Lue keskustelun säännöt.
Miksei ihmiset tapaile enää toisiaan
30.04.2015 |
Nuorena minulla oli ystäviä joita nähdä, samoin miehelläni. Vappuna oli taatusti menoa.
Kun astuttiin työelämään ystävien tapailu vähän väheni ja vuosien kuluessa aina vaan vähemmän.
Nyt meillä on lapsia. Kukaan ei käy (ei käynyt kyllä ennen lapsiakaan). Aina pitäisi itse olla menossa.
Perheellisillä on hirveästi menoja, lähinnä lasten haku hoidosta, viemiset harrastuksiin, kotityöt yms
Aikataulut käy harvoin yksiin.
Lapsen lapsettomat kummit ne vasta kiireisiä ovat? Ja itsekkäitä, aina oma väsymys menee muun edelle. Itse työssä käyvänä äitinä silti raahaudun paikalle jos sovitaan.
Onko muilla näin?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:14"]
Ennen vanhaan ei tarvinnut soittaa ennen kyläilyä, paitsi korkeintaan ovikelloa. Jos sitäkään! Vieraanvaraisuus on kadonnut. Siitä se johtuu. En minä ainakaan tykkää mennä kylään kellon kanssa.
[/quote]
Siellä taas yksi amishi itkee internetissä nykymaailmaa. Luovu netistä ja soittele kaverin oven takana kelloa ja kerro kun kyllästyt.
[/quote]
Sehän tässä ongelma onkin, että jos sinne kaverin oven taakse ilmestyy nykypäivänä soittelemaan ovikelloa ilman viikkojen etukäteissäätöä ja sopimista, niin eihän se kyläily enää niin käy. Ihmetellään, että mikä nyt on hätänä, mitä sä täällä teet tähän aikaan ja etukäteen ilmoittamatta. Jos edes sisään kutsutaan, niin sitten ollaan hyvin vaivautunutta ja kas, "meillä on just vähän kiire, ollaan lähdössä sinne tai tänne yms. tekosyytä, mitä ei voida lykätä yhtään, esim. jotain lenkille menoa puolta tuntia, jotta vois hetken turista vanhan kaverin kanssa.
[/quote]
Ongelma ei ole nykyaika, ongelma on sinun ihan omat "kaverisi". Kyllä meikäläinen saa soitettua max. viidessä minuutissa, näin kauhean aikataulutetusti, josko kaveria joutaa tavata. Ei tarvita viikkojen säätöä.
[/quote]
Tänä kännyköiden aikakautena ei tosiaan pitäisi olla kohtuuton vaiva soittaa ja kysyä, sopiiko vierailu vai ei.
[/quote]
Kylä se sikäli on, että turha soittaa kun vastauksena on 90% varmuudella: "meil on just vähän kiire."
[/quote]
Voisko vika olla siinä, että teidän seuranne ei oikein kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähtökohtaisestihan muut ihmiset on perseestä. Oma itse ja hyvällä tuurilla oma perhe on ainoat ei-perseestä olevat ihmiset.
Ja kun tätä tarkemmin miettiin, niin niihän se on. Eipä kyllä tule mieleen yhtäkään ihmistä, oman perheen ulkopuolella, joiden kanssa oikeasti haluaisin viettää vapaa-aikaani. Niin että minulle tämä ei ole mikään ongelma.
Komppaan AP:tä. Koen, että näin isommassa kaupungissa varsinkin, Facebookit, whatsappit ja internet yleensä sun muut ovat kadottaneet ihmisten kyvyn sietää rauhallisempaa menoa ja suunnittelemattomuutta. Suunnittelemattomuus ylipäätään synnytään spontaaneja ajatuksia kyläilystä, kaveripiirin pesismatsista tai piknikistä omalla takapihalla. Nykyään monen elämä kaupungissa on todella ohjelmoitua, ja kavereita onnistuu näkemään vain katsomalla yhdessä almanakasta sopivan lauantain kolmen viikon päähän. Sitten vielä, jos ei ole montaa ihmistä joille on ikään kuin se ensimmäinen valinta vapaa-ajan viettoon (tosi läheinen ystävä, sisarus ym.), on vielä vaikeampaa.
