Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltainen 2-vuotias, onko normaalia?
03.05.2015 |
Lapseni täytti juuri 2-vuotta ja tuntuu ihan mahdottomalta. Oma tahto alkoi näkyä jo 1-vuoden tienoilla mutta lievempänä. Silloin oli jo ongelmana lapsen pureminen. Puri meitä vanhempia, kaverin lasta, kun aloitti hoidossa niin siellä sama ralli jatkuu. Pureminen kotona saatiin hyvin loppumaan jatkuvalla kieltämisellä ja vietiin lapsi kauemmas kun puri. Hoidossa tämä on kumminkin jatkunut. Välillä ollut viikkoja kun ei ole purrut ja kohta taas purrut parikin kertaa viikossa toista lasta.
Nyt sitten pari viikkoa ollut ihan mahdotonta. Lapsi on väkivaltainen varsinkin minua kohtaan. Lyö, nipistelee, koittaa purra, repiä hiuksista. Myös tavarat lentää ja syljeskelee joka paikkaan. Kun kiellän yms lapsi nauraa. Olen myös tuohon syljeskelyyn kokeillut olla vaan kiinnittämättä huomiota, koska lasta vaan naurattaa kun komennan. Lapsi tykkää paljon halailla ja suukotella, ollaan näytetty että se on mukavaa ja niin saa tehdä.
Mutta miten toimia nyt, kun kiellot vaan naurattaa ja sama jatkuu? Jatkaa sitkeästi kieltämistä? Kun menee överiksi menen hänen tasolleen polvilleen, otan käsistä kiinni ja torun sekä selitän miksi ei saa.. Välillä jopa käynyt mielessä, että kun ei usko ja tarraa minuun kiinni niin nipistänkö itsekin poskesta vai miten että lapsi tajuaa että se oikeasti koskee. En haluaisi tehdä niin, enkä aijo alkaa kurittamaan häntä jos joku nyt niin miettii.
Tämä saa minut surulliseksi ja jotenkin hämmentyneeksi. Itse olen jotenkin olettanut, että uhma ikään liittyy useimmiten ns väkivaltainen käytös joka liittyy osaksi rajojen hakemiseen. Ja olen miettinyt että loppuuko tämä kun lapseni oppisi puhumaan? Osaa siis sanoa sanoja ja muuten ilmaista itseään eleillä muttei vielä tunteitaan ilmaise sanoin. Kumminkin tämä on ongelma hoidossa, lapsi on siis pph ja hoitajan mielestä käytös on epänormaalia jollain tasolla. Hän on toiminut ammatissaan montakymmentä vuotta ja kuulemma ole aijemmin ollut hoidettavana lasta joka saattaa purra tai nipistää toisia suuttuessaan..
Olen kyllä tehnyt hänelle selväksi, että en suhtaudu asiaan huolettomasti. Mutta miten minä voin hoidossa noita tilanteita ehkäistä? En mitenkään.. Muutenkin hänen suhtautuminen lapseemme tuntuu olevan joskus aika negatiivinen. Kehuja tulee harvoin, joskus palaverissa toki kertoi että lapsi on hyvin kehittynyt jne. Mutta aina kun kysyn miten on päivä mennyt, ei muuten tule oikein palautetta paitsi jos lapsi on tehnyt jotain. Olen välillä miettynyt, uskallanko kysyä että saako lapseni myös tasapuolisesti huomiota hoidossa (positiivista).
Pelkään varmaan omassa päässäni joskus, että onko lapsi normaali. Minusta hän kyllä muuten vaikuttaa ihan normaalilta pikku lapselta, haluaa leikkiä muiden kanssa, haluaa hellyyttä ja ei ole vetäytyvä. Pyrin antamaan lapselle enemmän kehuja ja positiivista palautetta kuin kieltää jatkuvasti, mutta joskus se on aika vaikeaa kun taistellaan kaikesta aamusta iltaan. Se saa jotenkin henkisesti väsyneeksi. Myös omat raivon tunteet lastani kohtaan pelottaa minua, sillä on inhottavaa välillä huomata kun tuntee pientä inhoa lasta kohtaan silloin kun satuttaa minua tai muita.
