Ope, oletko totaalikyllästynyt johonkin oppilaaseen?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:13"]

Tolla asenteella sä oot kohta hullujenhuoneella ap! Se on vaan työtä. Teet minkä pystyt ja vain työajalla. Joka luokassa on näitä tapauksia, joten koskaan et pääse niistä eroon. Ja kun oppilas huomaa, että käytät häneen noin paljon aikaa ja energiaa, niin sehän vaan innostaa häntä lisää. 

[/quote]

Niin kai sit, mutta vaikea sitä on hyväksyä. Haluaisin saada jotain oikeasti aikaan enkä vain "tehdä työtä".

ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"]

Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia.

terv. Yläkoulun aineenopettaja

[/quote]

Näinpä, jos  ei kokeessakaan saa kuin juuri sen viitosen tai jopa alle, niin minkäs sille voi. Ja se herättää, jos haluaa saada paremman, niin tekee jotain sen eteen jatkossa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"]

Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia.

terv. Yläkoulun aineenopettaja

[/quote]

Näinpä, jos  ei kokeessakaan saa kuin juuri sen viitosen tai jopa alle, niin minkäs sille voi. Ja se herättää, jos haluaa saada paremman, niin tekee jotain sen eteen jatkossa.

[/quote]

Luulis, mutta ei "herätä" ainakaan tätä heppua. Tulevat neloset laskettavissa kahden käden sormilla... 5- on hänen unelmiensa täyttymys kokeesta, nelonen opettajan vittuilua...

ap

Sun pitää lakata ajattelemasta, että nuori tekee tuon sinua kiusatakseen. Jätä vastuu valinnoista hänelle itselleen. Älä rupea hänen äidikseen. Hermostuminen tulee siitä, että ottaa itseensä.
Mitä jos mietit välillä tuon nuoren näkökulmasta? Miksi hän on tuollainen?
En ole erityisopettaja, mutta olen päätynyt ajatukseen, että kaikki mitä teini tekee liittyy rakkauteen. Hän hakee rakkautta ja välittämistä kaikkialta ympäriltään, jos ei ole saanut sitä riittävästi kotoa. Hänen minuutensa on jotenkin hajallaan ja hän on oppinut omat keinonsa saada huomiota. Kun tämän oivaltaa, ei enää ärsytä. Toki on olemassa persoonallisuushäiriöisiä tapauksia, joihin ei päde mikään, mutta häiriökin on seuraus jostakin.

Huomionhakua se on. Jos et anna positiivista huomiota, niin hakee sitten tuolla tavalla. Parempi se negatiivinenkin huomio kuin että olisi täysin ilmaa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"]

Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia.

terv. Yläkoulun aineenopettaja

[/quote]

Tiedätkö, että sinun kaltaisesi opettajalta puuttuu kyky nähdä myös vikaa itsessään ja että nuo, joille jakelet suorilta vitosia, eivät ikinä pääse sieltä viitosen läpimenokuopastaan ylös koska olet päättänyt että he ovat surkeita luusereita? Samalla tavalla ajatteleva opettaja piti minut väkisin ruotsissa vitosen kuopassa, ja vaikka olisin pääni sahannut kaiken opiskelun ja uurastuksen jälkeen poikki, en olisi koskaan saanut kutosta parempaa. Jos aluksi olin kauhea huithapeli joka ei pystynyt yhtään keskittymään, niin myöhemmin kun korjasin tapani niin sen tajuaminen oli kauheaa ettei se vaikuttanut mihinkään. Kun puoli vuotta jatkoin yrittämistä ja suoritin kaiken suurella mielenkiinnolla ja todistus oli silti femma, lopetin yrittämisen ja meininki jatkui entisellään. Kukaan ei voittanut mitään, paitsi itse opin kohdistamaan energiani muihin asioihin.

Ongelmia ei ollut pelkästään opiskleussani tai seiskaluokan kevään murrosiässä, vaan myös opetuksen tasossa. Opettajan opetus oli luokkaa nolla, mutta kokeet ihan todella vaikeita ja ankarasti pisteytettyjä.