Lapsettomuus ei tarkoita sisällötöntä ja toimetonta elämää. Väsyn siinä missä muutkin. T: Lapseton kummi
Jaa, meillä on kai erilaiset piirit. Homma toimii yleensä niinpäin, että mitään ei sovita liian pitkälle, koska ei voi tietää tuleeko sille päivälle jotain pakollisia menoja taikka sairastuuko joku. Joskus saatetaan sopia viikon päähän jotain, mutta yleensä se on "tuutteko huomenna/ylihuomenna meille " Taikka isommalla porukalla joku päättää mennä vaikkapa luistelemaan ja sitten laittaa kaikille viestin "me mennään tänään klo x, tervetuloa mukaan kaikki joille sopii". Toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:58"]
Komppaan AP:tä. Koen, että näin isommassa kaupungissa varsinkin, Facebookit, whatsappit ja internet yleensä sun muut ovat kadottaneet ihmisten kyvyn sietää rauhallisempaa menoa ja suunnittelemattomuutta. Suunnittelemattomuus ylipäätään synnytään spontaaneja ajatuksia kyläilystä, kaveripiirin pesismatsista tai piknikistä omalla takapihalla. Nykyään monen elämä kaupungissa on todella ohjelmoitua, ja kavereita onnistuu näkemään vain katsomalla yhdessä almanakasta sopivan lauantain kolmen viikon päähän. Sitten vielä, jos ei ole montaa ihmistä joille on ikään kuin se ensimmäinen valinta vapaa-ajan viettoon (tosi läheinen ystävä, sisarus ym.), on vielä vaikeampaa.
[/quote]
Juuri näinhän se on.
Mulle iski tämä yllätysvierailujen problematiikka oikein kunnolla päin kasvoja, kun aloin tekemään etätöitä. Ystävät ja läheiset kuvittelivat, että kun kerran olen "aina" kotona, meille voi tulla ihan milloin vaan haluaa. Lopulta sain taottua ihmisten kaaliin, että vaikka olenkin kotona, TEEN TÖITÄ. Työni on kuitenkin sellaista, että saatan käydä aamupäivällä hammaslääkärissä ja aloittaa työni klo 12 (ja lopettaa klo 20). Ei silloin voi tulla yllätysvierailulle klo 16 eikä edes klo 18, koska OLEN TÖISSÄ.
Tunnen paljon perheitä, joissa töiden jälkeen pikaisesti laitetaan ruoka ja sen jälkeen kiiruhdetaan joko omiin tai lasten harrastuksiin. Niiden jälkeen tehdään pakolliset kotityöt. Viikonloppuisin voi lapsilla olla kisamatka ja illalla pitää päästä ajoissa nukkumaan, koska herätys voi olla aamulla hyvinkin aikaisin. Kun reissusta tullaan takaisin, ollaan väsyneitä ja tehtävänä on kuitenkin taas katsoa itselle ja lapsille vaatteet ja muut valmiiksi maanantaita varten. Alakouluikäisten vanhempana pitää töiden ja päivällisen jälkeen olla aikaa olla tarvittaessa lapsen apuna koulutehtävissä eikä niitä voi siirtää edes puolella tunnilla myöhemmäksi, koska lapsen täytyy päästä nukkumaankin.
Elämä on paljon hektisempää kuin ennen ja moni ihanoikeasti tarvitsee aikaa, jolloin ei tarvitse olla kenenkään käytettävissä. Aikaa, jolloin saa olla ihan rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:30"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:14"]
Ennen vanhaan ei tarvinnut soittaa ennen kyläilyä, paitsi korkeintaan ovikelloa. Jos sitäkään! Vieraanvaraisuus on kadonnut. Siitä se johtuu. En minä ainakaan tykkää mennä kylään kellon kanssa.
[/quote]
Siellä taas yksi amishi itkee internetissä nykymaailmaa. Luovu netistä ja soittele kaverin oven takana kelloa ja kerro kun kyllästyt.
