Ope, oletko totaalikyllästynyt johonkin oppilaaseen?
Mulla alkaa olla nyt kevään korvalla kuppi täynnä. Käytöshäiriöinen adhd-teini, jonka kanssa oon vääntänyt koko vuoden ja tässä vaiheessa tuntuu että kaikki oli turhaa. Käytös ihan yhtä paskaa ja oppimistulokset nollassa. Olen yrittänyt olla hemmetin positiivinen, ymmärtää paljon, kannustaa, kehua yms yms, mutta kun... Hänen pitäisi saada olla maailman napa, jonka asioita ruoditaan puoli tuntia, että hän sitten voisi ehkä opiskella vartin. Muista oppilaista viis... (opetan pienryhmää). Että hänet sais edes johonkin ruotuun, on pakko loppujen lopuksi uhkailla ja kiristää ja sit heppu tekee samaa takas, uhkailee perättömillä väkivalta- ja hyväksikäyttösyytteillä. Viikot menee sumussa ja viikonloputkin tätä yhtä heppua miettiessä ja suunnatonta uupumusta pois nukkuessa. Miten jaksan vielä tämän yhden kuukauden?
Kommentit (42)
Tolla asenteella sä oot kohta hullujenhuoneella ap! Se on vaan työtä. Teet minkä pystyt ja vain työajalla. Joka luokassa on näitä tapauksia, joten koskaan et pääse niistä eroon. Ja kun oppilas huomaa, että käytät häneen noin paljon aikaa ja energiaa, niin sehän vaan innostaa häntä lisää.
Opiskelija-asiat lakkasivat minulla tulemasta uniin ja pilaamasta viikonloppuja suunnilleen viiden työvuoden jälkeen. Aloittelevana opettajana tunsin usein epävarmuutta siitä, olinko hoitanut jonkin tilanteen parhaalla mahdollisella tavalla, annoinko varmasti oikeudenmukaisen arvosanan jne. Vähitellen sitä oppii sopivat toimintatavat eri tilanteisiin, arviointi rutinoituu ja itsekin tulee rennommaksi. Työtä ajattelee enemmän vain työnä.