Mikä on sukusi suurin salaisuus/häpeän aihe

Tuli kyllä hyvä fiilis kirjoittaa. Ei näistä asioista ole koskaan oikein kenellekkään puhunut. Eikä ole kaikesta voinutkaan.

Ei voi muuta todeta kun, että on se saatanan kylmä ja sairas maailma. Oppinut ainakin miten tärkeä hyvä ja rakastava vanhempi lapselle on. Itsekin poikana kaipasin isääni, niitä hyviä muistoja mitä olin itselleni jättänyt. Nyt vuosia myöhemmin kun etsin hänet käsiini, niin.. Ei huvita tutustua uudestaan. Siellä jossain hän on, eikä hänestä tunnu missään.

Edelleen se pieni poika toivoo, että muutos tulisi.. Mutta aikuinen mies ymmärtää, että on aika jatkaa eteenpäin ja olla omalle pojalle se isä jota itselläni ei koskaan ollut..

Käynpä peittelemässä pojan kun tässä ihan liikuttuu..

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:04"]Tuli kyllä hyvä fiilis kirjoittaa. Ei näistä asioista ole koskaan oikein kenellekkään puhunut. Eikä ole kaikesta voinutkaan.

Ei voi muuta todeta kun, että on se saatanan kylmä ja sairas maailma. Oppinut ainakin miten tärkeä hyvä ja rakastava vanhempi lapselle on. Itsekin poikana kaipasin isääni, niitä hyviä muistoja mitä olin itselleni jättänyt. Nyt vuosia myöhemmin kun etsin hänet käsiini, niin.. Ei huvita tutustua uudestaan. Siellä jossain hän on, eikä hänestä tunnu missään.

Edelleen se pieni poika toivoo, että muutos tulisi.. Mutta aikuinen mies ymmärtää, että on aika jatkaa eteenpäin ja olla omalle pojalle se isä jota itselläni ei koskaan ollut..

Käynpä peittelemässä pojan kun tässä ihan liikuttuu..
[/quote]

Jaahas, tästä hävisi tuo aikaisempi. Eli se jossa isä oli pistänyt ranttaliksi.

Te, joiden suvussa on lapsiinsekaantujia; miten suhtaudutte heihin? Jos itselläni olisi sellaisia, tekisin kyllä kaikkeni että nimet ja pärstät olisivat vähintään jokaikisen suomalaisen tiedossa

Serkkumieheni ja minä tiedämme, että setämme oli lievästi pedofiili. Nyt kun herkkä isä on pois järkyttymästä, saatan joskus puhuakin asiasta.

Kaksi tappoa, kaksi itsemurhaa ja muutama muu pikkurikos, sekä alkoholismia. Iso suku, joten muutama tälläinen tapaus mahtuu mukaan.

Setäni itsemurha & toisen ihmisen surmaaminen ennen sitä oli mummolleni kovin paikka, eikä hän toipunut koskaan. Puhui 30 vuotta tauotta pojastaan ja kirjoitteli hänelle kirjeitä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:11"]

Te, joiden suvussa on lapsiinsekaantujia; miten suhtaudutte heihin? Jos itselläni olisi sellaisia, tekisin kyllä kaikkeni että nimet ja pärstät olisivat vähintään jokaikisen suomalaisen tiedossa

[/quote]Meidän satunnainen lapsiinsekaantuja on kuollut. Säälin häntä, traumatisoitunut, kiltti ja hiukan erikoinen ihminen. Ties mitä hän oli kokenut itse- ainakin varhaisen äidin ( ja myöhemmin tyttöystävän ) kuoleman ja isän matkatyöt /karseat huushollerskat. Meilläpäin oli myös enemmän tai vähemmän outoja ja vastenmielisiä miehiä. Huh.

Toivon silti, ettei hänellä ollut muita uhreja kuin minä ja serkku.

Lehtolapsi, adoptio ja sitä myöden koko suvun pimittäminen lapsilta. Sukututkimuksen teko onneksi oli helppoa, sitten järkyttävää saatuine tietoineen. Mieleltään sairaat vanhemmat, kun eivät välittäneet kertoa lapsille, johtuiko kun mielenkiinto meni niin sekstailuun ja juomiseen.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:13"]

Avioton lapsi. Tehty tietoisesti yhden huoltajan perheeseen ja sen isällä on perhe muualla. Tästä ei puhuta lainkaan, säälistä aviottoman lapsen äidin äitiä kohtaan. Hän häpeää niin kovasti tytärtään, vaikka suvussa on meitäkin, joille tuo ei ole niin iso asia.

[/quote]

Syystä häpeääkin.

[/quote]

Tietoisesti tehtynä, kun isällä on oikea perhe muualla, on kyllä todella halpamainen ja tosiaan syystäkin hävettävä juttu. Ainaista salailua, sisarukset eivät tiedä toisistaan. Pettäminen ja valhetelu vain jatkuvat vuodesta toiseen (millä verukkeilla kävisi aina tapaamassa lasta) tai sitten lapsi jää täysin isättömäksi. Mutta miten tuollaisen voi jättää kertomattakaan? Entä eikö lapsi voisi tulla edes isänsä hautajaisiin tasaveroisena sisarustensa kanssa?

