Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltainen 2-vuotias, onko normaalia?
03.05.2015 |
Lapseni täytti juuri 2-vuotta ja tuntuu ihan mahdottomalta. Oma tahto alkoi näkyä jo 1-vuoden tienoilla mutta lievempänä. Silloin oli jo ongelmana lapsen pureminen. Puri meitä vanhempia, kaverin lasta, kun aloitti hoidossa niin siellä sama ralli jatkuu. Pureminen kotona saatiin hyvin loppumaan jatkuvalla kieltämisellä ja vietiin lapsi kauemmas kun puri. Hoidossa tämä on kumminkin jatkunut. Välillä ollut viikkoja kun ei ole purrut ja kohta taas purrut parikin kertaa viikossa toista lasta.
Nyt sitten pari viikkoa ollut ihan mahdotonta. Lapsi on väkivaltainen varsinkin minua kohtaan. Lyö, nipistelee, koittaa purra, repiä hiuksista. Myös tavarat lentää ja syljeskelee joka paikkaan. Kun kiellän yms lapsi nauraa. Olen myös tuohon syljeskelyyn kokeillut olla vaan kiinnittämättä huomiota, koska lasta vaan naurattaa kun komennan. Lapsi tykkää paljon halailla ja suukotella, ollaan näytetty että se on mukavaa ja niin saa tehdä.
Mutta miten toimia nyt, kun kiellot vaan naurattaa ja sama jatkuu? Jatkaa sitkeästi kieltämistä? Kun menee överiksi menen hänen tasolleen polvilleen, otan käsistä kiinni ja torun sekä selitän miksi ei saa.. Välillä jopa käynyt mielessä, että kun ei usko ja tarraa minuun kiinni niin nipistänkö itsekin poskesta vai miten että lapsi tajuaa että se oikeasti koskee. En haluaisi tehdä niin, enkä aijo alkaa kurittamaan häntä jos joku nyt niin miettii.
Tämä saa minut surulliseksi ja jotenkin hämmentyneeksi. Itse olen jotenkin olettanut, että uhma ikään liittyy useimmiten ns väkivaltainen käytös joka liittyy osaksi rajojen hakemiseen. Ja olen miettinyt että loppuuko tämä kun lapseni oppisi puhumaan? Osaa siis sanoa sanoja ja muuten ilmaista itseään eleillä muttei vielä tunteitaan ilmaise sanoin. Kumminkin tämä on ongelma hoidossa, lapsi on siis pph ja hoitajan mielestä käytös on epänormaalia jollain tasolla. Hän on toiminut ammatissaan montakymmentä vuotta ja kuulemma ole aijemmin ollut hoidettavana lasta joka saattaa purra tai nipistää toisia suuttuessaan..
Olen kyllä tehnyt hänelle selväksi, että en suhtaudu asiaan huolettomasti. Mutta miten minä voin hoidossa noita tilanteita ehkäistä? En mitenkään.. Muutenkin hänen suhtautuminen lapseemme tuntuu olevan joskus aika negatiivinen. Kehuja tulee harvoin, joskus palaverissa toki kertoi että lapsi on hyvin kehittynyt jne. Mutta aina kun kysyn miten on päivä mennyt, ei muuten tule oikein palautetta paitsi jos lapsi on tehnyt jotain. Olen välillä miettynyt, uskallanko kysyä että saako lapseni myös tasapuolisesti huomiota hoidossa (positiivista).
Pelkään varmaan omassa päässäni joskus, että onko lapsi normaali. Minusta hän kyllä muuten vaikuttaa ihan normaalilta pikku lapselta, haluaa leikkiä muiden kanssa, haluaa hellyyttä ja ei ole vetäytyvä. Pyrin antamaan lapselle enemmän kehuja ja positiivista palautetta kuin kieltää jatkuvasti, mutta joskus se on aika vaikeaa kun taistellaan kaikesta aamusta iltaan. Se saa jotenkin henkisesti väsyneeksi. Myös omat raivon tunteet lastani kohtaan pelottaa minua, sillä on inhottavaa välillä huomata kun tuntee pientä inhoa lasta kohtaan silloin kun satuttaa minua tai muita.
Tulipas aika pitkä sepustus, mutta on nyt aikaa purkaa mieltäni kun lapsi on päiväunilla. Onko teillä kanssa ollut/tai on tälläisiä tulisieluisia taaperoita tai ollut tuota ongelmaa että hoidossa sattuu ja tapahtuu? Olisi helpottaa kuulla milloin ja miten se on mennyt ohi. Minua vaan pelottaa hirveästi, että mitä jos lapsen käytös ei lopu eikä hän saa isona kavereita.
