En kestä enää tarvitsen apua!! (pitkä)

Haluan nyt kertoa kaiken! En kestä enää!
Jo pienenä enoni sanoi minulle "varo ette liho, tuossa on jo rulla", olin 8-vuotias. Minua on koulukiusattu koko ala-aste ikäni. Seläntakana puhuttiin paskaa, minulle myös naurettiin ja huudettiin loukkauksia päin naamaa. Kerroin äidille, rehtorille, opelle..kukaan ei välittänyt :( äiti sanoi vaan aina "älä välitä" "anna olla" "ei pidä jankata vanhoja asioita" "on sitä muillakin vaikeeta" Laihdutin joka kesä 10v asti, kunnes ylä-asteen 7 luokan loputtua kesällä aloin vihdoin laihtua. Olen siis nyt 8 luokalla. Äitini ajattelee aina vain itseään, hän mm. Valehteli menneisyydestäni. Luulin biologista juoppohullu isääni KUMMIKSENI! Sain tietää totuuden vasta 10 vuotiaana. En enää tuntenut itseäni ja nykyään en uskalla enää luottaa kehenkään. Pahimmalta tuntui se, että myös tuttavaperheen lapset tiesivät asian, mutta minä en :( äiti oli kieltänyt kaikkia paljastamasta totuutta. Mummoni olisi halunnut kertoa minulle mutta ei voinut äidin takia. Olen suorastaan oppinut vihaamaan kehoani. Sitä on aina halveksittu ja haukuttu. Viime kesästä lähtien olen huomannut itsestäni ortoreksian. En voi syödä mitään ilman huonoa omatuntoa ja olen pakkomielteisen tarkka syömisistäni. Aina minua on syytetty kaikesta, vaikka mitään en olisi tehnytkään. Ennen äitini vei minut "kummini" eli oikean isäni luo kylään, ja meni tupakalle takakuistille jolloin isäni nosti minut aina nilkoista ylösalaisin ja roikotti vaikka käskin laskea alas! Huusin äitiäni aina apuun mutta se vaan huusi takaisin "tulen kohta, oota vähän"..se siitä auttamisesta :( Tuon takia vihaan sitä jos joku koskee minuun. En voi sitää sitä! Pelkään myös miesten huutoa koska isäni ja ukkini on huutaneet mulle kun olin pieni :( isäpuoleni joka on ollut aina elämässäni, on tosi mukava ja rakas. Olen jo vuoden käynyt psykologilla ja pyytänyt terapiaan koska en meinaa jaksaa nousta aamulla ylös sängystä, mutta äiti sanoi että tarvitsen vaan raitista ilmaa! Koskaan se ei tajua! Mummini riitelee useqin äitini kanssa, koska tietää että en voi hyvin. En tiedä miten selviän 9 luokan, koska kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Minua on myös kiusattuni sukuni puolelta koska pukeudun eri tavalla kuin muut ikäiseni. näytän kuulemma huoralta ja seinään törmänneeltä! Vaikka en todellakaan näytä! Tyylini on tosi rock, mutta se johtuu siitä että rock musiikki on koko elämäni. Haluan ilmaista itseäni, siksi minulla on bändi, joka on tällä hetkellä ainoa asia josta välitän. Ahdistaa, vituttaa, itkettää. Kukaan ei kuuntele eikä kukaan ymmärrä. Äidille olen sanonut että eikö se tajua miten asiat on, niin kaikki on kuulemma hyvin ja pitäisi vaan antaa olla!! Aina jos puhun pois pahaa oloani niin äiti sanoo "Kuule, on mullakin vaikka mitä lapsuudessani, ja isäsi on hakannut minua jne. mutta minä en valita" En oikeasti kestä enää :(( Ja kyllä, minä tein sen "auta äitini kanssa" ketjun jossa puhuttiin ruoasta. Mitä teen? :( t.15v tyttö.