Tulipas aika pitkä sepustus, mutta on nyt aikaa purkaa mieltäni kun lapsi on päiväunilla. Onko teillä kanssa ollut/tai on tälläisiä tulisieluisia taaperoita tai ollut tuota ongelmaa että hoidossa sattuu ja tapahtuu? Olisi helpottaa kuulla milloin ja miten se on mennyt ohi. Minua vaan pelottaa hirveästi, että mitä jos lapsen käytös ei lopu eikä hän saa isona kavereita.
Kommentit (39)
29 jatkaa vielä:
Sanotaan, että lapsi on väkivaltaisimmillaan tosiaan juuri 2-vuotiaana. Voimaa ja taitoa löytyy vahingoittaa, tiedetään että se sattuu ja ärsyttää muita. Järki kuitenkin laahaa vielä ihan alkumetreillä, ei lapsella ole kovinkaan kummoisia ongelmanratkaisutaitoja. Jos itse mietit, että jokin asia oikein kovasti harmittaa, kukaan ei tajua ja märääilee vain sinua, haluaisit hirveästi tehdä jotain ja joku vain kantaa sinut kerta toisensa perään pois...etkö itse raivostuisi? Ja kun ei vielä ole sanoja ja lauseita, ei osata selittää, niin jotenki sen raivon ja kiukun sitten purkaa. Ei noin pieni osaa rauhoittua ennen kuin mielipaha on räyhätty ilmoille. Ja kun ei osaa selittää, sitä valitsee loogisesti ajatellen sen keinon, jonka tietää ärsyttävän raivon kohdetta, eikös? Tässä tapauksessa lapsi tietää, että pureminen sattuu ja on inhottavaa. Olo on inhottava itselläkin, joten se purkautuu kaikilla ikävillä tempuilla joita lapsi vain keksii.
Tätä olen koittanut ajatella kun rahtaan karjuvaa lasta milloin mistäkin pahanteosta rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitten, kun on sellaisiakin taaperoita jotka käyvät muiden lasten kimppuun ilman mitään näkyvää syytä? Siis esimerkiksi menevät leikkipuistossa toisen pikkulapsen luokse ja muitta mutkitta alkavat paukuttamaan lapiolla päähän tai tökkimään sormella naamaan.
Tällaisessa tuskin voi olla kyse harmistumisesta, vai voiko?
Rasittavaa, jos vanhemmat eivät tosissaan kiellä tai estä lastaan käymästä muiden kimppuun.
Takaisin pureminen toimii parhaiten kun lapsi testaa puremista, ei tarvii purra niin lujaa että sattuu. Mutta pieni lapsi ymmärtää siitä että se tekee kipeää ja on ikävää. Purijan mielestä se on vaan hauskaa ja siksi puree kun sillä saa toisesta kivan reaktion.