Ja juu siis tiedän, että lapsettomat naiset voivat olla aivan järkyttävän epätoivoisia - mutta jotain rajaa. Onhan niitä spermapankkejakin. Sitä kautta sitä isää ei oikeasti ole eikä tarvitse salailla keneltäkään mitään tai valehdella.

[/quote]

Tämä lienee tapahtunut aikana, jolloin ei noin vain marssittu spermapankkiin.

Isomumman isoveli oli vain tavallaan kadonnut. Eräänä päivänä veli oli kuulemma kesken koulupäivän haettu kotiin ja isomumman tullessa kans sinne, ei veli enää ollu paikalla. Vanhemmat vaan sano että veli meni jonnekin sukulaisille apupojaksi mutta häntä ei enää ikinä kotona nähty. Isomumma häntä usein kyllä kyseli mutta vanhemmat vaan vastas että veli tulee kyllä takas kotiin kunhan ehtii. Muutama vuosi tuosta mumma lähti kaupunkiin piikomaan ja veljeään hän ei enää ikinä nähny :( Kotona käydessä vanhemmat vaan totes että veli oli vaikka just tyyliin edellisviikolla ollu siellä. Kirjeitä mumma veljelle kirjotti, mutta sai niihin vaan tosi lyhkäsiä vastauksia, välillä vastauksilla meni hurjan kauan aikaa tulla. Mikä oli kuulemma aika omituista koska mumma ja veli oli tosi läheisiä aikanaan. Mutta livenä mumma ei enää veljeään oo tähän päivään mennessä nähny, kirjeenvaihtoki tyrehty kokonaan joskus 50-luvulla ku vastaukset loppu kokonaan pitkäksi aikaa ja sitte tuli vaan kirje ettei veli enää asu siellä. Vanhemmat oli vaan todenneet että veli on jo niin vanha että saa elää omaa elämäänsä. Mumma aina välillä yhäki yrittää veljeä ettiä, mutta taitaa aika alkaa jo loppumaan ku mummaki on jo sen verran vanha ja veli vielä vanhempi, jos ees elää.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:11"]

Te, joiden suvussa on lapsiinsekaantujia; miten suhtaudutte heihin? Jos itselläni olisi sellaisia, tekisin kyllä kaikkeni että nimet ja pärstät olisivat vähintään jokaikisen suomalaisen tiedossa

[/quote]

No miten sitä suhtautuisi, kun ainoat todisteet on sun päässä sillä kukaan muu ei myönnä asiaa. Joko itse jättäydyt suvusta pois tai sitten kestät sen hyväksikäyttäjän läsnäolon. 

Henk koht mä en puhu tälle hyväksikäyttäjälle, ja teen hänen elämästään mahdollisimman vaikeaa aina tilaisuuden tullen. Ikinä en omia lapsiani jätä hänen kanssaan kahden ja puhun asiasta aina kun ollaan kahden. Vaikka suvussa on muitakin uhreja, he ei halua puhua asiasta ja jos tekisin tästä jutun väittäisivät nähtävästi minun keksineen kaiken. 

Mä en voi ainakaan jättää sukuani tän yhden kusipään vuoksi, sillä vaikka me ei huonoista asioista puhutakkaan niin silti sukuni on mulle todella tärkeä.

Erään sukulaismiehen homoseksuaalisuus on edelleen osalle suvun jäsenistä kova paikka (jokseenkin uskovaisia). Kaikki tietävät, mutta asiasta vaietaan. On se homous tuolle vanhemmalle sukupolvelle vielä uskomattoman vaikea juttu...

Isosetä aikanaan tullu 18-vuotiaana iskäksi ja kukaan ei asiasta mitään tienny ennen ku kyseinen tytär oli teini-ikäsenä yhtäkkiä pölähtäny oven taaksen kesken synttäreiden. Koko suku oli mukavasti paikalla :D Minä myös, harmi ku en asiaa muista ku olin niin pikkunen.
Ja eipä tää nyt mikään häpeänaihe mun mielestä oo, mutta isomummu ja isoisotädit oli kauhuissaan :D

äidin puolen suvussa on iso enoni pedofiili, juuri oli lehdessäkin että lensi linnaan.
kukaan ei pidä yhteyttä häneen.
isänpuolen suvun suurin häpeän aihe (mistä ei tiedä kun isä,minä,äitipuoli,mieheniäiti,mieheniisä ja mieheni) on se kun tulin 16vuotiaana raskaaksi Ja tein abortin.

Kakan haju

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:40"]

Erään sukulaismiehen homoseksuaalisuus on edelleen osalle suvun jäsenistä kova paikka (jokseenkin uskovaisia). Kaikki tietävät, mutta asiasta vaietaan. On se homous tuolle vanhemmalle sukupolvelle vielä uskomattoman vaikea juttu...

[/quote]

Onhan se, on on, ja syystäkin. Sillä vanhemmalla sukupolvella olikin sentään vielä ymmärrys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä sekä synnistä ja jumalisesta elämästä.