Tässä pitää myös huomioida ruotsinkielinen tausta eli kyse ei ollut osaamisen puutteesta. Miten selität sen? :D

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:52"]Huomionhakua se on. Jos et anna positiivista huomiota, niin hakee sitten tuolla tavalla. Parempi se negatiivinenkin huomio kuin että olisi täysin ilmaa.
[/quote]
Huomio pois kokonaan. Ainoastaan hyvä käytös noteerataan ja palkitaan. Huonoa käytöstä ei palkita eikä noteerata.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"]

Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia.

terv. Yläkoulun aineenopettaja

[/quote]

Tiedätkö, että sinun kaltaisesi opettajalta puuttuu kyky nähdä myös vikaa itsessään ja että nuo, joille jakelet suorilta vitosia, eivät ikinä pääse sieltä viitosen läpimenokuopastaan ylös koska olet päättänyt että he ovat surkeita luusereita? Samalla tavalla ajatteleva opettaja piti minut väkisin ruotsissa vitosen kuopassa, ja vaikka olisin pääni sahannut kaiken opiskelun ja uurastuksen jälkeen poikki, en olisi koskaan saanut kutosta parempaa. Jos aluksi olin kauhea huithapeli joka ei pystynyt yhtään keskittymään, niin myöhemmin kun korjasin tapani niin sen tajuaminen oli kauheaa ettei se vaikuttanut mihinkään. Kun puoli vuotta jatkoin yrittämistä ja suoritin kaiken suurella mielenkiinnolla ja todistus oli silti femma, lopetin yrittämisen ja meininki jatkui entisellään. Kukaan ei voittanut mitään, paitsi itse opin kohdistamaan energiani muihin asioihin.

Ongelmia ei ollut pelkästään opiskleussani tai seiskaluokan kevään murrosiässä, vaan myös opetuksen tasossa. Opettajan opetus oli luokkaa nolla, mutta kokeet ihan todella vaikeita ja ankarasti pisteytettyjä.

Tässä pitää myös huomioida ruotsinkielinen tausta eli kyse ei ollut osaamisen puutteesta. Miten selität sen? :D

[/quote]

Kohta kolme vuotta yritystä, erehdystä, kannustamista, vittuilua, kehumista, uhkailua. Raja tuli vastaan puoli vuotta sitten. Parin häirikön takiako pitäisi koko luokan kärsiä. Niille parille häiriköllekö annan aikaa ja energiaa, joka on muulta luokalta pois? 20 oppilasta istuu kuuntelemassa, kun nämä pari yrittävät venkoilla joka tilanteesta, häiritä muiden opiskelua, vittuilla opettajalle yms.

Ei kiitos. Tiedän olevani hyvä opettaja ja tykkään työstäni, nämä eivät siihen vaikuta. Jos he eivät koskaan saa itsestään mitään irti, ei edes sitä kuuluisaa yritystä, niin tervemenoa. Minä olen yrittänyt ja välillä jopa peiliin katsonut. Onneksi ne 20 muuta kertovat osaamisellaan ja käyttäytymisellään todellisen tilanteen. Se riittää minulle.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"]

Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia.

terv. Yläkoulun aineenopettaja

[/quote]

Tiedätkö, että sinun kaltaisesi opettajalta puuttuu kyky nähdä myös vikaa itsessään ja että nuo, joille jakelet suorilta vitosia, eivät ikinä pääse sieltä viitosen läpimenokuopastaan ylös koska olet päättänyt että he ovat surkeita luusereita? Samalla tavalla ajatteleva opettaja piti minut väkisin ruotsissa vitosen kuopassa, ja vaikka olisin pääni sahannut kaiken opiskelun ja uurastuksen jälkeen poikki, en olisi koskaan saanut kutosta parempaa. Jos aluksi olin kauhea huithapeli joka ei pystynyt yhtään keskittymään, niin myöhemmin kun korjasin tapani niin sen tajuaminen oli kauheaa ettei se vaikuttanut mihinkään. Kun puoli vuotta jatkoin yrittämistä ja suoritin kaiken suurella mielenkiinnolla ja todistus oli silti femma, lopetin yrittämisen ja meininki jatkui entisellään. Kukaan ei voittanut mitään, paitsi itse opin kohdistamaan energiani muihin asioihin.

Ongelmia ei ollut pelkästään opiskleussani tai seiskaluokan kevään murrosiässä, vaan myös opetuksen tasossa. Opettajan opetus oli luokkaa nolla, mutta kokeet ihan todella vaikeita ja ankarasti pisteytettyjä.

Tässä pitää myös huomioida ruotsinkielinen tausta eli kyse ei ollut osaamisen puutteesta. Miten selität sen? :D
[/quote]

Aloit siis saada kokeista kiitettäviä ja silti opettaja antoi todistukseen vitosia? Eikö huoltajasi puuttunut asiaan? Kuulostaa vähän siltä, että sinulle on jäänyt päälle teinin näkemys tapahtumien kulusta. Totta kai on huonoja, alalle soveltumattomia opettajia, mutta yleensä teinin kokemus silmätikuksi joutumisesta on tosiaan oma kokemus. Teinien maailmankuva on monesti kovin minäkeskeinen - ikään kuin opettajalla olisi kovinkin vahvoja tunteita ja mielipiteitä jokaisesta oppilaastaan ("se ope vihaa mua").