Kommentit (39)
Jos lapsi ei puhu vielä niin itsensä ilmaisesemisen ongelmat voi hyvin olla takana tuossa käytöksessä. Aika jännä, että 20 vuotta pph:na ollut ei ole tähän mennessä törmännyt purevaan 2 vuotiaaseen. Minä en ole edes pph ja olen aika moneen törmännyt pihoilla ja puistoissa ja kotonakin yhteen.
Ja voi hyvin olla, että kun hoitaja ei saa lasta kuriin ja aiheuttaa ikäviä tilanteita niin sitten se hoitajan fiilis lasta kohtaan kärsii myös ja hellyys jää vähemmälle. Ja sitten lapsi oikeastaan pureekin enemmän, kun ei saa hyvää huomiota. Olisko päiväkoti ratkaisu? Siellä kun on ehkä paremmin mahdollisuuksia hoitaa noita tilanteita, koska hoitajia on enemmän. Jos on vaan yksi niin ennaltaehkäisy, satutetun lohduttaminen ja lapsesi positiivinen huomiointi on aika vaikeaa yksin tehtäväksi samalla hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös vajaa 2-vuotias, joka myös iltaisin ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan ja vielä sängyssäkin saattaa repiä hiuksista tai lyödä, ja nauraa päälle kun komentaa ja siirtää pois. Ja sama taas hetken päästä uudestaan. Meillä auttaa lopuksi vain hetken aikaa kiukuttelu omassa sängyssä, jonka jälkeen otan viereen rauhoittumaan ja sen jälkeen on kunnolla ja nukahtaa melkein heti. Käykö teillä näin pitkin päivää vai ainoastaan kun on väsynyt tai ns. ylikierroksilla? Meillä ei nimittäin koskaan tee muulloin kuin jos ei pääse uneen vaikka kuinka kyllä väsyttäisi.
Meillä muuten kiltti, juuri 2 v. täyttänyt poika, mutta myös puree ja nipistää, tehnyt sitä myös 1-vuotiaasta. Tekee sitä suuttuessaan, mutta myös hakiessaan huomiota, joskus ihan vaan muuten kiusallaan. Isosiskonsa puri myös pienenä, mutta hänellä tuo vaihe meni aika nopeasti ohi, hän ei kyllä nipistänyt. En ole asiasta sen isompaa stressiä ottanut, poika on kotihoidossa. Välillä on aikoja ettei pure, nipistä tms. . mutta näköjään tuo piirre aina palaa...Minusta aika erikoista että ko pph ei ole aiemmin tuollaista lasta tavannut..mutta en silti osaa pitää piirrettä epänormaalina. Pojan puheenkehitys mennyt viime aikoina kovasti eteenpäin, joten kaippa tuo ohi menee. Tsemppiä ja koita olla ottamatta asiasta isompaa pulttia!
Oma poikani puree ja potkii minua. Lapset usein kiusaavat äitiä. Varsinkin jos ei ole sisaruksia leikkikaverina. Hakevat huomiota niin ja keksivät vaikka mitä että heidät huomataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin että ihan normaalia. Voi korostua vielä enemmän jos on siunattu luonteella. :P Meillä on 2 vuotias tyttö nykyjään ihan mahdoton. Kiusaa isompaa ja pienempää siskoaan ihan kokoajan. En ole huolissani hänen käytöksestään sillä muutkin lapset ovat olleet tuossa iässä aika räiskyviä ja aggressiivisia. Ohi on aina mennyt. :)
Rankkaa on olla kokoajan kieltämässä ja rauhottelemassa, mutta semmosta se on lasten kanssa. Eri kehitysvaiheet tuovat mukanaan myös niitä vähemmän mukavia asioita.
Kuulostaa minun 2-vuotiaaltani hetki sitten. Ollaan saatu pureminen nyt loppumaan, kun vaan kylmän rauhallisesti on hoidettu tilanteet. Kun näät lapsen hermostuvan, niin koita kysellä/arvailla mikä häntä harmittaa ja keksikää tilanteeseen yhdessä ratkaisu. (Toisin sanoen muuta mietittävää :D) kerro myös lapselle (rauhallisesti) että ketään ei saa purra yms koska se sattuu, ja kerro mitä on ok tehdä, ja mikä helpottaisi. Muista myös aina kehua, jos saa hermostuksen pois ilman väkivaltaa. Pph ei todellakaan voi sanoa itseään ammattilaiseksi, jos hänen mielestä pureva lapsi on ennennäkemätöntä ja epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:18"]Pure takaisin jos sitten tajuaa ettei ole kivaa.
