Uskotteko että ADHD on sairaus?

Isoisälläni ja äidilläni on adhd, meillä lapsilla se on 3/4

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:08"]ADHD on aivokuvauksella havaittavissa, eli ei se nyt vaan oikein mikään uskon asia ole.
[/quote]Ei aivokuvaus kerro välttämättä mitään ko asiasta!! Kyllä se on oireiden mukaista diagnostisointia ja havaittavissa jo lapsuusiässä jos on asiantuntemusta. T. Neuropsykiatrinen valmentaja

up

Adhd on oikeasti tosi paljon elämään vaikuttava asia. Sitä käytetään myös tekosyynä, juurikin huonoa käytöstä puolustellaan sanomalla että kun sillä on vissiin adhd, nykyään lääkitystä jaellaan nuorille myös pelkästään keskustelujen pohjalta, eli liian helposti... Itse olen käynyt kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa lapsena, sisältäen magneettikuvaukset, aivosähkökäyrän, tutkimusjakso osastolla jne, eli diagnoosin varmistuminen vei aikaa, eikä ole epäilystäkään, ettäkö se olisi väärä. ADHD on vaikuttanut ainakin minulla elämään voimakkaasti. Sitä vaan ei voi kukaan sitä sairastamaton ymmärtää, miten pienet asiat voivat vaikuttaa elämään niin paljon. Olen nyt siis aikuinen nainen ja raskauden takia pitkäaikainen lääkehoito on katkolla, en kymmenen vuotta säännöllisesti lääkkeitä syöneenä muistanutkaan, kuinka perseestä tämä suoraan sanottuna on. Eli joo ja ei, ne keillä se oikeasti on, tietävät et osaa olla helvetillistä, jos se on taas "sairastajan" mielestä hauskaa ja ihan ookoo, niin sillon on kyllä väärä diagnoosi...

Suurin osa johtuu liian lipsuvasta kasvatuksesta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:07"]

Vai tekosyy?

[/quote]

Uskon oireyhtymän olemassaoloon. Olin hyvinkasvatettu lapsi, josta kasvoi ADHD-aikuinen. Lapsuudessani 80-luvulla leikittiin ulkona joka päivä, syötiin terveellistä kotiruokaa ja vaikka muut joskus pelasivatkin, ei meillä ollut mitään pelikonetta tai edes videoita. Opin lukemaan 3-vuotiaana ja olin muutenkin fiksu lapsi, joten kompensoin älyllä keskittymisongelmiani, kunnes oireet pahenivat perheenperustamisen myötä niin, että hakeuduin lääkäriin ja sain lopulta diagnoosin.

Miksi taas kerran vatkataan näitä samoja asioita. Ei tässä välillä ehdi edes uusi tietämätön sukupolvi syntyä, että taas pitäisi selittää. Eikä ADHD ole mikään uskon asia, vaan kuten tuolla moni on todennut, neurologinen oireyhtymä. Jokainen yksilö on erilainen. Miksi ette muuten ota selvää netistä, mitä siitä sanotaan. Sieltä löytyy niin lääketieteellistä tekstiä kuin vertaistukea ym.

Adhd on helposti todettavissa lääkityskokeilulla. Jos lääke tehoaa selvästi niin silloin hermoston välittäjäaineissa on vikaa. Jos ei tehoa niin vika ei ole hermostossa. Lääke ei tehoa kuin poikkeavaan hermostoon.

Adhd ihmisellä on siis vain tavallisesta poikkeava hermosto siten että välittäjäaine ei vaikuta tarpeeksi kauan vaan impulssit on tosi lyhytkestoisia; siksi ylläpitävät tarkkaavuutta aktivoimalla itseään jatkuvasti (mikä on muiden silmissä sitä sähläamistä) tai vajoavat "haaveisiinsa" ->add .

Itse uskon add:n ja adhd:n olevan sama häiriö mutta ehkä vaikeusaste ja luonne vaikuttaa näkyykö levottomuutena vai omiin maailmoihin vajoamisena. Sama lääkehän niihin auttaa. Meidän pojalla on vuorotellen molempia: esim. oppitunnilla katoaa omiin maailmoihinsa tai stten yrittää estää sitä liikehtimisellä, pulinalla, touhuamalla jne. Keskittyminen herpaantuu jatkuvasti jos ei aktivoi itseään puuhailemalla. Lääkitys helpottaa huomattavasti, unohtelu, sähläys ja impulsiivisuus vähenee.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:41"]Adhd on helposti todettavissa lääkityskokeilulla. Jos lääke tehoaa selvästi niin silloin hermoston välittäjäaineissa on vikaa. Jos ei tehoa niin vika ei ole hermostossa. Lääke ei tehoa kuin poikkeavaan hermostoon.

Adhd ihmisellä on siis vain tavallisesta poikkeava hermosto siten että välittäjäaine ei vaikuta tarpeeksi kauan vaan impulssit on tosi lyhytkestoisia; siksi ylläpitävät tarkkaavuutta aktivoimalla itseään jatkuvasti (mikä on muiden silmissä sitä sähläamistä) tai vajoavat "haaveisiinsa" ->add .

Itse uskon add:n ja adhd:n olevan sama häiriö mutta ehkä vaikeusaste ja luonne vaikuttaa näkyykö levottomuutena vai omiin maailmoihin vajoamisena. Sama lääkehän niihin auttaa. Meidän pojalla on vuorotellen molempia: esim. oppitunnilla katoaa omiin maailmoihinsa tai stten yrittää estää sitä liikehtimisellä, pulinalla, touhuamalla jne. Keskittyminen herpaantuu jatkuvasti jos ei aktivoi itseään puuhailemalla. Lääkitys helpottaa huomattavasti, unohtelu, sähläys ja impulsiivisuus vähenee.
[/quote]
Fiksusti kirjoitat, mutta: Stimulanttilääkitys auttaa keskittymään myös niitä, joilla ei keskittymishäiriötä ole.
.
Edelleen löytyy lääkäreitä, jotka aikuisille määräävät Concertaa ym. yhden käynnin perusteella. Mm. tämä on johtanut näiden lääkkeiden laajaan väärinkäyttöön, mikä on tosi harmi.