Oon kans sitä mieltä, että sun pitää lakata ajattelemasta, että nuori haluaisi olla tahallaan ilkeä. Käytös johtuu jostain keskushermostollisista häiriöistä ja/tai ympäristötekijöistä. Älä huomioi tai mene mukaan kaikkiin oikkuihin ja keskity muihinkin oppilaisiin.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:52"]Huomionhakua se on. Jos et anna positiivista huomiota, niin hakee sitten tuolla tavalla. Parempi se negatiivinenkin huomio kuin että olisi täysin ilmaa.
[/quote]
Huomio pois kokonaan. Ainoastaan hyvä käytös noteerataan ja palkitaan. Huonoa käytöstä ei palkita eikä noteerata.
[/quote]
Tässä vanhaa kunnon behaviorismia. Saattaa kyllä toimia jollain tasolla. Tämä kasvatusmenetelmähän on käytössä eläinten kouluttamisessa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"]

Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia.

terv. Yläkoulun aineenopettaja

[/quote]

Tiedätkö, että sinun kaltaisesi opettajalta puuttuu kyky nähdä myös vikaa itsessään ja että nuo, joille jakelet suorilta vitosia, eivät ikinä pääse sieltä viitosen läpimenokuopastaan ylös koska olet päättänyt että he ovat surkeita luusereita? Samalla tavalla ajatteleva opettaja piti minut väkisin ruotsissa vitosen kuopassa, ja vaikka olisin pääni sahannut kaiken opiskelun ja uurastuksen jälkeen poikki, en olisi koskaan saanut kutosta parempaa. Jos aluksi olin kauhea huithapeli joka ei pystynyt yhtään keskittymään, niin myöhemmin kun korjasin tapani niin sen tajuaminen oli kauheaa ettei se vaikuttanut mihinkään. Kun puoli vuotta jatkoin yrittämistä ja suoritin kaiken suurella mielenkiinnolla ja todistus oli silti femma, lopetin yrittämisen ja meininki jatkui entisellään. Kukaan ei voittanut mitään, paitsi itse opin kohdistamaan energiani muihin asioihin.

Ongelmia ei ollut pelkästään opiskleussani tai seiskaluokan kevään murrosiässä, vaan myös opetuksen tasossa. Opettajan opetus oli luokkaa nolla, mutta kokeet ihan todella vaikeita ja ankarasti pisteytettyjä.

Tässä pitää myös huomioida ruotsinkielinen tausta eli kyse ei ollut osaamisen puutteesta. Miten selität sen? :D

[/quote]

Kohta kolme vuotta yritystä, erehdystä, kannustamista, vittuilua, kehumista, uhkailua. Raja tuli vastaan puoli vuotta sitten. Parin häirikön takiako pitäisi koko luokan kärsiä. Niille parille häiriköllekö annan aikaa ja energiaa, joka on muulta luokalta pois? 20 oppilasta istuu kuuntelemassa, kun nämä pari yrittävät venkoilla joka tilanteesta, häiritä muiden opiskelua, vittuilla opettajalle yms.

Ei kiitos. Tiedän olevani hyvä opettaja ja tykkään työstäni, nämä eivät siihen vaikuta. Jos he eivät koskaan saa itsestään mitään irti, ei edes sitä kuuluisaa yritystä, niin tervemenoa. Minä olen yrittänyt ja välillä jopa peiliin katsonut. Onneksi ne 20 muuta kertovat osaamisellaan ja käyttäytymisellään todellisen tilanteen. Se riittää minulle.
[/quote]
Juuri näin. Mielestäni ainut keino oppia on nuoren sisäinen motivaatio. Olen nähnyt näitä leikki-ikäisen tasolle jääneitä yläkoululaisia, joihin kukaan ei saa mitään otetta. He eivät ole joutuneet ottamaan vastuuta itsestään. Yläkouluikäiseltä voi odottaa, että hän kyllä tietää miten tulee toimia. Jos hän ei laita tikkua ristiin, se näkyy arvosanoissa. Toki monilla häiritsevästi käyttäytyvillä on myös oppimisvaikeuksia. Niihin tulee saada apua.