Meillä oli päiväkodissa sama. Lapsi leimattiin kiusaajaksi lasten ja aikuisten taholta, hän oli 2,5v (?!). Kutsuin neuvolan psykologin tarhaan puolueettomalle arvioinnille, hän antoi lpsen ohjaukseen vinkkejä jotka auttoivat hieman. Lopulta päätimme ottaa lapsen pois päiväkodista ja pidimme 6kk kotona. Samalla vaihdoimme päiväkotia. Epätoivottu käytös katkesi siihen. Ehkä riitti kun ikää tuli lisää tai kun kotona sai enemmän huomiota. Päiväkodista jäi karmivat muistot miten asiaa 'hoidettiin'.. Tasoeroja on! Uudesta päiväkodista vaan kommentoivat etteivät tunnista lasta edellisen päiväkodin kuvausten perusteella. JOSKUS siis auttaa kun kierteen katkaisee... Ja ammattimainen ohjaus! Ennakoi ja sanoita! Kulje kun hai perässä ja sanoita kaikki kohtaamiset etukäteen mitä haluat että lapsi tekee
Esikoinen oli purija, puri siis aikuisia ja toisia lapsia. Nauroi päälle. Kerran kesken leikin puri mua olkapään ihan täysillä ja ihan edes ajattelematta purin takaisin, en todellakaan ole tästä ylpeä mut pureminen loppui kuin seinään. Päiväkodissakin alkoi sujumaan kun toisten lapsien ei tarvinnut pelätä. Lapsi ei ollut ilmeisesti ikinä tajunnut että kuinka paljon pureminen oikeasti sattuu. Nyt jo 15v teini ja ei ole vaikuttanut että äiti vähän näykkäsi 2veenä☺ Neljä lasta tullut sen jälkeen mutta toista purijaa ei ole ollut. Yhä muuten pieni arpi olkapää mulla herran puraisusta, jäi hampaiden jäljet.. Mut suosittelen kevyesti puremaan takaisin jotta lapsi ymmärtää että se sattuu.. ei yhdellä ole oikeutta terrorisoida toisia päivähoidossa tai kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi kuulostaa aivan normaalilta :) miellä kohta 2v huitelija joka innostuessaan puraisee ja suuttuessaan läimii. Vähän on meno rauhoittunut kun sai putket korviin ja selvästi nyt kuulee paremmin. Puhe on kehittynyt valtavasti ja osaa nyt jo sanoa paremmin mitä haluaa. Mutta edelleen homma lähtee välillä lapasesta..
Jos lapsi on muuten vilkas niin panosta ulkoiluun ja liikkumiseen, ja kehu kauheasti hyvistä onnistumisista. Huono käytös voi myös olla sitä huomion hakua. Varo ettei sitä huomiota saa siis vain huonolla käytöksellä! Tämä on luiltavasti taustalla pph:n luona? Onko siellä monta lasta hoidossa?
Tuo takaisin pureminen ei nyt vielä ole ehkä ajankohtaista.. :) jos selkeästi vanhempi lapsi pureskelisi muita voisin ottaa shokkiterspian käyttöön, 2v nyt on impulssihallinnaltaan vielä kehitysvaiheessa ettei pelottelulla ehkä päästä tavoitteisiin..
Selkeät seuraukset puremisesta, tilanteiden ennaltaehkäisy ja positiivinen huomiointi! Siinä minun vinkit!
Ei tuo mitenkään epänormaalilta kuulosta, tai jos kuulostaa, niin meidän 2-vuotias on ihan yhtä epänormaali :) Tuo pureminen, nipistäminen ja etenkin sylkeminen on niiiin tuttua täälläkin. Ja juuri tuo, että lapsi vain nauraa toruille. Meidän lapsi tosin jo puhuu tosi hyvin, eli meillä syynä lienee vain lapsen halu uhmata. Yksi keino tuon käytöksen kitkemiseen (kun kerran kiellot ja torut eivät auta) on ainakin meillä uhkailu. Sano esim., että otat lapsen lempilelun loppupäiväksi pois, jos hän vielä puree (ja tarvittaessa kanssa toteutat sitten uhkauksesi). Meillä tuo tuntuu toimivan varsin tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut miettikää oikeasti niitä toisia lapsia hoidossa jotka joutuvat pelkäämään purijaa, pienemmälle ujolle lapselle voi olla tosi hirveää jos samaan ryhmään sattuu purija jota vanhemmat ei saa kuriin. Pitäisi saada.
Mun poika alkoi purra 2-vuotiaana muita lapsia (ei koskaan aikuisia) varsinkin pikkusiskoa joka oli vauva. Myös hyökkäsi hänen päällensä kun oli nukkumassa pinnasängyssä. En siis voinut jättää heitä hetkeksikään kahdestaan. Kun kävin vessassa vauva piti tuoda sitterissä pesukoneen päälle istumaan.