[/quote]
Sehän tässä ongelma onkin, että jos sinne kaverin oven taakse ilmestyy nykypäivänä soittelemaan ovikelloa ilman viikkojen etukäteissäätöä ja sopimista, niin eihän se kyläily enää niin käy. Ihmetellään, että mikä nyt on hätänä, mitä sä täällä teet tähän aikaan ja etukäteen ilmoittamatta. Jos edes sisään kutsutaan, niin sitten ollaan hyvin vaivautunutta ja kas, "meillä on just vähän kiire, ollaan lähdössä sinne tai tänne yms. tekosyytä, mitä ei voida lykätä yhtään, esim. jotain lenkille menoa puolta tuntia, jotta vois hetken turista vanhan kaverin kanssa.
[/quote]
Mä en edes avaa ovea jos en tiedä kuka siellä oven takana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:54"]
No lähtökohtaisestihan muut ihmiset on perseestä. Oma itse ja hyvällä tuurilla oma perhe on ainoat ei-perseestä olevat ihmiset.
Ja kun tätä tarkemmin miettiin, niin niihän se on. Eipä kyllä tule mieleen yhtäkään ihmistä, oman perheen ulkopuolella, joiden kanssa oikeasti haluaisin viettää vapaa-aikaani. Niin että minulle tämä ei ole mikään ongelma.
[/quote]
Ah, tässähän se tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan, kiitos :)
Niin totta. Onneksi muutimme pois Suomesta ja perheemme oppii tuntemaan myös normaalia kyläilykulttuuria.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:11"]
Kyllä ainakin spontaani kyläily, käymään pistäytyminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä.
Kaikki on vaan facebookissa...
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:09"]Työni on kuitenkin sellaista, että saatan käydä aamupäivällä hammaslääkärissä ja aloittaa työni klo 12 (ja lopettaa klo 20). Ei silloin voi tulla yllätysvierailulle klo 16 eikä edes klo 18, koska OLEN TÖISSÄ.
[/quote]
Eihän sitä toiset voi tietää, ellet kerro. Ja jos jatkuvasti muuttelet työaikojasi, kaikkein reiluinta on sanoa, ettei kertakaikkiaan koskaan saa tulla yllätysvierailullle.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:58"]
Komppaan AP:tä. Koen, että näin isommassa kaupungissa varsinkin, Facebookit, whatsappit ja internet yleensä sun muut ovat kadottaneet ihmisten kyvyn sietää rauhallisempaa menoa ja suunnittelemattomuutta. Suunnittelemattomuus ylipäätään synnytään spontaaneja ajatuksia kyläilystä, kaveripiirin pesismatsista tai piknikistä omalla takapihalla. Nykyään monen elämä kaupungissa on todella ohjelmoitua, ja kavereita onnistuu näkemään vain katsomalla yhdessä almanakasta sopivan lauantain kolmen viikon päähän. Sitten vielä, jos ei ole montaa ihmistä joille on ikään kuin se ensimmäinen valinta vapaa-ajan viettoon (tosi läheinen ystävä, sisarus ym.), on vielä vaikeampaa.
[/quote]
Juuri näinhän se on.
Mulle iski tämä yllätysvierailujen problematiikka oikein kunnolla päin kasvoja, kun aloin tekemään etätöitä. Ystävät ja läheiset kuvittelivat, että kun kerran olen "aina" kotona, meille voi tulla ihan milloin vaan haluaa. Lopulta sain taottua ihmisten kaaliin, että vaikka olenkin kotona, TEEN TÖITÄ. Työni on kuitenkin sellaista, että saatan käydä aamupäivällä hammaslääkärissä ja aloittaa työni klo 12 (ja lopettaa klo 20). Ei silloin voi tulla yllätysvierailulle klo 16 eikä edes klo 18, koska OLEN TÖISSÄ.