Hyviä kokeiluja nämä uudet ryhmät yläkoululaisille, joissa on työssäoppimista paljon. En muista niiden nimeä mutta on monet tykänneet, ettei ole niin teoreettista.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"] Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia. terv. Yläkoulun aineenopettaja [/quote] Tiedätkö, että sinun kaltaisesi opettajalta puuttuu kyky nähdä myös vikaa itsessään ja että nuo, joille jakelet suorilta vitosia, eivät ikinä pääse sieltä viitosen läpimenokuopastaan ylös koska olet päättänyt että he ovat surkeita luusereita? Samalla tavalla ajatteleva opettaja piti minut väkisin ruotsissa vitosen kuopassa, ja vaikka olisin pääni sahannut kaiken opiskelun ja uurastuksen jälkeen poikki, en olisi koskaan saanut kutosta parempaa. Jos aluksi olin kauhea huithapeli joka ei pystynyt yhtään keskittymään, niin myöhemmin kun korjasin tapani niin sen tajuaminen oli kauheaa ettei se vaikuttanut mihinkään. Kun puoli vuotta jatkoin yrittämistä ja suoritin kaiken suurella mielenkiinnolla ja todistus oli silti femma, lopetin yrittämisen ja meininki jatkui entisellään. Kukaan ei voittanut mitään, paitsi itse opin kohdistamaan energiani muihin asioihin. Ongelmia ei ollut pelkästään opiskleussani tai seiskaluokan kevään murrosiässä, vaan myös opetuksen tasossa. Opettajan opetus oli luokkaa nolla, mutta kokeet ihan todella vaikeita ja ankarasti pisteytettyjä. Tässä pitää myös huomioida ruotsinkielinen tausta eli kyse ei ollut osaamisen puutteesta. Miten selität sen? :D [/quote] Aloit siis saada kokeista kiitettäviä ja silti opettaja antoi todistukseen vitosia? Eikö huoltajasi puuttunut asiaan? Kuulostaa vähän siltä, että sinulle on jäänyt päälle teinin näkemys tapahtumien kulusta. Totta kai on huonoja, alalle soveltumattomia opettajia, mutta yleensä teinin kokemus silmätikuksi joutumisesta on tosiaan oma kokemus. Teinien maailmankuva on monesti kovin minäkeskeinen - ikään kuin opettajalla olisi kovinkin vahvoja tunteita ja mielipiteitä jokaisesta oppilaastaan ("se ope vihaa mua").

[/quote]

Tarinani keräsi hienosti alapeukkuja ja heti paholaisten asianajajien mielipiteitä. Ruotsinnumeroni nousi heti ysiin kun pääsin lukioon. Melkomoinen sijoitus tyypiltä, joka kuuli yläasteella useaan otteeseen, ettei sovi lukioon ja että ruotsi ei ole vahvin aine. Voi luoja miltä se eka koe tuntui, kun tein sitä itku seilmässä lukion ekalla jaksolla - olin varma, että sitä ei kannata edes kunnolla tehdä, koska en kuitenkaan saa hyvää numeroa, joten kokeen palautuminen 9 puolikkaana oli sellainen että melkein itkin. 

Tämä opettaja oli itse riivinrauta. Hän vihasi sitä mitä teki, piti kyllä kympin oppilaista, mutta me muut olimme alinta kastia ja hän ei pelännyt näyttää sitä. Hän oli tippunut muutenkin kelkasta, ei tiennyt miten nykyiset kielikurssisysteemit toimivat (eikö opettajan kuuluisi edes jollain asteella tietää tämmöiset?) ja vetisteli meille että onko todellakin niin että huonotkin oppilaat pääsevät kielimatkoille? :p

Hänen tuntiensa rakenne oli aina samanlainen ja yhtä innottomasti vedetty, ja joskus laskimme yhdessä niitä suun naksumisia mitä hän päästeli koko tunnin ajan. Joku muu pääsi laskuissa 150:n, toinen jaksoi laskea 30 asti ennen kuin lopetti.

Muistan kun samasta opettajasta käytiin palaveri aloittavien seiskojen kanssa yläkoulun alettua rehtorin toimesta. Opettaja oli saanut liikanimen vesipää, ja meille kerrottiin että nimi on ollut raskas taakka viimeiset 20 vuotta ja sen nimittelyn pitäisi loppua. Hyvä juttu, että meille pidettiin palaveri, koska jollemme tienneet H20:sta ja sen historiasta mitään niin nyt tiesimme. Tuohon aikaan huoltajilla ei ollut vielä samanlaista tapaa rampata koululla selvittämässä miksi tyttärten numerot heittelevät, joten ei, äitini ei puuttunut asiaan.:p

En silti vähättelisi kokemuksiani noin rankasti, että oikein murrosikäisen näkökulmasta.. No kenen sitten? :p Ei teinit ole idiootteja kuitenkaan ja ainakaan mä en ollut niin itsekeskeinen (eikä ketään meistä silloin) kuin nykyiset nicojanitat tuntuvat olevan. Mitä muistikuviini tulee, niin olin kiltti. Ihan hirveän kiltti. Olin todella arka, ujo ja hiljainen mutta silti murrosikäinen. Kun myöhemmin muutin tapani, aloin käydä ajoissa tunneilla, tehtävät oli aina tehtyinä ja kirjat mukana. Se oli niin iso muutos aiemmin lintsaavasta, kirjansa hukanneesta ja läksynsä tekemättömästä tytöstä, että siitä olisi pitänyt jotenkin opettajankin tajuta että jotain on muuttunut. Kun kannustus ja tuki jäi vähemmälle, niin palasin takaisin vanhaan. Mitä hyötyä nähdä kauhea vaiva vain saadakseen kokeenpalautuksissa ihan ihmeellisin terveisin palautettuja kokeita? :P Osallistuin ajoissa kokeisiin ja viittasin tunneilla, mutta minulta ei ikinä kysytty mitään. Kerran opettaja kysyi jopa luokan hikarilta vaikka minulla oli käsi ylhäällä.

