Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini kuristi minua
02.05.2015 |
oon ruvennut vahvasti uskomaan että äitini on narsisti. yleisesti ottaen mulla ja mun äidillä menee ihan hyvin, mutta sitten ku hän sille päälle sattuu nii helvetti pääsee irti. Tuossa tunti sitten tuli hänen kanssaan riitaa jostakin, jonka seurauksena hän sitten soittaa isälleni ja haukkuu minut tälle ihan maasta taivaaseen, väärentelee sanojani, keksii minusta valheita ym. Isäni uskoo tämän kaiken eikä usko kun hänelle kerroin että äiti haukkuu minua esim, läskiksi ämmäksi, rumaksi ym. Oon todella uupunut tähän tappeluun ja tähän paskaan fiilikseen josta en kehtaa edes kavereilleni kertoa. Äitini potki minua, löi minua ja kuristi minua vasten seinää koska puolustin itseäni. Minä tarvitsen kuulemma psykiatria ja olen ihan hullu. kun sanoin hänelle sitten että kuinka kehtaat omaa lastasi kuristaa niin vastaukseksi sain että en kuulemma tule koskaan lapsia saamaankaan jonka perään hän nauroi ylimielisesti ja irvaili. En usko että jaksan tätä enää kauan, kesän lopulla täytän onneksi 18, ja pääsen irti tästä kaikesta. Olisko teillä kenelläkään antaa minkäänlaisia vinkkejä tähän tilanteeseen? Anteeksi jos teksti on epäselvä, kun meinaa vähän itkettää tätä kirjoittaessa!
Kommentit (43)
Minulla oli myös narsisti äiti, johon katkaisin välini aikuisiässä. Tiedän että sellaisen ihmisen kanssa ei ole helppo elää, joten toivon että ottaisit yhteyttä vaikka koulusi(?) terveydenhoitajaan tai opettajaan jolle voisit asiasta alkujaan kertoa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet koulussa juttelemaan esim. kuraattorille ja kerrot että sinun täytyy päästä pois kotoa.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:03"]
Seuraavan kerran, kun äitisi haukkuu sinua, äänistä se kännykällä. Sen jälkeen voit esittää nauhoituksen esim. isällesi. Jäikö kuristamisesta kaulaan jälkiä? Jos jäi, niin käy näyttämässä niitä mieluummin lääkärille, mutta jos se ei onnistu, niin sitten vaikka kaverin vanhemmille. Kaverikin käy hätätilanteessa, mutta on aina parempi, jos sinulla on myös joku aikuinen todistajana.
monesti oon miettinyt juurikin tätä nauhoittamis juttua, pitääpä ens kerralla saada nauhalle. ja ei valitettavasti jäänyt :( kiitos!
-ap
[/quote]
Väännä hänen kätensä selän taakse ja laita polvilleen. Kysy sitten että mitäs nyt aiot tehdä?! Niin just et mitään! Minä hallitsen! Et sinä vanha heikko kanttura!
Pyydä koulussa jotain aikuista tekemään lastensuojeluilmloitus. Tärkeää on, että kerrot jollekin aikuiselle asiasta nyt heti. Ja kirjaa itsellesi ylös, mitä on tapahtunut ja milloin. Jos pystyt nauhoittamaan äitisi sanomisia esim. kännykällä, ilman, että joudut suurempaan vaaraan, tee se. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:04"]
Minulla oli myös narsisti äiti, johon katkaisin välini aikuisiässä. Tiedän että sellaisen ihmisen kanssa ei ole helppo elää, joten toivon että ottaisit yhteyttä vaikka koulusi(?) terveydenhoitajaan tai opettajaan jolle voisit asiasta alkujaan kertoa. Tsemppiä!
[/quote]
oon monesti meinannut terveydenhoitajalle mennä juttelemaan tästä asiasta, mut jollakin lailla tää tuottaa mussa ns. häpeäntunnetta enkä kenellekkään haluaisi tästä kertoa, en edes omille kavereilleni :/ jos tää tilanne menee pahemmaksi nii ei siinä varmaan muukaan auta kun mennä juttelemaan tästä jollekkin. ja onhan tää muutenkin rankkaa pitää tällaista asiaa sisällään, joka laskee itsetuntoa niin paljon.
