Lue keskustelun säännöt.
Mitä nyt tehdään :( (lapsen kaverittomuudesta)
19.09.2006 |
Taustaa: tokaluokkalaisella tytöllä ei ole kavereita. On valitellut ettei kukaan leiki hänen kanssaan. Välillä kuitenkin aina joku leikki. Sitten kuulin isosiskonsa sanovat että joku tämän tokaluokkalaisen luokkatovereista oli sanonut että tyttäremme on pomottaja. No, sitten tietenkin juteltiin tytön kanssa että miten niiden toisten kanssa leikitään, ettei voi vaatia että kaikkien täytyy leikkiä just sitä mitä hän haluaa jne. Tämä oli tytölle kova pala. Itki täyttä kurkkua, nätisti yritettii n neuvoa ja nimenomaan keskustella, positiiviseen ja kannustavaan sävyyn.
Tuosta on nyt pari viikkoa. Eilen sitten kysäisin ohimennen että kenen kanssa hän on koulussa leikkinyt. Vastaus: en kenenkään. Ennen mua harmitti kun kukaan ei halunnut leikkiä mun kanssa mutta nyt mä haluan leikkiä yksin. Kysyin että eikös kuitenkin välillä ole leikkinyt jonkun kanssa, sanoi että ei, sen jälkeen kun juteltiin on alkanut tykkäämään olla yksin.
Vielä sen verran että tyttäreni ei ole ns. määräilijä eikä ilkeä, vaan lähinnä tuo " pomotus" on ollut sellaista murjotusta jos muut haluavat leikkiä jotain muuta kuin tytär.
Kommentit (22)
Vierailija:
Jos nyt on vuosi, pari murjotusta, niin se ei paljoa vaakakupissa paina muuten kuin oppimiskokemuksena. Ja oppimista tapahtuu vain, jos annat lapselle aikaa ja tilaa OPETELLA ITSE sietämään pahaa oloa ja muuttamaan asiaintilaa.Teit oikein, kun kerroit, mitä pomottamisesta seuraa. Nyt kannattaisi jäädä taka-alalle ja antaa tytön vetää omat johtopäätöksensä ja pohtia arvojaan. Jos hän arvostaa eniten sitä, että maailma tanssii hänen pillinsä mukaan, hän on onnellisempi yksin. JOs taas arvostaa kaverien seuraa, niin loppujen lopuksi suostuu kyllä opettelemaan kompromissien teon jalon taidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt on vuosi, pari murjotusta, niin se ei paljoa vaakakupissa paina muuten kuin oppimiskokemuksena. Ja oppimista tapahtuu vain, jos annat lapselle aikaa ja tilaa OPETELLA ITSE sietämään pahaa oloa ja muuttamaan asiaintilaa.
Teit oikein, kun kerroit, mitä pomottamisesta seuraa. Nyt kannattaisi jäädä taka-alalle ja antaa tytön vetää omat johtopäätöksensä ja pohtia arvojaan. Jos hän arvostaa eniten sitä, että maailma tanssii hänen pillinsä mukaan, hän on onnellisempi yksin. JOs taas arvostaa kaverien seuraa, niin loppujen lopuksi suostuu kyllä opettelemaan kompromissien teon jalon taidon.