Useita vuosia myöhemmin saimme aikaan keskustelun Facebookissa samasta opettajasta. Moni kertoi tismalleen samaa kuin itsekin tässä. Parhain muistikuva opettajasta oli, kun hän nosti kellon alas seinältä. Ihmiste olivat alkaneet haukottelemaan hänen tunneillaan erittäin voimakkaasti siitä hyvin innottomasta opetuksesta, joka oli hyvin nöyryytyskeskeistä. Esim. taivutusluokat: ei saanut viitata jollei tiennyt ihan kaikkia, eli epäonnistua ei saanut. Kun opettaja huomasi tämän, hän ei suinkaan miettinyt voisiko vika olla opettajanpöydän ja taulun välissä vaan hän syytti niskottelevia kakaroita. Kellon katseluhan ei kerro mielenkiinnon puutteesta ja tarpeesta miettiä miten saisi vedettyä asiansa läpi mielekkäämmin vaan siitä, että se samainen tiuku kannattaa laskea alas tunnin ajaksi. Sen jälkeen kiellettiin kännykät, koska kaikki katsoivat niistä että koska tunti loppuu.(siihen aikaan ei ollut kuin matopelipuhelimia, joten ne eivät olleet samanlainen rasite kuin nykyisin silloin) Lopulta kiellettiin myös kädessä olevat rannekellot mutta siihen meistä ei taas kukaan suostunut.

Summa summarum. Kyse oli opettajasta, joka jätti jotkut vitosen kuoppaan eikä suostunut määritelmänsä jälkeen muuttamaan mielipidettään.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:41"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"] Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia. terv. Yläkoulun aineenopettaja [/quote] Tiedätkö, että sinun kaltaisesi opettajalta puuttuu kyky nähdä myös vikaa itsessään ja että nuo, joille jakelet suorilta vitosia, eivät ikinä pääse sieltä viitosen läpimenokuopastaan ylös koska olet päättänyt että he ovat surkeita luusereita? Samalla tavalla ajatteleva opettaja piti minut väkisin ruotsissa vitosen kuopassa, ja vaikka olisin pääni sahannut kaiken opiskelun ja uurastuksen jälkeen poikki, en olisi koskaan saanut kutosta parempaa. Jos aluksi olin kauhea huithapeli joka ei pystynyt yhtään keskittymään, niin myöhemmin kun korjasin tapani niin sen tajuaminen oli kauheaa ettei se vaikuttanut mihinkään. Kun puoli vuotta jatkoin yrittämistä ja suoritin kaiken suurella mielenkiinnolla ja todistus oli silti femma, lopetin yrittämisen ja meininki jatkui entisellään. Kukaan ei voittanut mitään, paitsi itse opin kohdistamaan energiani muihin asioihin. Ongelmia ei ollut pelkästään opiskleussani tai seiskaluokan kevään murrosiässä, vaan myös opetuksen tasossa. Opettajan opetus oli luokkaa nolla, mutta kokeet ihan todella vaikeita ja ankarasti pisteytettyjä. Tässä pitää myös huomioida ruotsinkielinen tausta eli kyse ei ollut osaamisen puutteesta. Miten selität sen? :D [/quote] Kohta kolme vuotta yritystä, erehdystä, kannustamista, vittuilua, kehumista, uhkailua. Raja tuli vastaan puoli vuotta sitten. Parin häirikön takiako pitäisi koko luokan kärsiä. Niille parille häiriköllekö annan aikaa ja energiaa, joka on muulta luokalta pois? 20 oppilasta istuu kuuntelemassa, kun nämä pari yrittävät venkoilla joka tilanteesta, häiritä muiden opiskelua, vittuilla opettajalle yms. Ei kiitos. Tiedän olevani hyvä opettaja ja tykkään työstäni, nämä eivät siihen vaikuta. Jos he eivät koskaan saa itsestään mitään irti, ei edes sitä kuuluisaa yritystä, niin tervemenoa. Minä olen yrittänyt ja välillä jopa peiliin katsonut. Onneksi ne 20 muuta kertovat osaamisellaan ja käyttäytymisellään todellisen tilanteen. Se riittää minulle. [/quote] Juuri näin. Mielestäni ainut keino oppia on nuoren sisäinen motivaatio. Olen nähnyt näitä leikki-ikäisen tasolle jääneitä yläkoululaisia, joihin kukaan ei saa mitään otetta. He eivät ole joutuneet ottamaan vastuuta itsestään. Yläkouluikäiseltä voi odottaa, että hän kyllä tietää miten tulee toimia. Jos hän ei laita tikkua ristiin, se näkyy arvosanoissa. Toki monilla häiritsevästi käyttäytyvillä on myös oppimisvaikeuksia. Niihin tulee saada apua.