Samaa ei voi sanoa nykyisistä sukupolvista. Homoillaan, lesboillaan, transuillaan, huorataan, harrastetaan säännöllisesti mukavuusabortteja ja eletään kuin viimeistä päivää. Uhkaillaan lapsen opettajia, annetaan kaikanmaailman asperger- ja touretteyksilöitten räkiä tuntemattomia naamalle ja lässytetään että "hänen täytyy toteuttaa itseään" tai "se kuuluu hänen persoonallisuuteensa", ostetaan lapsille kaikki mitä ne vaativat jne.

Täällä moni on jo ihan aiheellisesti ilmaissut syvän inhonsa pedofiileja kohtaan. Miten suhtautuminen tähän homouteen muka pitäisi olla mitenkään erilaista, kun kummassakin on kyse perimmältään samasta asiasta: vääristyneestä seksuaalisuudesta ja synnistä.

Minä, seksuaalinen kummajainen.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 01:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 00:40"]

Erään sukulaismiehen homoseksuaalisuus on edelleen osalle suvun jäsenistä kova paikka (jokseenkin uskovaisia). Kaikki tietävät, mutta asiasta vaietaan. On se homous tuolle vanhemmalle sukupolvelle vielä uskomattoman vaikea juttu...

[/quote]

Onhan se, on on, ja syystäkin. Sillä vanhemmalla sukupolvella olikin sentään vielä ymmärrys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä sekä synnistä ja jumalisesta elämästä.

Samaa ei voi sanoa nykyisistä sukupolvista. Homoillaan, lesboillaan, transuillaan, huorataan, harrastetaan säännöllisesti mukavuusabortteja ja eletään kuin viimeistä päivää. Uhkaillaan lapsen opettajia, annetaan kaikanmaailman asperger- ja touretteyksilöitten räkiä tuntemattomia naamalle ja lässytetään että "hänen täytyy toteuttaa itseään" tai "se kuuluu hänen persoonallisuuteensa", ostetaan lapsille kaikki mitä ne vaativat jne.

Täällä moni on jo ihan aiheellisesti ilmaissut syvän inhonsa pedofiileja kohtaan. Miten suhtautuminen tähän homouteen muka pitäisi olla mitenkään erilaista, kun kummassakin on kyse perimmältään samasta asiasta: vääristyneestä seksuaalisuudesta ja synnistä.

[/quote]

Voi kamalaa. Mites suu pannaan, kun minä olen transmiehenä, panseksuaalina ja pedofiilina saanut tukea ja ymmärrystä?

Serkkuni, joka on äänestänyt kerran vasemmistoliittoa

Up

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:28"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:34"]

Suku on niin olevinaan, löytyy lääkäreitä ja psykologeja ja insinöörejä sun muuta. Eikä häpeillä näyttää muille, että "me ollaan niin paljon parempia". Yritetään kiillottaa kuvaa minkä keritään, mutta syvemmällä tarkastelulla käy ilmi, että tästä suvusta löytyy hulluja vaikka muille jakaa. Kaikki on olevinaan niin hyvin mutta kuvioissa on ollut sekakäyttöä, huumeidenkäyttöä, itsemurhayrityksiä, tapon yritystä, psykooseja, osastoreissuja, tuhopolttoja, tappeluja, lähisukulainen tapettiin, mt-ongelmia, kylmiä välejä.. Ja tuossa oli vasta murto-osa kaikesta paskasta.

[/quote]

tähän liittyen haluaisin kysyä, miten sitten pitäisi olla kun/jos suvussa on hävettävää? Mulla nimittäin on hyvä elämä, upea perhe ja kiva työ. Kaikki niin hyvin kuin olla saattaa. Sitten on mt-ongelmainen sisko, joka vetäisi hyvin mielellään kaikki sinne omaan paskaansa jos vain suostuttaisiin. Mutta minä olen päättänyt ja melkein kaikki muutkin perheessä että meillä on oikeus elää omaa elämää ja nauttiakin siitä vaikka yksi on ongelmainen hullu. En suostu uhraamaan omaa elämääni vuodesta toiseen kun toinen ei itse halua tehdä mitään tilanteensa parantamiseksi. Että minäkin varmaan hänen mielestään elän ulkokultaista elämää ja olen olevinani. Mutta en ole vastuussa aikuisen ihmisen elämästä enkä mielenterveydestä, enkä jaksa sitä murehtia loppuelämääni. Oikeastaan en suostu häpeämään, kun ei ole minun häpeäni. Salailla täytyy lapsilta ja se on surullista, mutta joskus kerron kun ovat isompia. 

[/quote]

Sua mä enemmän säälin kuin siskoasi. 

[/quote]

No ihan vapaasti, en ota enää kenenkään aikuisen rypemisiä tunnolleni. Jos haluat siihen energiaasi käyttää niin anna palaa. 
[/quote]

Oletko aina kylmä sairastaville. Miten olisi esim. syövän kohdalla, olisiko yhtä kylmä kuin kivi?

Entä jos itse sairastuisit, ihan ok et porukka kääntäisi selkänsä?

Ei vittu et kaikkia näitä löytyykin.