-ap
iso kiitos kaikille vastaajille! :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin suosittelisin, että jotain kautta lastensuojeluilmoitus. Että pääset pois kotoa. Tsemppiä sulle! Elä usko rumia sanoja itestäs!
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:04"]
Minulla oli myös narsisti äiti, johon katkaisin välini aikuisiässä. Tiedän että sellaisen ihmisen kanssa ei ole helppo elää, joten toivon että ottaisit yhteyttä vaikka koulusi(?) terveydenhoitajaan tai opettajaan jolle voisit asiasta alkujaan kertoa. Tsemppiä!
[/quote]
oon monesti meinannut terveydenhoitajalle mennä juttelemaan tästä asiasta, mut jollakin lailla tää tuottaa mussa ns. häpeäntunnetta enkä kenellekkään haluaisi tästä kertoa, en edes omille kavereilleni :/ jos tää tilanne menee pahemmaksi nii ei siinä varmaan muukaan auta kun mennä juttelemaan tästä jollekkin. ja onhan tää muutenkin rankkaa pitää tällaista asiaa sisällään, joka laskee itsetuntoa niin paljon.
-ap
[/quote]
Älä jää kantamaan tuollaista salaisuutena, se on ihan liian raskas taakka kantaa ja voi seurata sinua pitkälle aikuisuuteen. Paras keino taistella häpeän tunnetta vastaan on olla avoin. Sinulla ei ole syytä hävetä, et ole tehnyt mitään väärää. Äitisi on. Minäkin siis kannustan juttelemaan terkkarille tai muulle luotettavalle aikuiselle. Lyömisestä, potkimisesta ja kuristamisesta olisi ihan rikosilmoitus paikallaan. Se on lain mukaan pahoinpitely, eikä se että pahoinpitelijä on vanhempi tee siitä yhtään oikeutetumpaa. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimaa sulle ap! Saanko kysyä onko äitisi tehnyt tuollaista sinulle pienestä pitäen vai onko fyysinen tarttuminen uusi asia?
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:22"]
Voimaa sulle ap! Saanko kysyä onko äitisi tehnyt tuollaista sinulle pienestä pitäen vai onko fyysinen tarttuminen uusi asia?
[/quote]
ei ole. tämä alkoi ihan pikkuhiljaa noin kolme vuotta sitten ja pahenee vaan. kuristaminen oli tänään eka kerta, ja en olisi edes hänestä uskonut että tuohon kykenee.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinasi kuulostaa surullisen tutulta. Minunkin äitini on samanlainen hirviö. Pienestä pitäen niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Minulla ei ollut isää, ei sisaruksia ja kavereitakaan ei ollut. Olinhan sentään idiootti ruma paskaläjä huora. Olin kokonaan sen armoilla. Kestin kaiken, ja ollessani ikäisesi, aloin laittamaan ämmälle vastaan. Minua sinä et paisko, etkä alista. Minulla on oikeus. Odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa ja muutin heti pois. Hullu jäi sinne kyyneleet silmissä. Harmitti varmaan kun ei enää ollut siinä asemassa että päättää elämästäni ja piinaaminenkin loppui siihen.
Välit näennäisesti paranivat. Näin sitä harvoin. Vähänkin joutui kauemmin olemaan niin alkoi vituttamaan se. Ihme nälvimistä minusta, miehestäni tai hänen sukulaisistaan. Kaikissa on vikaa. Vuosia meni, saimme lapsia jne. Hullu taas eräänä päivänä flippasi ja alkoi tulemaan sekopäisiä viestejä, mm että toivottavasti ajamme autokolarin ja kuolemme kaikki yms. Siihen loppui yhteydenpito. Minulla ei ole velvollisuutta sietää mokomaa hullua. Nyt pelkään että tuleeko minusta samanlainen hullu omille lapsilleni. Käyn ammattiauttajalla ja lääkityskin löytyy.