[/quote]

Tässähän olikin kyse sisäisestä motivaatiosta ja kuinka sen muuttuminen ei vain joskus riitä.

On ja ei. Omalla luokallani on yksi tyttö, jota alan olla kurkkuani myöten täynnä. Tyttö on hyvä oppilas sinällään, mutta käytös luokasta ö. Nenäkäs, ilkeä, syrjii luokkatovereita, toistaa jatkuvasti minulle, kuinka monenneksi paras opettaja olen hänen listallaan, puhuu päälle, puhuu viittaamatta, lähtee hoitamaan kesken tunnin omia asioitaan jne. Pidän tytöstä tavallaan, mutta välillä vaan meinaa katketa verisuoni päästä. Todistusta olen jo miettinyt ja ansaitsee kyllä kaikista teoriajutuista parhaat raksit, mutta sitten siellä käytösrasteissa on pakko huomioida aika tiukkaan tämä toiminta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:05"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:49"] Joidenkin kohdalla kolmen vuoden taistelu on tullut siihen pisteeseen, että jo puoli vuotta sitten päätin antaa heille arvosanaksi viitosen. Siihen heidän tekemisensä ja tietonsa juuri riittävät. En ole siis puoleen vuoteen uhrannut ajatustakaan heille tai heidän tekemisilleen (tai kekemättä jättämisilleen) vaan olen keskittynyt niihin oppilaisiin, joilla on halu oppia. terv. Yläkoulun aineenopettaja [/quote] Tiedätkö, että sinun kaltaisesi opettajalta puuttuu kyky nähdä myös vikaa itsessään ja että nuo, joille jakelet suorilta vitosia, eivät ikinä pääse sieltä viitosen läpimenokuopastaan ylös koska olet päättänyt että he ovat surkeita luusereita? Samalla tavalla ajatteleva opettaja piti minut väkisin ruotsissa vitosen kuopassa, ja vaikka olisin pääni sahannut kaiken opiskelun ja uurastuksen jälkeen poikki, en olisi koskaan saanut kutosta parempaa. Jos aluksi olin kauhea huithapeli joka ei pystynyt yhtään keskittymään, niin myöhemmin kun korjasin tapani niin sen tajuaminen oli kauheaa ettei se vaikuttanut mihinkään. Kun puoli vuotta jatkoin yrittämistä ja suoritin kaiken suurella mielenkiinnolla ja todistus oli silti femma, lopetin yrittämisen ja meininki jatkui entisellään. Kukaan ei voittanut mitään, paitsi itse opin kohdistamaan energiani muihin asioihin. Ongelmia ei ollut pelkästään opiskleussani tai seiskaluokan kevään murrosiässä, vaan myös opetuksen tasossa. Opettajan opetus oli luokkaa nolla, mutta kokeet ihan todella vaikeita ja ankarasti pisteytettyjä. Tässä pitää myös huomioida ruotsinkielinen tausta eli kyse ei ollut osaamisen puutteesta. Miten selität sen? :D [/quote] Aloit siis saada kokeista kiitettäviä ja silti opettaja antoi todistukseen vitosia? Eikö huoltajasi puuttunut asiaan? Kuulostaa vähän siltä, että sinulle on jäänyt päälle teinin näkemys tapahtumien kulusta. Totta kai on huonoja, alalle soveltumattomia opettajia, mutta yleensä teinin kokemus silmätikuksi joutumisesta on tosiaan oma kokemus. Teinien maailmankuva on monesti kovin minäkeskeinen - ikään kuin opettajalla olisi kovinkin vahvoja tunteita ja mielipiteitä jokaisesta oppilaastaan ("se ope vihaa mua").

[/quote]

Tarinani keräsi hienosti alapeukkuja ja heti paholaisten asianajajien mielipiteitä. Ruotsinnumeroni nousi heti ysiin kun pääsin lukioon. Melkomoinen sijoitus tyypiltä, joka kuuli yläasteella useaan otteeseen, ettei sovi lukioon ja että ruotsi ei ole vahvin aine. Voi luoja miltä se eka koe tuntui, kun tein sitä itku seilmässä lukion ekalla jaksolla - olin varma, että sitä ei kannata edes kunnolla tehdä, koska en kuitenkaan saa hyvää numeroa, joten kokeen palautuminen 9 puolikkaana oli sellainen että melkein itkin. 