[/quote]
Tällä opettaa vaan sen, että purra saa kun äitikin puree. Seuraavaksi lapsi heittää jollakin ja heität takaisin vai? Lasta ei saa vahingoittaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole normaalia, ei meillä ainakaan yksikään viidestä ole purrut!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään kyllä lapset ole purreet, mutta hoitoryhmässä on yksi. Itseäni asia ärsyttää kun ketuttaa, että oma lapsi on vaarassa. Kerran jo olen hakenut hoidosta hampaanjäljet olkapäässä :( En tiedä mihin nuo kuuluisivat hoitoon, ehkä sinne perhepäivähoitajalle mieluummin kun ryhmäkoko on pienempi. Mutta ei tarvitsisi toisten lasten pelätä ja oppia tuollaista eläimellistä toimintamallia.
Mun lapsen hoitokaveri puri lastani poskeen valokuvausta edellisenä päivänä, arvatkaa suututtiko! Samainen lapsi puri myös erään lapsen isää takapuoleen, mut pitikö pyllistää toisen naaman edessä pukemistilanteessa=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä hoitolaitoksessa asten ärsyttämistä ja siitä seurannutta väkivaltaista käyttäytymistä käytettiin hoitokeinona. "Hiljaista lasta ei voida hoitaa ellei hän reagoi." Lääkärin mielestä hiljaiselle lapselle väkivalta merkitsi edistystä.
Minullakin oli väkivaltainen 2-vuotias ja se hävetti ihan hirveästi. Mihinkään ei voitu mennä missä oli muita lapsia tai jouduin seisomaan koko ajan hänen vieressään. Aggressiivisuuden herätti sisaruksen syntymä. Nyt 4-vuotiaana puhuminen on syrjäyttänyt väkivallan eli aika auttaa. Syyllistäminen ei auta mitään, jos vaan olisi ollut joku keino joka olisi auttanut niin olisin tehnyt mitä tahansa!!! Yritimme todellakin kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Olen huomannut ettei mikään sanominen mene perille ystävällisesti, niin näytän sitten ihan tosissani että nyt riittää. Katson silmiin ja karjaisen niin että pelästyy niin loppuu siihen.
Ennakointi on tärkeää. Siirrä huomio muualle ennenkuin käytös alkaa. Anna vettä.
Varmaan paljon eri syitä miksi lapsi puree, meillä se johtui siitä kun lapsi ei osannut käsitellä tunteitaan. Aina kyse hellyydenkaipuusta, suuttumuksesta tai muusta. Kun lapsi puri, pidin olkapäistä kiinni ja katsoin silmiin, sanoen "Sinua nyt suututtaa, mutta toisen satuttaminen ei siihen auta" kokeillaanko auttaisiko halaus? Aluksi oli rimpuilua ja temppuilua, mutta nyt on jo monta kertaa oppinut sanomaan että tarvitsee syliä kun harmittaa tai että on paha mieli kun hänen kanssa ei leikitty. Myös hyviä tunteita olen opettanut nimeämään ja lapsi on oppinut tunnistamaan niitä. Yhden kerran jouduin näyttämään miltä pureminen tuntuu, kerroin kyllä että nyt puren sinua, niin tiedät ettei se tunnu mukavalta. Toimisiko teidän tilanteessa joku näistä?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:43"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:35"]Onpa täällä paljon purijoiden vanhempia, joiden mielestä se (tietysti) on täysin normaalia. No, ei kaikki lapset kyllä pure. Tuttavapiirissä on purija ja läpsijä, eikähän se ympärillä olevillekaam kivaa ole. Toiset lapset eivät halua olla tällaisen kanssa, ja sattuu se aikuistakin kun hampaista tulee. [/quote] No normaalilla tässä varmaan tarkoitetaan, että joillekin lapsille tulee tuossa iässä tuollaisia kausia. Ei kukaan varmaankaan tarkoita, että se olis hyväksyttävää. Lapsi ei ensimmäiseksi tarvitse jotain diagnoosia, vaan johdonmukaista kasvatusta. Tarvittaessa vanhempia täytyy tässä tukea. Aikuisten tehtävä on suojella muita lapsia, se on selvää.
[/quote]
Järjen ääni. Tietenkään väkivaltaisuutta ei pidä hyväksyä, täytyy kärsivällisesti jaksaa opettaa, että se ei sovi. Mutta ei se ole epänormaalia 2-vuotiaalta. Silloin ihminen ihan oikeasti on väkivaltaisimmillaan, 2-3-vuotiaana. Siis normaalisti kehittyvä ihminen. Minun poikanikin oli aika väkivaltainen silloin, mutta se meni täysin ohi. Ja kyllä minäkin purin pienenä. Sittemmin minusta kuitenkin tuli erittäin pasifitinen, nollatoleranssi-väkivallalle -tyyppinen ihminen. (:
Alue: Aihe vapaa
Mulla nyt 1v poika ja vaikuttaa aika tulisielulta rauhalliseen isosiskoon verrattuna. Tosin refluksi ja laajat allergiat minusta suurin tausta syy :( voimia ja tsemppiä.