Tunnen paljon perheitä, joissa töiden jälkeen pikaisesti laitetaan ruoka ja sen jälkeen kiiruhdetaan joko omiin tai lasten harrastuksiin. Niiden jälkeen tehdään pakolliset kotityöt. Viikonloppuisin voi lapsilla olla kisamatka ja illalla pitää päästä ajoissa nukkumaan, koska herätys voi olla aamulla hyvinkin aikaisin. Kun reissusta tullaan takaisin, ollaan väsyneitä ja tehtävänä on kuitenkin taas katsoa itselle ja lapsille vaatteet ja muut valmiiksi maanantaita varten. Alakouluikäisten vanhempana pitää töiden ja päivällisen jälkeen olla aikaa olla tarvittaessa lapsen apuna koulutehtävissä eikä niitä voi siirtää edes puolella tunnilla myöhemmäksi, koska lapsen täytyy päästä nukkumaankin.
Elämä on paljon hektisempää kuin ennen ja moni ihanoikeasti tarvitsee aikaa, jolloin ei tarvitse olla kenenkään käytettävissä. Aikaa, jolloin saa olla ihan rauhassa.
[/quote]
Sinänsä hassua, että jotkut lasten HARRASTUKSET määrittävät nykyään niin paljon ihmisten elämää (puhumattakaan mitä ne maksavat). Siis kyseessähän on vain ns. lapselle hauskasta tekemisestä. Sinänsä täysin yhdentekevästä asiasta, jonka ei pitäisi tuoda kenenkään aikuisen elämään oikeaa kiirettä, koska kyseessä on aivan vapaaehtoinen touhu. Okei, jos maksetaan kalliista harrastuksesta, siellä on siksi vähän pakko käydä. Mutta silti, ei joskus entisaikaan lapsilla ollut samassa määrin ohjelmoitua vapaa-aikaa eli harrastuksia, vaan he keksivät kyllä itse itselleen tekemistä. Nykyään se on joku saamarin pakko lasten harrastaa jotain. Vaikka monesti se ei ole lainkaan kaiken rahan ja vaivan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:09"]Työni on kuitenkin sellaista, että saatan käydä aamupäivällä hammaslääkärissä ja aloittaa työni klo 12 (ja lopettaa klo 20). Ei silloin voi tulla yllätysvierailulle klo 16 eikä edes klo 18, koska OLEN TÖISSÄ.
[/quote]
Eihän sitä toiset voi tietää, ellet kerro. Ja jos jatkuvasti muuttelet työaikojasi, kaikkein reiluinta on sanoa, ettei kertakaikkiaan koskaan saa tulla yllätysvierailullle.
[/quote]
Niin mä sanoinkin. Mutta sama kai se on, onko töissä, harrastuksissa, lähdössä harrastuksiin, lähdössä jonnekin kyläilemään, menossa nukkumaan, olla sairaana, viettää romanttista laatuaikaa puolison kanssa tai mitä tahansa muuta. Aina voi soittaa ensin ja kysyä, sopiiko vierailu.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:04"]
Jaa, meillä on kai erilaiset piirit. Homma toimii yleensä niinpäin, että mitään ei sovita liian pitkälle, koska ei voi tietää tuleeko sille päivälle jotain pakollisia menoja taikka sairastuuko joku. Joskus saatetaan sopia viikon päähän jotain, mutta yleensä se on "tuutteko huomenna/ylihuomenna meille " Taikka isommalla porukalla joku päättää mennä vaikkapa luistelemaan ja sitten laittaa kaikille viestin "me mennään tänään klo x, tervetuloa mukaan kaikki joille sopii". Toimii hyvin.
