Mitä nyt tehdään :( (lapsen kaverittomuudesta)

Huolestuttaa mitä seuraa tuosta lapsen eristyneisyydestä.

Mutta tottakai kannattaa vielä puhua tytön kanssa ja yrittää saada hänet ymmärtämään ettei pomotus sovi, vaan sen seurayúksena kaverit katoavat. Tyttären kanssa kannattaa viettää kunnon keskustelurupeama.



Jos tyttöä ei huolita leikkeihin mukaan, se on koulukiusaamista ja silloin opettajan on tehtävä asialle jotain.

Onko hänellä koulun ulkopuolella ystäviä?

Entä mahdollisuuksia saada ystäviä esimerkiksi harrastuksen kautta?



Voisin kuvitella, että kutsuisin tuollaisessa tilanteessa jonkun lapsen koulukaverin tai harrastuskaverin kotiin viettämään aikaa lapsen kanssa, jotta voisin samalla itse hieman seurata ja ohjata lasten leikkejä, jotta murjotus ja mahdollinen pomotus saadaan kitkettyä pois.



Kuulostaa kyllä vaikealta tilanteelta.

Oli tottunut päiväkodissä " pomottamaan" . Oli jonkinlainen johtohahmo siellä ja muut leikkivät mitä hän ehdotti.

Koulussa sitten asia olikin erikseen (luokalla ei ketään ennestään tuttua). Ekalla ja muistaakseni tokalla luokalla ei oikein ollut ketään kaveria tai siis oli vähän kaikkien kanssa tai välillä yksin (varsinkin eka luokan syksyllä). Yritti määrätä leikeistä ja kun se ei onnistunut niin sitten sai olla yksin. Sanoin hänelle että ei voi muita määrätä ja että kukaan ei halua sellaisen kanssa leikkiä. Otti koville uskoa että yksinäisyys johtui " pomottamisesta" ja siitä että suuttui jos muut eivät tehneet kuten hän haluaa. Kolmannella luokalla tilanne parani huomattavasti, tyttö ei ollut enää se kolmas pyörä jonka kanssa oltiin slloin kun muita ei ollut saatavissa. Nyt vitosella on luokan suosituimpia tyttöjä jolla on paljon kavereita ja jonka kanssa kaikki haluavat olla.

Aikaa meni mutta tytön piti asia itse ensin tajuta.

Huomasin jo alussa, että tämä pomottajalapsi on aikamoinen tapaus mutta en puuttunut mitenkään lapseni kaveriasioihin, kunnes tämän lapsen käytös ja jutut alkoi tosiaan häiritä minua.

Lähinnä ärsyttämään alkoi tämän lapsen puhetyyli ja käytös omaa lastani sekä toisia lapsia kohtaan..

Olen nyt sanonut lapselleni, että koittaisi etsiä muita lapsia joiden kanssa leikkii ja olisi hyvä jos lapseni viettäisi mahdollisimman vähän aikaa tämän lapsen kanssa. Lapseni on onneksi näin tehnytkin. Pomottajalapsen vanhemmat kyllä tietävät oman lapsensa piirteet mutta eivät tee asialle mitään, joten..

Lapsella on kavereita (ainakin välillä) kodin ulkopuolella, mutta olen pannut merkille että ne yleensä ovat tytärtä nuorempia. Eli tytär saa rauhassa määrätä tahdin.



EI tyttö ole pitkävihainen, mutta luulen että nyt on kyse siitä, että hänelle otti niin koville tuo, että vika olisikin hänessä itsessään, että päätti sitten olla vapaaehtoisesti yksin. Ei siis murjota, vaan selittää itselleenkin että oikeastaan tykkää mieluummin leikkiä itsekseen kuin muiden kanssa.



Ennen tätä keskustelua aina välillä niitä koulukavereita kävi meillä kotonakin tytön kanssa leikkimässä. Nyt ei enää kun tytär eristäityi vapaaehtoisesti.

Yleensä käy niin, että kun tämän tokaluokkalaisen koulukaveri tulee käymään meillä ekaa kertaa, hänestä tuleekin tämän isosiskon kaveri.



Olen sanonut ettei tätä nuorempaa saa jättää yksin vaan pitää ottaa mukaan leikkiin, mutta loppujenlopuksi tämä nuorempi ei sitten kuitenkaan mene koska tajuaa hyvin että hänen kanssaan ollaan vain äidin määräyksestä.

Tyttöni idoloi yhtä toista tyttöä joka oli luokan primus, hyvä urheilussa jne. Mutta käytös oli todella ikävää tyttöäni kohtaan. Koskaan ei tuo toinen kysynyt tyttöni seuraa ja omaa seuraansa tarjoili jonkinlaisena almuna. Viimeinen pisara oli kun menivät yhdessä tuon tytön kotiin ja tyttö oli sanonut omalleni " et saat juoda sit vessasta jos jano" .



Siihen loppui tyttöni meneminen heille tai yhdessä oleminen. Sanoin kylmästi vaan et ei oo kiva kaveri ja on toisten kanssa. Kerroin myös ettei tommosiin juttuihin tarvii súostua. Kielsin siis enää olemasta tuon tytön kanssa.



Pidemmän ajan kuluttua tuo toinen tyttö alkoi soitella omalleni ja rupesivat välillä yhdessä olemaan.