Tämä opettaja oli itse riivinrauta. Hän vihasi sitä mitä teki, piti kyllä kympin oppilaista, mutta me muut olimme alinta kastia ja hän ei pelännyt näyttää sitä. Hän oli tippunut muutenkin kelkasta, ei tiennyt miten nykyiset kielikurssisysteemit toimivat (eikö opettajan kuuluisi edes jollain asteella tietää tämmöiset?) ja vetisteli meille että onko todellakin niin että huonotkin oppilaat pääsevät kielimatkoille? :p

Hänen tuntiensa rakenne oli aina samanlainen ja yhtä innottomasti vedetty, ja joskus laskimme yhdessä niitä suun naksumisia mitä hän päästeli koko tunnin ajan. Joku muu pääsi laskuissa 150:n, toinen jaksoi laskea 30 asti ennen kuin lopetti.

Muistan kun samasta opettajasta käytiin palaveri aloittavien seiskojen kanssa yläkoulun alettua rehtorin toimesta. Opettaja oli saanut liikanimen vesipää, ja meille kerrottiin että nimi on ollut raskas taakka viimeiset 20 vuotta ja sen nimittelyn pitäisi loppua. Hyvä juttu, että meille pidettiin palaveri, koska jollemme tienneet H20:sta ja sen historiasta mitään niin nyt tiesimme. Tuohon aikaan huoltajilla ei ollut vielä samanlaista tapaa rampata koululla selvittämässä miksi tyttärten numerot heittelevät, joten ei, äitini ei puuttunut asiaan.:p

En silti vähättelisi kokemuksiani noin rankasti, että oikein murrosikäisen näkökulmasta.. No kenen sitten? :p Ei teinit ole idiootteja kuitenkaan ja ainakaan mä en ollut niin itsekeskeinen (eikä ketään meistä silloin) kuin nykyiset nicojanitat tuntuvat olevan. Mitä muistikuviini tulee, niin olin kiltti. Ihan hirveän kiltti. Olin todella arka, ujo ja hiljainen mutta silti murrosikäinen. Kun myöhemmin muutin tapani, aloin käydä ajoissa tunneilla, tehtävät oli aina tehtyinä ja kirjat mukana. Se oli niin iso muutos aiemmin lintsaavasta, kirjansa hukanneesta ja läksynsä tekemättömästä tytöstä, että siitä olisi pitänyt jotenkin opettajankin tajuta että jotain on muuttunut. Kun kannustus ja tuki jäi vähemmälle, niin palasin takaisin vanhaan. Mitä hyötyä nähdä kauhea vaiva vain saadakseen kokeenpalautuksissa ihan ihmeellisin terveisin palautettuja kokeita? :P Osallistuin ajoissa kokeisiin ja viittasin tunneilla, mutta minulta ei ikinä kysytty mitään. Kerran opettaja kysyi jopa luokan hikarilta vaikka minulla oli käsi ylhäällä.

Useita vuosia myöhemmin saimme aikaan keskustelun Facebookissa samasta opettajasta. Moni kertoi tismalleen samaa kuin itsekin tässä. Parhain muistikuva opettajasta oli, kun hän nosti kellon alas seinältä. Ihmiste olivat alkaneet haukottelemaan hänen tunneillaan erittäin voimakkaasti siitä hyvin innottomasta opetuksesta, joka oli hyvin nöyryytyskeskeistä. Esim. taivutusluokat: ei saanut viitata jollei tiennyt ihan kaikkia, eli epäonnistua ei saanut. Kun opettaja huomasi tämän, hän ei suinkaan miettinyt voisiko vika olla opettajanpöydän ja taulun välissä vaan hän syytti niskottelevia kakaroita. Kellon katseluhan ei kerro mielenkiinnon puutteesta ja tarpeesta miettiä miten saisi vedettyä asiansa läpi mielekkäämmin vaan siitä, että se samainen tiuku kannattaa laskea alas tunnin ajaksi. Sen jälkeen kiellettiin kännykät, koska kaikki katsoivat niistä että koska tunti loppuu.(siihen aikaan ei ollut kuin matopelipuhelimia, joten ne eivät olleet samanlainen rasite kuin nykyisin silloin) Lopulta kiellettiin myös kädessä olevat rannekellot mutta siihen meistä ei taas kukaan suostunut.

