Hävitänkö vanhat suruadressit?

Minä hävitin. Ehkä jonkun sota-ajan adressin voisit säästää, sillä on historiallista arvoa.

Ei ole järkeä.

Totta kai säilytät! Kätevä tapa on tapetoida niillä huoneet.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai säilytät! Kätevä tapa on tapetoida niillä huoneet.

Niinkö teillä on tehty?

Tarjota museolle paikkakunnalla

Kysy kiinnostaako ainakin ne vanhimmat

Heitin pois äitini kuoleman jölkeen saadut addressit. Sitten löysin ullakolta lastikonnjossa oli ksikkinisovanhempien saamat adressit. Olen samanlaisen ongelman edessä nyt. Osa näyttää kauniilta ja mukana on sinisiä vihkoja koissa niitänon lueteltu ja kerrottu keitä lähettäjät ovat. Toisessa laatikossa on äidin isoanhempien kirjeitä 30-luvulta lähtien.

On joo kiinnostavaa mutta en tiedä minne tuon kaiken veisin.

Säilyttäisin vanhimmat

No eipä niitä oikein järkeä säästää ole. Ehkä 1 sota-ajan, muistoksi

Jos tunnet askartelijoita, kysy huolisko ne. Niissähän on hyvää pahvia ja nyörit.

Muuten lämmitä niillä sauna.

Mulla on ongelmana kaiken maailman viirit eli standaarit. Nelikulmainen kivipalikka, jossa teräksinen lipputanko ja siinä jonkin yhdistyksen pannulappu.

Yksi perintötalo tyhjennettiin ja nuo meni roskalavalle.

Jotkut hilloaa kaapit täyteen "muistoja". Minusta muistot eivät ole arvokkaita, ellei niitä muista ilman jotain roinaa. Mikään ei ole ikuista, varsinkaan ihmiset. Minusta on kauniimpi kadota sukupolvien hämärään kuin rojukaappiin.

jos sukututkimus kiinnostaa, niin ehkä voisi säästää muutaman jokaista edesmennyttä kohden. jos joku on saanut useamman adressiin niin mitä sitä kaikkia säästämään.

Jonkun voisin säästää, ehdottomasti vanhemmista kysyisin maakunta-/paikallismuseolta haluaisivatko. Ja kansallismuseossakin varmasti osataan konsultoida olisiko joku muu historiantutkimukseen liittyvä taho joita ne kiinnostaisi.

Vanhimmista voit kysyä, onko jollain museolla tai vaikka maakunta-arkistolla kiinnostusta niihin, mutta muuten voit aivan hyvin heittää pois, jos kukaan sukulainen ei ole kiinnostunut eikä niillä ole sinulle tunnearvoa. Sota-ajan aineistoa on sen verran kuitenkin olemassa, että tavanomaisimmilla ei ole kovin merkittävää historiallista arvoa.

Jos mahtuvat yhteen laatikkoon, niin on aika pieni vaiva säilyttää. 

Ota valokuvia muistoksi.

Minä hävitin siskoni ja vanhempieni adressin kun viimeksi siivosin. Ei ole rajattomia säilytystiloja. Albumitolkulla on vielä kaikkien vanhoja valokuvia, osan kuvista olen vaan polttanut, ihmisiä, joita en tunne. Ja sitten on lisäksi siitä viirejä joita en todellakaan aio laittaa itse mihinkään kirjahyllyn reunalle. Palkintopokaalit jo laitoin kierrätykseen muiksi palkinnoiksi uusi tahtoo ilahtui kovasti. Otin niistä vaan pois ne laatat mistä oli saatu.

Puhumattakaan kaiken maailman mappikaupalla erilaisia "tärkeitä" vanhoja dokumentteja, ikivanhoja kauppakirjoja ja perunkirjoituksia sukupolvien ajoilta. jne.. Pitääkö niitä säästää? Missä? Varasto ehkä vuokrata tai toivoa, että hiiret tai vesivahinko hoitavat "ongelman" minun puolesta

Minun lapseni voivat olla ihmeissään kaiken roinan keskellä jos kaikki se jää heille setvittäväksi. Ehkä ne ei selvittele vaan tilaavat vaan roskalavan pihaan...

Roskiin. Ei järkeä säilyttää ylimääräistä sälää.

Ota postimerkit talteen kirjekuorista. Joku keräilijä voi arvostaa niitä.

Onko lapsia. Anna perinnöksi. Tehkööt mitä haluaa niille