Sinulle sanoisin, että yritä kestää. Hae tarvittaessa viranomaisilta apua. Älä häpeä. Äitisi tekee väärin. Toivottavasti äitisi joskus ymmärtää mitä on tehnyt. Tsemppiä ja muista, ettet ole yksin.
pakko vielä avata tätä asiaa siten, että mä olen koko nuoruuteni ollut ns. kunnolla, eli en ole polttanut tupakkia, ryypännyt, ollut tottelematon tms mitä nykynuoret tekee enkä siksi ymmärrä minkä takia hän minua näin vihaa, vaikka mielestäni en tätä ansaitse.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:31"]
Tarinasi kuulostaa surullisen tutulta. Minunkin äitini on samanlainen hirviö. Pienestä pitäen niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Minulla ei ollut isää, ei sisaruksia ja kavereitakaan ei ollut. Olinhan sentään idiootti ruma paskaläjä huora. Olin kokonaan sen armoilla. Kestin kaiken, ja ollessani ikäisesi, aloin laittamaan ämmälle vastaan. Minua sinä et paisko, etkä alista. Minulla on oikeus. Odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa ja muutin heti pois. Hullu jäi sinne kyyneleet silmissä. Harmitti varmaan kun ei enää ollut siinä asemassa että päättää elämästäni ja piinaaminenkin loppui siihen. Välit näennäisesti paranivat. Näin sitä harvoin. Vähänkin joutui kauemmin olemaan niin alkoi vituttamaan se. Ihme nälvimistä minusta, miehestäni tai hänen sukulaisistaan. Kaikissa on vikaa. Vuosia meni, saimme lapsia jne. Hullu taas eräänä päivänä flippasi ja alkoi tulemaan sekopäisiä viestejä, mm että toivottavasti ajamme autokolarin ja kuolemme kaikki yms. Siihen loppui yhteydenpito. Minulla ei ole velvollisuutta sietää mokomaa hullua. Nyt pelkään että tuleeko minusta samanlainen hullu omille lapsilleni. Käyn ammattiauttajalla ja lääkityskin löytyy. Sinulle sanoisin, että yritä kestää. Hae tarvittaessa viranomaisilta apua. Älä häpeä. Äitisi tekee väärin. Toivottavasti äitisi joskus ymmärtää mitä on tehnyt. Tsemppiä ja muista, ettet ole yksin.
[/quote]
hui :o harmi että sullakin samankaltaisia kokemuksia :( kaikista sairainta tässä tilanteessa on se, että KUKAAN ei tiedä äitini oikeaa luonnetta, vaan hänestä pidetään ja hän manipuloi muita ihmisiä moittimaan minua. jos seurassamme on muita, hän on ihan eri ihminen. raivostuttavaa!
-ap
Katkaise välisi äitiisi äläkä tunne MITÄÄN syyllisyyttä siitä. Sun äitisi kuulostaa hirviöltä ja varmasi elämäsi on paljon parempaa kun saat tollasen monsterin pois elämästäsi kontrolloimasta ja voin vain kuvitella mitä kaikkea muuta ja tosiaan tee se lastensuojeluilmoitus tai pyydä jotain tekemään puolestasi!
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 20:31"]
Tarinasi kuulostaa surullisen tutulta. Minunkin äitini on samanlainen hirviö. Pienestä pitäen niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Minulla ei ollut isää, ei sisaruksia ja kavereitakaan ei ollut. Olinhan sentään idiootti ruma paskaläjä huora. Olin kokonaan sen armoilla. Kestin kaiken, ja ollessani ikäisesi, aloin laittamaan ämmälle vastaan. Minua sinä et paisko, etkä alista. Minulla on oikeus. Odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa ja muutin heti pois. Hullu jäi sinne kyyneleet silmissä. Harmitti varmaan kun ei enää ollut siinä asemassa että päättää elämästäni ja piinaaminenkin loppui siihen. Välit näennäisesti paranivat. Näin sitä harvoin. Vähänkin joutui kauemmin olemaan niin alkoi vituttamaan se. Ihme nälvimistä minusta, miehestäni tai hänen sukulaisistaan. Kaikissa on vikaa. Vuosia meni, saimme lapsia jne. Hullu taas eräänä päivänä flippasi ja alkoi tulemaan sekopäisiä viestejä, mm että toivottavasti ajamme autokolarin ja kuolemme kaikki yms. Siihen loppui yhteydenpito. Minulla ei ole velvollisuutta sietää mokomaa hullua. Nyt pelkään että tuleeko minusta samanlainen hullu omille lapsilleni. Käyn ammattiauttajalla ja lääkityskin löytyy. Sinulle sanoisin, että yritä kestää. Hae tarvittaessa viranomaisilta apua. Älä häpeä. Äitisi tekee väärin. Toivottavasti äitisi joskus ymmärtää mitä on tehnyt. Tsemppiä ja muista, ettet ole yksin.