Summa summarum. Kyse oli opettajasta, joka jätti jotkut vitosen kuoppaan eikä suostunut määritelmänsä jälkeen muuttamaan mielipidettään.
[/quote]

Kyse oli siis alalle soveltumattomattomasta, mahdollisesti jostain omaan elämään liittyvistä ongelmista kärsivästä opettajasta. Muistuttaisin, että otit kokemuksesi esille vastauksena kommenttiin, jossa yläkoulun opettaja kertoi yrittäneensä parhaansa kolme vuotta ja luovuttaneensa tämän jälkeen joidenkin oppilaiden kohdalla. Avattuasi tarinaasi enemmän nämä eivät oikein ole minusta vertailukelpoisia tapauksia.

33, opettaja oli selvästi saamaton ja ahdasjärkinen, joten itsestäänselvästi ei antanut sinulle parempaa numeroa, koska ei halunnut. Olisitte kysyneet rehtorilta neuvoa, jos olisi ollut näyttää hänelle hyvin menneet kokeesi.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:34"]

Reippaiden teinien kanssa vielä pärjää vääntämällä, mutta hiljaiset hissukat saavat näkemään punaista. Miten se voikaan olla niin vaikeaa saada suu auki tai osoittaa edes pikkiriikkisen oma-aloitteisuutta?

[/quote]

Mulla on ihan sama juttu! Paitsi että se joka ei saa suuta auki ja on oma-aloitteeton flegmaatikko on lapseni opettaja! On töissä vain siksi kun opettajilla on kivat lomaedut. Muuten elää että kunhan jaksaa lomasta lomaan. Voit kuvitella miten vaikeaa on tehdä yhteistyötä moisen vätyksen kanssa. Kuvaavaa oli, että edellisessä palaverissa jopa rehtorilla pyöri silmät päässä opettajan takia. Ei muistanut mitä lapsen hojksissa luki, kysyi omalta esimieheltään. Ei sanonut sanaakaan koko palaverissa. Ei mitään ehdotuksia, ideoita, ei yhtään mitään.

Olemme toivoneet ensi vuodelle toista opettajaa. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:49"]

Sun pitää lakata ajattelemasta, että nuori tekee tuon sinua kiusatakseen. Jätä vastuu valinnoista hänelle itselleen. Älä rupea hänen äidikseen. Hermostuminen tulee siitä, että ottaa itseensä. Mitä jos mietit välillä tuon nuoren näkökulmasta? Miksi hän on tuollainen? En ole erityisopettaja, mutta olen päätynyt ajatukseen, että kaikki mitä teini tekee liittyy rakkauteen. Hän hakee rakkautta ja välittämistä kaikkialta ympäriltään, jos ei ole saanut sitä riittävästi kotoa. Hänen minuutensa on jotenkin hajallaan ja hän on oppinut omat keinonsa saada huomiota. Kun tämän oivaltaa, ei enää ärsytä. Toki on olemassa persoonallisuushäiriöisiä tapauksia, joihin ei päde mikään, mutta häiriökin on seuraus jostakin.

[/quote]

Tällä on ollut paljon mielenkiintoista keskustelua sillä aikaa kun olin poissa :)

Tähän palaan vielä. En oikeastaan uskokaan että tyyppi tekisi kaiken minua kiusatakseen. Ei, hän nimen omaan kaipaa rakkautta, mutta kun "on pakko" ihan joka välissä testata sitä rakkautta käyttäytymällä huonosti. Jos meille tulee oikein paha konflikti, se päätyy joko siihen, että hän karkaa jonnekin luokan takanurkkaan ja linnoittautuu sinne kännykän kanssa. Siinä tilanteessa alankin vaan opettaa muita ja jätän hänet huomiotta. Seuraus on se, että hetken kuluttua hän alkaa huudattaa kännykästään kaikenlaisia hälyääniä. Itku kurkussa kerjää huomioo. Tulee usein takas opiskelemaan, jos häntä silloin puhuttelee lempeästi ja lupaa että unohdetaan toi wilmasta, jos asiat rupeaa sujumaan. Tai sitten hän alkaa haukkumaan ja uhkailemaan. Silloinkin samoin lopulta itku kurkussa.

Ihan varmasti tunnen itseni hänen äidikseen. Olen itse suurperheen äiti ja mulla on vahva äiti-identiteetti, virkamies-opettajan identiteettiä ei lainkaan. Se, ettei mun "rakkaus" ikinä riitä, vaan se on pakko aina laittaa koetukselle, on varmaan just se joka tässä eniten risookin. Ettei pysty toista parantamaan, vaikka mitä yrittäisi. Ettei itsellä riitä paukut. Että hän ei suostu uskomaan mitä minä sanon, vaan tekee jääräpäisesti huonot valinnat aina vaan uudestaan. Edelleen, en syytä vanhempia rakkauden puutteesta tms, vaikka he eivät ehkä täydellisiä olekaan. He tekevät parhaansa niillä eväillä mitkä heillä on.

ap