Yritimme kaikkea: takaisin puremista, jäähyä, lelujen ja muun kivan poisottamista, käytös jatkui. Hain apua neuvolasta, laittoivat mustasukkaisuuden piikkiin ja sanoivat vaan että täytyy pitää selvistä rajoista kiinni ja aina niin tehtiin. Ajan kanssa väheni, kuitenkin vielä nyt 5:vnäkin puree jos oikein stressantuu, tai työntää tai lyö. Neuvolan mukaan ei enää ole normaalia. Kuitenkin poika on muuten normaali, hieman motoriikan viivästymää, mutta ei mitään diagnoosia.
En siis valitettavasti osaa auttaa muutoin kuin sanoa että jotkut lapset ovat vaan tulisieluja ja tuohon käytökseen pitää puuttua jämäkästi ettei se ainakaan lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia kommenteja, mutta oletko kokeillut tehdä sillein että kun tää pikkukaveri aloittaa tuon väkivaltaisuuden, että kiinniittäisit sen huomion johonkin toiseen juttuun. Esim. "Mennääs kattoo hei mitä kivaa täältä löytyy". Meillä auttoi tosiaan noin. Tietenkin välillä lapsilla o huonoja päiviä, niinkuin meillä aikuisillakin. Joskus on parempi yrittää myös selittää että miksi niin ei saa tehdä, ennenmin kun koko ajan toruu ja kieltää.
Lapsi löi 2-vuotiaana ja tuota kesti muutaman kuukauden, nyt ei ole lyönyt yhtään. Kielsin aina, että ei saa lyödä. Lapsi löi jos en tehnyt mitä hän halusi. Nykyään hän vain kiljuu. Nyt pitäisi se kiljuminen saada karsittua pois, ja lapsi voisi sanoilla kertoa mikä harmittaa jne. Ymmärrys ja puheentuotto ei vaan ole vielä sillä tasolla, täytyy odotella kehittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, mutta käytökseen pitää puuttua.
Tärkeää on, että lapsen raivokohtauksissa PYSYY ITSE RAUHALLISENA. Jos itsekin huutaa tai antaa luunappeja tms., lapsi ei opi pois aggressiivisesta käytöksestään, vaan saa lisää vahvistusta tähän toimintaan.
Eli, kun lapsi lyö toista, on kerrottava lapselle napakasti (huutamatta), että hän toimi väärin ja toiselle tuli paha mieli. Kun lapsi rauhoittuu, toiselta pyydetään välittömästi anteeksi ja lapselle opetetaan hellyyttä, eli esim. toista voi silittää anteeksipyynnön yhteydessä. Muistutetaan vielä, että toisia ei lyödä vaan halataan.
Tai jos lapsi vie lelun toisen kädestä, oikea tapa ei ole riuhtaista lelua häneltä pois, vaan opettaa, että "mitenkäs sen lelun voisi saada kaverilta, mennäänpä kysymään saisinko lelun lainaan/leikitäänkö yhdessä".
Tärkeintä on siis se, ettei itse vahvista aggressiivisuutta huutamalla tai "kostamalla" lapselle ("nytpä oppii, miltä se tuntuu"), koska se ei poista lapsen taipumusta väkivaltaan. Lapselle opetetaan, miten toimitaan, ei pelkästään mikä on väärin.
Hei,
tiedän, ettei lasten kasvattaminen ole aina helppoa, tsemppiä! Tiedän myös sen toisen puolen, sillä olen ollut töissä isossa lapsiryhmässä, jossa hieman vanhempi lapsi oli todella arvaamaton ja väkivaltainen toisia lapsia kohtaan. Tilanne oli hyvin vaikea. Toisen lapset pelkäsivät, meillä olisi pitänyt olla resursseja siihen, että tämän lapsen perään olisi koko ajan katsonut yksi aikuinen, mutta eipä ollut. Varmasti osa oli huomionhakua, mutta kaikkea positiivista, mitä lapsi teki, kehuttiin vuolaasti, kannustettiin, ohjattiin sanallisesti jne. Pyysimme monta kertaa apua mm. ELTO:lta, mutta saamamme apu jäi olemattomaksi.
