se " oma" laji olisi löytynyt. Minua myös kehuttiin aina, jos opin jotain uutta (tyyliin uimaan, hiihtämään).
Paljonhan lapsesi kohdalla voi olla kyse myös tietynlaisen rämäpäisyyden puutteesta. Minulla myös " diagnostisoitiin" taipumus tehdä asioita, jotka osasin jo ennestään - itselle hankalia asioita, kuten monet liikunnalliset jutut, en halunnut edes yrittää.
Onko muuten lapsellasi muuten sellaisia kavereita/ sisaruksia, joiden kanssa voisi leikkiä liikuntaleikkejä?
Ei tuo minusta kuulosta huolestuttavalta, lapsi on varmasti vähän varovaisempaa sorttia ja liikunnallisuus puhkeaa kukkaansa myöhemmin. Jos haluat jotenkin kannustaa niin tavalliset pihaleikit, futiksen potkiminen ja talvella " jääkiekon" harjoittelu pelkällä mailalla ja pallolla/lätkällä ovat varmaan ihan kivoja. Jos paikkakunnallasi on pienille esim. futiskerhoja tms. (meillä talvisin sisätiloissa alkaen 4v ja kesällä ulkona 5v alk.) niin kannattaa viedä, jos lapsi vaan tykkää. Samoin uimalassa käynnit voisivat olla hauskoja. Kyllä se siitä sitten lähtee, vuoden päästä on jo varmasti ihan eri tilanne!
Meillä esikoinen, tyttö, ihan samanlainen tuon ikäisenä. Käytiin minun toiveestani toimintaterapeutillakin arviossa ja sinänsä ei mitään hälyttävää, mutta liikunnallista harrastusta suositeltiin.
Tyttö kävi viime talven liikuntaleikkikoulussa ja siellähän on juuri ikäryhmille tarkkaan suunniteltu ohjelma joka kehittää juuri niitä taitoja mitä sillä hetkellä on tarpeen. Liikuntaleikkikouluja järjestää urheiluseurat ympäri Suomea. Tuota voin ainakin lämpimästi suositella, siellä oli yhteistunteja 1xkk, jossa vanhemmat ja lapset liikkuivat yhdessä ja muut tunnit olivat lapsille. Liikuntaleikkikouluun kuului myös tehtävävihko, jossa oli aina joka viikolle kotitehtävä, jokin pieni liikuntajuttu ja väritystehtävä tms. Nuokin oli tosi hauskoja: joskus ryömittiin huonekalujen alle, joskus kurkoteltiin mahdollisimman korkealle.
Nyt meidän neiti käy jo luistelukoulussa ja on selvästi kehittynyt taidoissaan eli tällä hetkellä en ole huolissani enää tuosta liikunnallisesta kehityksestä.
Moi!
Myös lapsilla esiintyy asentohuimausta. Oma poikani 5,5v on tosi jäykkä ja kömpelö, eikä osaa esim ajaa ilman apupyöriä vielä. Kävimme juuri (neuvolan lähetteellä) toimintaterapeutilla, katsotaan voisiko jotenkin auttaa. Lisäksi hän on mukana tällaisten " erilaisten" lasten jumpassa ja kivaa on.
Ota asia puheeksi neuvolassa, jos se vaivaa sinua. Mukavaa syksyn jatkoa!
Kuulostaa minusta vaan normaalia aremmalta lapselta, en olisi kovin huolissani vielä..Mieleeni tuli heti että ottakaa ihan tavaksi käydä metsäretkillä,jos teillä on sellaisiin mahdollisuus! Mielellään epätasaista maastoa,kalliota,kukkulaa.. Metsässä voi kiipeillä puissa yms. Talvella pulkka tai liukuri mukaan, varmasti on mukavaa! Ja tietysti eväät. Lapset rakastaa eväsretkiä luonnossa. Kyllä pitäisi auttaa motoriikkaa kehittymään kun maa ei aina olekaan alla tasainen.
Ei muuta kun kirpeää syksyä!
kuten muut, eikä osaa ottaa itse keinussa vauhtia vaikka keinumisesta tykkääkin, ei osaa luistella eikä hiihtää, eikä hypätä narua eikä ottaa pallosta kunnolla koppia. Nyt sitten alkaa hänellä toimintaterapia. pikkuveli 3v. tekee kaikki nuo. Ainut mitä ei vielä osaa on ilman apupyöriä ajo mutta näyttäisi siltä että sekin taito tulee vielä tässä syksyn aikana. Toisaalta lapset tykkää eri asioista ja oppivat sitene ri juttuja. Jos on huolta noista motorisista jutuista kannattaa asiasta mainita neuvolassa.