[/quote]
Mä teen tätä kans. Jos päätän lähteä jonnekin, mihin ehkä joku kaverini haluaisi lähteä mukaan, laitan vaan tekstarin "Moi, ajattelin lähteä XX:ään, tuutko mukaan?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 21:58"]
Komppaan AP:tä. Koen, että näin isommassa kaupungissa varsinkin, Facebookit, whatsappit ja internet yleensä sun muut ovat kadottaneet ihmisten kyvyn sietää rauhallisempaa menoa ja suunnittelemattomuutta. Suunnittelemattomuus ylipäätään synnytään spontaaneja ajatuksia kyläilystä, kaveripiirin pesismatsista tai piknikistä omalla takapihalla. Nykyään monen elämä kaupungissa on todella ohjelmoitua, ja kavereita onnistuu näkemään vain katsomalla yhdessä almanakasta sopivan lauantain kolmen viikon päähän. Sitten vielä, jos ei ole montaa ihmistä joille on ikään kuin se ensimmäinen valinta vapaa-ajan viettoon (tosi läheinen ystävä, sisarus ym.), on vielä vaikeampaa.
[/quote]
Juuri näinhän se on.
Mulle iski tämä yllätysvierailujen problematiikka oikein kunnolla päin kasvoja, kun aloin tekemään etätöitä. Ystävät ja läheiset kuvittelivat, että kun kerran olen "aina" kotona, meille voi tulla ihan milloin vaan haluaa. Lopulta sain taottua ihmisten kaaliin, että vaikka olenkin kotona, TEEN TÖITÄ. Työni on kuitenkin sellaista, että saatan käydä aamupäivällä hammaslääkärissä ja aloittaa työni klo 12 (ja lopettaa klo 20). Ei silloin voi tulla yllätysvierailulle klo 16 eikä edes klo 18, koska OLEN TÖISSÄ.
Tunnen paljon perheitä, joissa töiden jälkeen pikaisesti laitetaan ruoka ja sen jälkeen kiiruhdetaan joko omiin tai lasten harrastuksiin. Niiden jälkeen tehdään pakolliset kotityöt. Viikonloppuisin voi lapsilla olla kisamatka ja illalla pitää päästä ajoissa nukkumaan, koska herätys voi olla aamulla hyvinkin aikaisin. Kun reissusta tullaan takaisin, ollaan väsyneitä ja tehtävänä on kuitenkin taas katsoa itselle ja lapsille vaatteet ja muut valmiiksi maanantaita varten. Alakouluikäisten vanhempana pitää töiden ja päivällisen jälkeen olla aikaa olla tarvittaessa lapsen apuna koulutehtävissä eikä niitä voi siirtää edes puolella tunnilla myöhemmäksi, koska lapsen täytyy päästä nukkumaankin.
Elämä on paljon hektisempää kuin ennen ja moni ihanoikeasti tarvitsee aikaa, jolloin ei tarvitse olla kenenkään käytettävissä. Aikaa, jolloin saa olla ihan rauhassa.
[/quote]
Sinänsä hassua, että jotkut lasten HARRASTUKSET määrittävät nykyään niin paljon ihmisten elämää (puhumattakaan mitä ne maksavat). Siis kyseessähän on vain ns. lapselle hauskasta tekemisestä. Sinänsä täysin yhdentekevästä asiasta, jonka ei pitäisi tuoda kenenkään aikuisen elämään oikeaa kiirettä, koska kyseessä on aivan vapaaehtoinen touhu. Okei, jos maksetaan kalliista harrastuksesta, siellä on siksi vähän pakko käydä. Mutta silti, ei joskus entisaikaan lapsilla ollut samassa määrin ohjelmoitua vapaa-aikaa eli harrastuksia, vaan he keksivät kyllä itse itselleen tekemistä. Nykyään se on joku saamarin pakko lasten harrastaa jotain. Vaikka monesti se ei ole lainkaan kaiken rahan ja vaivan arvoista.
[/quote]
Tänä päivänä ollaan paljon perhekeskeisempiä kuin ennen. Ja tarkoitan siis ydinperhettä. Lapsilla on huomattavasti keskeisempi asema perheessä kuin ennen.
Määreittele ap esim. ei koskaan... Kuinka usein haluaisit niitä muita tavata? Mulle riittää esim. se, että meillä on vieraita kerran viikossa. Tai että itse käydään vierailulla kerran viikossa. Siis koko perhe. Erikseen sitten se, että yksin aikuisena teen jotakin omien kavereiden kanssa. Siihen mulle riittää vielä harvemmat tapaamiset.