Miksi suomalaiset miehet ei puhu mitään selvinpäin?

Koska meille opetetaan, ettei miesten kuulu puhua. 

Pienenä poikana tykkäsin enemmän kuunnella keittiössä naisten juttuja ja jutella vieraiden kanssa, mutta aina joku mies heitti jotain, että "tuu pois sieltä akkojen juorukerhosta" tai muuta vastaavaa.

Siirryin sitten olohuoneeseen katsomaan formuloita, ja suu avattiin vain kun röhötettiin Kyllösen kommenteille tai Häkkisen varikkopysähdys meni vituiksi. 

:D totta

Puhuupas! Just tuli tänään todistettua kun ihan tuntematon mutta tosi ystävällinen mies tuli juttelemaan mulle. Ja oli vielä selvinpäin joten älä yleistä.

Kyllä joku jo puhuukin, hyvähän se on. Mutta ei ole kauan kun miehet kasvatettiin olemaan hillittyjä ja järkeviä, toiminnallisia ja ahkeria, ei mitään lurittelijoita. Tänäkin päivänä se miestyyppi taitaa olla yleisin ja myös halutuin.

Vastaanotto on harvoin positiivista. Nainen voi puhua kenelle haluaa, koska naiseen luotetaan ja mies tuntee itsensä imarrelluksi, nainen taas häirityksi. Nainen tarvitsee erityisen paikan tai mielentilan suhtautuakseen mieheen positiivisesti. Miehellä on aina sama mielentila.

-Mies 29v + 1v-

Wt-ongelma ytimeltään. Sivistyneet puhuu.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:25"]

Wt-ongelma ytimeltään. Sivistyneet puhuu.

[/quote]

näin on

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:51"]Kenenkään kanssa?
[/quote]
Missä porukoissa oikein pyörit?

Sen kerran, kun jotain naista baarissa lähestyy ja yrittää jututtaa, alkaa vimmattu puhelimen sutiminen tai käsiväskyn sisällön tutkiminen. Puhu siinä sitten.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:29"]

Sen kerran, kun jotain naista baarissa lähestyy ja yrittää jututtaa, alkaa vimmattu puhelimen sutiminen tai käsiväskyn sisällön tutkiminen. Puhu siinä sitten.

[/quote]

Rumat on rumia

:DDD

Kyllä mä tuttujen kanssa juttelen, mutta en tuntemattomien. Suomessa arvostetaan sitä, että saa halutessaan olla rauhassa julkisilla paikoilla. Monet kokevat vieraan ihmisen tuttavallisenkin jutustelun ahdistavana. Etenkin jos mies puhuu naiselle.

Mä ainakin puhun. Tuntemattomien kanssa olen puhunut kaupan ja pankin jonoissa. Semmoinen pieni ongelma on että tuntemattomat naiset luulee helposti että olen kiinnostunut kun puhun niille. No joskus varmaan olen mutta usein noissa odotustilanteissa olen vain pitkästynyt.

Juttelemalla aika kuluu paremmin. Itselle helppoa kun voin puhua mistä vain aiheista. Sama myöntää että sinkkuna vaihdoin numeroita yhden naisen kanssa. Tapailtiin sitten vähän aikaa mutta ei toiminut. Kaikin puolin ihan ok muija mutta se jokin ei vain kolahtanut.

Up

Kuulemma mun jutut eivät ole kiinnostavia. Olen ottanut opiksi: harkitsen tarkkaan, mitä sanon, että en puhelisi tylsiä. Tämä vähentää puheen määrää, mutta parantaa laatua. Mieluummin annan muiden puhua kuin itse puhun jotain, mikä ei kiinnosta muita.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 10:08"]

Kuulemma mun jutut eivät ole kiinnostavia. Olen ottanut opiksi: harkitsen tarkkaan, mitä sanon, että en puhelisi tylsiä. Tämä vähentää puheen määrää, mutta parantaa laatua. Mieluummin annan muiden puhua kuin itse puhun jotain, mikä ei kiinnosta muita.

[/quote]

Niin, kyse ei välttämättä ole sivistyksen puutteesta, kuten joku epäili. Sivistystä vaativat aiheet voivat muiden mielestä olla tylsiä, riippuu tietysti aiheesta ja porukasta. Minäkään en ole niin hyvä jatkuvasti keksimään kaikkea hassunhauskaa. Olisi helppoa puhua itseä kiinnostavista sivistystä vaativista aiheista, mutta ei se käy, jos muut eivät ole kiinnostuneet.

Mä kyllä puhun. Kaverit on joutuneet teippaamaan mun suun kiinni kun väsyivät kuuntelemaan.

Kyllä mä puhun. Esim. "Tuo sitä kaljaa".

Huutonaurua! Aloittaja ei selvästikään ole tavannut minun miestäni. Hän puhuu ihan kaikesta, ajankohtaisista aiheista, säästä, töistä, tunteistaan, selostaa myös kaiken mitä tekee.. Osan ajasta puhuu vain itsekseen, ja olen oppinut olemaan kuuntelematta. Sanotaan, ettei suomalainen mies puhu eikä pussaa, mutta omani tekee kyllä molempia rasittavuuteen asti. Rakastan miestä yli kaiken, mutta välillä nauttisin hiljaisuudesta.