Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini kuristi minua
02.05.2015 |
oon ruvennut vahvasti uskomaan että äitini on narsisti. yleisesti ottaen mulla ja mun äidillä menee ihan hyvin, mutta sitten ku hän sille päälle sattuu nii helvetti pääsee irti. Tuossa tunti sitten tuli hänen kanssaan riitaa jostakin, jonka seurauksena hän sitten soittaa isälleni ja haukkuu minut tälle ihan maasta taivaaseen, väärentelee sanojani, keksii minusta valheita ym. Isäni uskoo tämän kaiken eikä usko kun hänelle kerroin että äiti haukkuu minua esim, läskiksi ämmäksi, rumaksi ym. Oon todella uupunut tähän tappeluun ja tähän paskaan fiilikseen josta en kehtaa edes kavereilleni kertoa. Äitini potki minua, löi minua ja kuristi minua vasten seinää koska puolustin itseäni. Minä tarvitsen kuulemma psykiatria ja olen ihan hullu. kun sanoin hänelle sitten että kuinka kehtaat omaa lastasi kuristaa niin vastaukseksi sain että en kuulemma tule koskaan lapsia saamaankaan jonka perään hän nauroi ylimielisesti ja irvaili. En usko että jaksan tätä enää kauan, kesän lopulla täytän onneksi 18, ja pääsen irti tästä kaikesta. Olisko teillä kenelläkään antaa minkäänlaisia vinkkejä tähän tilanteeseen? Anteeksi jos teksti on epäselvä, kun meinaa vähän itkettää tätä kirjoittaessa!
Kommentit (43)
Aivan sama tilanne oli vielä vuosi sitten!
Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, poliisille tehty rikosilmoitus jota ei otettu vakavasti. Minusta tehtiin muutama lastensuojeluilmoituskin alaikäisenä, mutta niitä ei koskaan tarkistettu.
Ainoa neuvo jonka voin antaa, muuta kauas. Itse muutin 300km päähän opiskelemaan ja nyt välimme ovat ok, eli voimme puhua ja käydä yhdessä vaikka kaupoilla.
Anteeksi en ole antanut, mutta nyt kun minulla vihdoin on äiti (paska alkoi kun olin 6v ja siskoni syntyi, kasvoin ilman äidinrakkautta yms) niin haluan ottaa siitä kaiken irti, koska toista äitiä en tule koskaan saamaan. Myös oman mielenterveyteni kannalta on parempi olla käsittelemättä jokapäiväistä vihaa. Kävin 7 vuotta psykologin juttusilla (jos äiti sai kuulla näistä käynneistä (esim poissaolo wilmassa), niin helvetti oli irti)
Täytyy vain oikeasti uskaltaa lähteä silloin kun tilaisuus siihen tulee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu että ilmoituksia oli tehty, itseasiassa aika paljonkin asiakirjojen mukaan. mutta joko niitä ei tarkistettu - tai äiti puhui ne parempaan päin. Mukana oli kyllä myös alkoholin käyttöä joista johtuen ilmoituksen enimmäkseen oli. Itse totesin myös että paras on pitää välit äitiin niin ettei ihan lähelle, mutta ei ole pystynyt välejä rikkomaankaan. eli sopivalla etäisyydellä pidin. Satunnaisia näkemisiä. Näin edelleen kuitenkin kummallisia painajaisia nyt pitkälle aikuisikään. Kuulin nyt tästä että vauvana on pahoinpidellyt.. niin en tiedä miten tästä enää jatkaa. En tiedä pystynkö ikinä näkemään koko ihmistä. Anteeksi en pysty antamaan, enkä ymmärtämään. Itse en ikinä pystyisi tehdä omalle lapselleni noin..
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 20:23"]
Vauvana muistetaan vaikka mitä? kuulin tämän toiselta henkilöltä, itse olin niin pieni etten muista. kirjotin tuon tekstin tunteiden vallassa, kun tänään asiasta kuulin ja alkoin painajaiset + palaset loksahtamaan paikalleen. En aio kuitenkaan yksityiselämääni lähteä ruotimaan sen enempää, jos et halua ymmärtää asiaa, niin älä toki ymmärrä. aivan sama mulle..
[/quote]Älä välitä... Täällä joillain osui ilmeisesti aihe arkaan paikkaan. Pelkäävät ehkä itse paljastuvansa tai joutuvansa vastuuseen käyttämästään väkivallasta.