Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko?
03.05.2015 |
Olen seurustellut mieheni kanssa liki 7 vuotta. En pysty olemaan normaalisti hänen sisaruksiensa ja äidin seurassa. Näemme heitä siis muutaman kerran kuukaudessa. Toivon aina, ettei minulta kysytä mitään ja jos kysytään niin änkytän enkä välttämättä muista juuri sitä synonyymiä mitä haen. Itkettää ja hermostuneesti naurahtaen pyydän miestä aina jelppaamaan. Saatan myös kuiskata miehelle ja pyytää kertomaan äidilleen jonkun hauskan jutun, mikä on tapahtunut meille. Ihan siksi ettei olisi liian hiljaista. Kuiskaan siis niin ettei näe.
Juhlat ovat minulle kauhistus, vaikka minusta ei huomaa sitä. Pelottaa se kanssakäyminen muiden kanssa. Pelottaa, että änkytän ja selittelen ja muut alkaa nauramaan.
En uskalla kaupassa välttämättä pyytää apua. Argh miten selviän tästä? Voiko pelko olla valikoivaa? Esim. Tuo miehen perhe, juhlat (muidenkin kuin miehen perheen juhlat), avun pyytäminen?
Kommentit (3)
Itse olen seurustellut jo melkein 15 vuotta, mutta vain KERRAN tavannut appivanhemmat ja tapaaminen meni niin huonosti ujouteni vuoksi, joten en ole sen jälkeen tavannut, enkä ole miehen sisaruksiakaan kuin kerran nähnyt, se riittää. Saan paniikkikohtauksen pelkästä ajatuksesta, että pitäisi taas jännittää ja hävetä sitä kun en keksi/osaa puhua mitään ja mitä saan ulos kakistettua tulee usein änkyttämisen kera.. =(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samasta syystä minäkin toisinaan välttelen ihmisten seuraa. Jotkut taitaa pitää minua vähemmän älykkäänä noista syistä.
Alue: Aihe vapaa
Suosittelen psykoterapiaa