Tämän lapsen arvaamattomuus ja juuri tapa nauraa päälle, kun toinen loukkasi, oli kuluttavaa itsellekin, puhumattakaan niistä ikätovereista. Perhepäivähoitajalla ei todellakaan ole yksinään paljon resursseja noihin tilanteisiin, kuten joku jo ylempänä viittasi. Myös hoitaja voi väsyä tällaisen erittäin vaativan lapsen hoitoon, ja se on minusta ymmärrettävää. Päiväkoti olisi tuolloin ehdottomasti parempi ratkaisu, myös (toivottavasti!) saatavan erityisen avun suhteen. Hyvässä lykyssä lapsi siitä "järkevöityy" ja lopettaa toisten satuttamisen, mutta siihen asti ongelma on todellinen, olkoonkin kuinka "normaalia" tahansa.
Viesteissä on tullut esille se, miten vanhemmatkin uupuvat tilanteeseen, näin voi käydä myös hoitajalle ja hoitokavereille, joille se voi vaikuttaa koko ihmiskuvan muotoutumiseen. Kotona johdonmukaisuus ja jämäkkyys ovat tärkeitä, tällä lapsella äiti oli hyvin välinpitämätön eikä koskaan edes kysynyt, miten on lapsella hoidossa sujunut (isää einnäkynyt, kun joku sitä kohta kysyy). Parkkipaikalla lapsi sai juoksennella autojen välistä ja läheltä piti -tilanteitakin oli liikkuvien autojen kanssa. Tuli sellainen olo, että ainoa paikka, jossa lasta kielletään tekemästä väärin, oli hoitopaikka, ja kyllähän se sitten lapsen mielestä onkin inhottava paikka, kun muualla saa olla aivan vapaasti. Tästäkin voi tulla kierre, kuten yhdellä vastaajalla oli käynyt.
Si
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti kaksi asiaa:
Sanoit " kun menee överiksi, menet lapsen tasolle ja torut jne." Itse teen niin aina ihan jokaisesta lyömisestä tai puremisesta tms. Meillä ei purra/lyödä/vahingoiteta toisia koskaan, joten se jämäkin kielto tulee noista jutuista ihan välittömästi. En väitä, etteikö toiset lapset ole tässä asiassa haastavampia, kuin toiset, mutta etenkin haastavan kanssa ei ole mitään varaa lepsuilla tässä suhteessa. Oletko varma, että toimit tarpeeksi määrätietoisesti ja olet johdonmukainen ja ehdottoman ehdoton tässä asiassa?
Ja pph, luotatko häneen? Ei kuulosta minusta yhtään ammattilaiselta, ettei muka ole tavannut koskaan toista purijaa. Jos ei pph pärjää lapsen kanssa, täytyy tilanteeseen keksiä toinen ratkaisu. Voiko joku käydä ohjaamassa pph:ta? Onko perhepäivähoidossa tällaista vaihtoehtoa? Muuten vaihtaisin hoitopaikkaa. Lapsesi on mennyt aika pienenä hoitoon, tällöin on entistä tärkeämpi, että hänellä on hyvä hoitaja, johon luotat ja joka toimii toivomallasi tavalla. Lapsi on lähes koko hereilläoloajan tämän ihmisen seurassa, eli sillä on merkitystä, kuka häntä hoitaa!
Pääyy vielä otsikoihin jos annatte jatkua.
Kuonokoppa kuten Hannibal L

Onpa täällä paljon purijoiden vanhempia, joiden mielestä se (tietysti) on täysin normaalia. No, ei kaikki lapset kyllä pure. Tuttavapiirissä on purija ja läpsijä, eikähän se ympärillä olevillekaam kivaa ole. Toiset lapset eivät halua olla tällaisen kanssa, ja sattuu se aikuistakin kun hampaista tulee.