[/quote]
hui :o harmi että sullakin samankaltaisia kokemuksia :( kaikista sairainta tässä tilanteessa on se, että KUKAAN ei tiedä äitini oikeaa luonnetta, vaan hänestä pidetään ja hän manipuloi muita ihmisiä moittimaan minua. jos seurassamme on muita, hän on ihan eri ihminen. raivostuttavaa!
-ap
[/quote]
Minunkin äitini on vieraille mukava ja hänestä pidetään. Mietin aina että tietäisittepä.. Luulen, että äitiäni vaivaa kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olisiko sinun äidilläsi jotain vastaavaa? Mutta silti! Ei mikään oikeuta piinaamaan toista 18 vuotta. Kaipa se vihaa minua niin paljon. Ja minä vihaan sitä. Lapsuudesta on huonoja ja onnettomia muistoja. Huoneessa istuu piilossa ja toivoo ettei yksi sekoa ja tule riehumaan. T. 14
Äidilläsi on joku oma ongelma, jota purkaa sinuun! Ajattele, ettei se ole SINUN vikasi, vaan äitisi itse tarviis nyt apua, ennenkuin menee liian väkivaltaiseksi! Kuristaminen on jo tosi paha. Voisit sanoa äidillesi, että hänen on viisasta katsoa, miten käyttäytyy sinua kohtaan, sillä väkivallasta voi joutua vastuuseen, etkä sitä haluaisi teille kummallekaan. Se varoitus jo saattais auttaa häntä hillitsemään itseään.
Jos ei tuo heti auta, niin yritä saada joku huuto- ja sättimiskohtaus tallennettua ja että vielä kuuntelet sen, kun olet yksin, että sinulla on todiste äitisi käyttäytymistä vastaan, jos tarvitset todisteita, ja myös isällesi todisteena, että uskoo, mitä sanot. Sekin on tärkeää, että isälläsi ei ole väärää kuvaa tilanteesta.
Älä kerro, että yrität äänittää, ja äänitä salaa, ettei äitisi VARMASTI huomaa, sillä muutoin äitisi voi kilahtaa pahemmin, kun tajuaa, että äänität ja hänestä jää todisteet, ja hän ehtii silloin poistaa ne äänitteet puhelimestasi. Siis mene vaikka vessaan tarpeillesi ja laita siellä äänitys päälle ja sujauta puhelin varovasti taskuun, ettei äänitys katkea. (Harjoittele ensin äänitystä yksin ollessasi ja että puhelin ottaa äänitteen sinne taskuun, ja katso, ettei kuulu napsausta, jos äänitys äkkiä meneekin pois päältä.) Äänityksen jälkeen menet taas vessaan tai huoneeseesi ja suljet äänityksen. Toisista puhelimista kuuluu plumps, toisista ei mitään, joten tutki omasi toiminta. Voit äänittää tilanteita, joissa itse olet osapuolena ja tarvitset todisteen, mutta esim äitisi puhelinkeskusteluja jonkun muun kanssa et saa äänittää, vaikka kuulisit vieressä.
Jos menet koulukuraattorille kertomaan äitisi olevan sinua kohtaan väkivaltainen, kuraattorilla on velvollisuus viedä asia lastensuojeluun (ikäraja 18v vai joku muu, en tiedä) ja poliisille. Samoin lääkäreillä, opettajilla ym viranhaltijoilla. Siitä seuraa rikosilmoitus ja mahdollisesti käräjät, ja jos on pätevät todisteet, äitisi saisi todennäköisesti sakkorangaistuksen ja ehkä ehdonalaista (kuristaminen, jos siitä on pätevät todisteet, on jo ehkä siihen riittävä teko), tai suoraan vankilaan (silloin on jo väkivallasta jäänyt isoja jälkiä tai murtumia).