Tyttöni oli tänä aikana jo käsittänyt et toisen tytön käytös oli alistamista, väärin, pomottelua jne.

kavereita jo omasta takaa, niin tosi kurjaltahan tuollainen kuulostaa.



Eli että isosisko puuhailisi muita juttuja silloin kun pikkusiskolle tulee kaveri kylään ensimmäisiä kertoja.



Tuosta voi muuten seurata aika moista sisaruskateutta ja katkeruuttakin.

Pikkusiskon kaverit on vain hänen kavereita ja isosisko pysyköön silloin poissa. Tommosesta ei seuraa mitään hyvää. Käsket isosiskon vaikka omille kavereilleen tai omaan huoneeseen. Ei saa omia pikkussiskon kavereita

Miten mä voin estää pikkusiskon kavereita tutustumasta isoonsiskoon, samassa koulussakin kun ovat? Ja kun tämä homma ei suinkaan mene niin, että isosisko ne kaverit itselleen haalisi vaan ihan näiden kavereiden aloitteesta se tapahtuu. Isompi kun on sosiaalisesti paljon taitavampi.



Enhän voi isoasiskoa aina häätääkään sieltä kotoa jos pikkusiskolle tulee kaveri kylään?



ap

Kyllä isosiskon pitää pelkän puheen perusteella tajuta, ettei mene mukaan leikkimään pikkusiskon kaverien kanssa. Kerro isosiskolle et asia on näin. Kerrot myös et pikkusiskolla vähän vaikeuksia kaverien suhteen ja siksi haluat et isosisko ei mene mukaan.

Ei siis mielellään käsketä isosisarta pois leikeistä vaan ohjattaisiin ainakin alkuun tyttöjä leikkimään kolmestaan siten, että kaikille löytyy oma paikkansa.

niin olen sanonut että leikkisivät kaikki yhdessä, myös pikkusisko mukaan, mutta jos kiellän isosiskoa leikkimästä pikkusiskon kavereiden kanssa niin samalla kai täytyy kieltää pikkusiskoa vastaavasti leikkimästä isosiskon kavereiden kanssa, vai? Jotenkin tääkään ei ihan hyvältä tunnu. ap

nää kaverit. Kaveri sitten leikkisi mieluummin isosiskon kanssa kahdestaan, ja vaikka isosisko sen pienemmän ottaisi edelleen mukaan, pikkusisko tajuaa olevansa kolmas pyörä eikä enää haluakaan. Sano siinä sitten kaverille että koska toi toinen on susta kivempi niin et sitten leiki kummankaan kanssa tai korkeintaan sen vähemmän kivan. ap

koska se sujuu niin hyvin. Ja epäsosiaalisempi pikkusisko saa siinä oppia, miten kaverien kanssa ollaan.



Isosisko kyllä ymmärtää tilanteen kun siitä puhutte.



Lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat aikuiselta erilaista apua kasvamisessa.



Ja en ole samaa mieltä tosta syrjimisen opettelusta. Musta ois suunnattoman epäreilua jos odotetaan et kaikki leikkivät toistensa kanssa ja siskokset ovat parhaita kavereita. Se on lapsen aliarvioimista.



Isosiskoa voi vielä kehua siitä miten kiltti on kun ottavat pikkusiskon mukaan leikkiin ja toisaalta kehua siitä, et antaa pikkusiskon rauhassa harjotella omien kaveriensa kanssa olemista.



Ei välttämättä käänny ollenkaan " epäreilun" tuntuiseksi vaan joksikin ihan muuksi :-)

Vierailija:

Ja en ole samaa mieltä tosta syrjimisen opettelusta. Musta ois suunnattoman epäreilua jos odotetaan et kaikki leikkivät toistensa kanssa ja siskokset ovat parhaita kavereita. Se on lapsen aliarvioimista.

meillä on tyttöä pari vuotta nuorempi veli jolla mukavana ja sosiaalisena tyyppinä on paljon kavereita. " Pahimpina" aikoina veli ja hänen kaverit (osa tytön luokalla) leikkivät tytön kanssa, alkuksi " pakotettuna" jos olivat meillä kotona, myöhemmin ihan omasta halustaan. Tyttö on jostain syystä tullut aina hyvin toimeen poikien kanssa ja on kuulemma " ainoa tyttö jonka kanssa voi leikkiä" .

Nämä pojat olivat luokan suosituimpia ja se että meidän tyttö oli heidän kaveri, auttoi varmaan osaltaan tyttöä tajuamaan, miten kavereiden kanssa pitää olla.

Ei tarkoita! koska tässä tapauksessa kaveri on tullut leikkimään pikkusiskon kanssa tämän kotiin. Epäreilua on vaihtaa kaveri pikkusiskosta isosiskoon ja vielä tämän omassa kodissa.



Vaikuttaa pikkusiskon itsetuntoon vahvasti, eikä tietenkään hyvällä tavalla.



Olen vahvasti sitä mieltä että perheen kaikilla lapsilla ei tarvitse olla ihan samanlaiset säännöt. Ketään ei saa tietenkään lelliä, mutta säännöt vaihtelevat hieman lapsen mukaan.



Kuten myöhemmässä vaiheessa olisi epäreilua et tytöillä olisi sama kotiintuloaika vaikka toinen vanhempi. Tietenkin vanhemman pitää saada olla hieman pidempään, 15min tai puoli tuntia riittää.

t. samanlaisen tytön äiti