Ihminen ON väkivaltaisimmillaan 2-3vuotiaana. Meillä oli kanssa ihan raivohullu 2-2,5vuotiaana. Vein perheneuvolaankin kun oikeasti aloin välillä välttelemään lastani kun ikinä tiennyt tuleeko nyrkistä vai pureeko taas poskesta vai repäiseekö tukon hiuksiani. Nyt on herranjumala kiitos loppunut, ja olemme korjailemassa välejämme lapsen kanssa. Voimua.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:35"]Onpa täällä paljon purijoiden vanhempia, joiden mielestä se (tietysti) on täysin normaalia. No, ei kaikki lapset kyllä pure. Tuttavapiirissä on purija ja läpsijä, eikähän se ympärillä olevillekaam kivaa ole. Toiset lapset eivät halua olla tällaisen kanssa, ja sattuu se aikuistakin kun hampaista tulee.
[/quote]
No normaalilla tässä varmaan tarkoitetaan, että joillekin lapsille tulee tuossa iässä tuollaisia kausia. Ei kukaan varmaankaan tarkoita, että se olis hyväksyttävää. Lapsi ei ensimmäiseksi tarvitse jotain diagnoosia, vaan johdonmukaista kasvatusta. Tarvittaessa vanhempia täytyy tässä tukea. Aikuisten tehtävä on suojella muita lapsia, se on selvää.
Voi ei, tiedän niin tuon tunteen kun on ihan kädetön ja toivoton olo lapsen toilailujen vuoksi. Meillä on todella voimakastahtoinen, räiskyvä ja kaikin puolin temperamenttinen tyttö 2v8kk. On varsinainen ilopilleri, sosiaalinen, kohtelias ja hyväkäytöksinen nykyään. Toista oli vielä puolisen vuotta sitten. Kotona edelleen suuttuu ja leppyykin myös sekunneissa, uhmaa, testailee, mutta koko ajan mennään parempaan päin. Vieraassa seurassa on jo oppinut hillitsemään käytöstään, vaikka harmittaisikin.
En enää tarkkaan muista milloin se temppuilu alkoi, mutta muistelisin vaikeimman ajan olleen 1v6kk-2v2kk. Tuo aika oli aivan järkyttävää ja kotoa ei tehnyt mieli poistua minnekään räyhäävän, potkivan ja sylkevän lapsen vuoksi. Raapi, puri, nipisti, potki, löi, teki ylipäänsä ihan kaikkea mikä oli kiellettyä. Nauroi jos komennettiin, ainoa mikä hiukan hiljensi oli jäähypenkki. Mikään sylissä pitäminen, keskustelu, hellyys, harhauttaminen tms. raivopuuskan aikana ei tehonnut, yllytti vaan entisestään kiukkua.
Meillä oikeastaan on auttanut vain aika ja se, että lapsi osaa nyt itse tarkemmin kertoa mikä harmittaa ja mitä tarkoittaa/haluaa/sattuu jne. Pahin uhma on taittunut ja sen todellakin näkee. Lauseiden tuottamisen taito varmasti on ollut suuressa roolissa rauhoittumisen suhteen. Myös jämäkkä ja johdonmukainen ote sääntöjen ja huonon käytöksen suhteen. Niistä ei lipsuta edes kylässä, kaupassa, vaikka olisi vieraita jne. Silti komennetaan ja edellytetään tiettyä käytöstä, vaikka kuinka tiedetään, että kauhea huuto tulee kohta seuraamaan. Oltiin missä tahansa niin säännöistä pidettiin kiinni, vaikka sitten saisi hiukan hävetäkin. On auttanut todella hyvin.
Tsemppiä! Ja älä välitä hoitajan puheista, kyllä on ihan normaalia 2-vuotiaalle vielä. Hänhän vasta opettelee elämää ja lajinsa tapoja :). Ei kukaan, tai ainakaan suurin osa, ole seppä syntyessään. Kunhan te pysytte itsevarmoina ja tiukkoina, niin hyvin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii rajat ja tavat kunhan hiukan kasvaa ja kehittyy lisää.