Minä sinuna turvautuisin omaan isään ensisijaisesti, ja pyytäisin kuuntelemaan äänitteen ja olemaan nyt lapsensa tukena, mutta pyytäisin, ettei kerro äidille äänityksestä mitään, koska se voi suututtaa äidin vielä pahemmin. Jo se voi suututtaa, jos isä kertookin uskovansa sinua, eikä häntä, joten mieti, miten kannattaa menetellä.
Oletko välillä isän luona?
Sinut on kuitenkin kasvatettu hyvin, koska olet noin fiksu tyttö. Äitisikö kantanut suurimman kasvatusvastuun?
Voisiko äitisi olla ahdistunut siitä,että tietää sinunKIN muuttavan kohta pos ja jääkö hän silloin yksin? Mitä, jos pyrit enemmän juttelemaan äitisi kanssa. Olen melko varma, että hän rakastaa sinua, mutta hänellä on itsellään jokinagressioita aiheuttava ongelma. Mikähän mahtaisi olla? Vaivaako ero isästäsi tai isän uusi perhe (onko sellaista?), tai äidin uusi suhde johonkin mieheen mennyt poikki? Vai se, että joutuu sinusta eroon?
Ihminen on loppujen lopuksi aika kumma otus! Usein silloin, kun pelkää menettävänsä jonkun, alkaakin suorastaan työntää tätä pois. Tunteet voivat ottaa ylivallan. Silloin tarvitaan apua, ja tajuamaan, ettei nyt käyttäydy oikein!
Eikö olisi heno homma, jos saisit äitisi kanssa purettua tuon vihamielisyyden kierteen ja lähtisit omille siivillesi sitten hyvillä mielin, kun äidin kanssa on välit hyvät?
Muista, ettei täydellistä ihmistä olekaan. Jokainen tarvitsee anteeksiantoa ja myös pyytää joskus anteeksi. Kun tuohon anteeksipyyntö/anteeksianto saakka selviää, niin ihmeellisesti se auttaa ja puhdistaa väle ja poistaa sydämestä katkeruuden, joka on myrkkyä! Sitä koeta elämässäsi välttää! Anteeksianto ilman pyytämistäkin on siihen oiva lääke! Teillä ei sentään ole ollut koko ikääsi tuollaista, niin on hyvät mahdollisuudet onnistua parhaalla tavalla! Muistan rukouksissani teitä.
Naapurini kuristi minua. Mutta ei siitä sitten sen enempää . Olis kai pitäny tehä se rikosilimootus sitte
[/quote]
hui :o harmi että sullakin samankaltaisia kokemuksia :( kaikista sairainta tässä tilanteessa on se, että KUKAAN ei tiedä äitini oikeaa luonnetta, vaan hänestä pidetään ja hän manipuloi muita ihmisiä moittimaan minua. jos seurassamme on muita, hän on ihan eri ihminen. raivostuttavaa!
-ap
[/quote]
Samanlaista koen minä, mutta mieheni taholta, ja vasta nyt liiton kestettyä jo vuosikymmeniä. Enkä tiedä, mikä häntä vaivaa. Ja todellakin, kaikille muille on todella niin mukava, ettei kukaan usko minua. Mutta minä en ole antanut katkeruuden vallata itseäni, enkä suostu näkemään itseäni minään "huorana, mielenvikaisena, saastana" tms, mitä kuulen. En ole selainen, joten vika ei ole siis minussa, vaan hänessä! Ja mikä se on? Miksi käyttäytyy niin?
Keitä äitisi on manipuloinut moittimaan sinua? Isääsi? Opettajiasi? Voit kertoa heile, että kannattaa kuulla tasapuolisesti myös sen moititun mielipide, eikä luoda mielipidettään vain sen syyttäjän mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Seuraavan kerran, kun äitisi haukkuu sinua, äänistä se kännykällä. Sen jälkeen voit esittää nauhoituksen esim. isällesi. Jäikö kuristamisesta kaulaan jälkiä? Jos jäi, niin käy näyttämässä niitä mieluummin lääkärille, mutta jos se ei onnistu, niin sitten vaikka kaverin vanhemmille. Kaverikin käy hätätilanteessa, mutta on aina parempi, jos sinulla on myös joku aikuinen todistajana.