Lue keskustelun säännöt.
Voi vee mikä neuvola-lääkäri!!
19.09.2006 |
Pojallamme (5v) on todettu puutteita hienomotoriikassa ts. piirtäminen ja kirjoittaminen ei oikein luonnistu. Mitään kiinnostusta hänellä ei ikinä noihin ole edes kyllä ollutkaan, joten koko homma on jäänyt aika vähälle. Itsekin olen koko ikäni inhonnut piirtämistä.
Th suositteli meille neuvolapsykologin luona käyntiä, jonne olemmekin kuukauden sisällä menossa. Hän sitten katsoo, onko kyseessä joku ' oikea' ongelma vai onko vain harjoituksen puutetta. Itse olen aina tiennyt, ettei poikaa kynähommat kiinnosta ja asiasta kerroin th:lle jo ennen tarkastusta.
Tänään oli sitten iänmukainen rutiinitarkastus neuvolassa (lääkärin vastaanotto). Vielä tämä lääkäri (virolainen hoonosoomi) piirrätti pojalla noita samoja kuin th! Sääliksi kävi poikaa, joka taas joutui nuo samat tekemään kun tiesin, ettei onnistu ja poika turhautuu :(
Lääkäri totesi pojan terveeksi, mutta joka h*** lauseessa totesi, että kyllä tuo kynän käyttö tarvitsee harjaannuttamista. Ihan niinkuin en itse tietäisi!!
Lääkäri puhui suunnilleen näin: " Terve poika, mutta tuo kynän käyttö..." " Hienosti olet kasvanut, mutta tuo kynän käyttö..." " Reipas poika ja kaikki muuten hyvin, mutta..."
Teki mieli tiuskaista, että joo tiedän kyllä ja uskon ihan yhdellä sanomisella. Tuli aika nöyryyttävä olo...
Kommentit (33)
Kyseessä kuitenkin alueemme uusi lääkäri, joten olisi ihan kiva että kohtelisi kuin ymmärtämätöntä idioottia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen täytyisi alkaa piirtämään ja kirjoittamaan just kynällä, jos ei ole vielä kiinnostunut sen laatuisista puuhista. Nämä hommat voi aloittaa lasta kiinnostavasti esim. laittamalla suolaa tai mannaryynejä tai sihdattua hiekkaa mustalle uunipellille, tarjottimelle tms. Ei jätetä suolaa kasaksi vaan " täräytetään" öhuemmaksi kerrokseksi. Äiti voi olla esimerkkipiirtäjänä ja piirtää sormellaan jotain suolaan, jolloin mustasta pohjasta erottuu kiemurat ym. " Täräytetään" taas ja kirjoitusalusta on valmis lapsen vuoroon käyttää sormea kynänänä. Kynällä ei ole mitään kiirettä kun aloitetaan kirjoitusharjoituksia. Olen käyttänuy tätä tapaa opettaessani oppilaita, joilla ei ole ollut kiinnostusta kirjainten ja numeroiden kirjoittamiseen. Tästä ön innostus alkanut. Alkuun tarvitse vaikeita kirjaimia opetella, vaan sormella voi piirtää erilaisia muotoja, nehän ovat sitten tulossa niissä kirjaimissa kun sen aika tulee, eli kaarevia muotoja jne. Kannattaa kokeilla!
ja kovasti on nyt kehuttu kuinka hyvää työtä kotona on tehty kun poika on niin edistynyt puolessa vuodessa, että onko tottakaan. Joo ei olla tehty mitään. Kertaakaan ei ole kotona piirtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään nyt niin suurta ongelmaa tuossa lääkärin käytöksessä näe, kyllä se nyt on oikeasti vielä vähän veemäisempää jos lapsi ei kouluun mennessä osaa kynää pitää kädessään.
ei tarvii sanoo lekurin nimee, vaan tk
kiitos,kuulostaa nimittäin tutulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme myös tänään neuvolassa, virolainen lääkäri kyseessä. Uskomattoman töykeä tapaus. Lapsen ryhti oli hänelle kaikkein tärkein venäläiseen tyyliin... Kääk! Itse kävin hänen vastaanotollaan aiemmin (omalääkäri), ja hän haukkui minut lyttyyn (sekä aimmin minua hoitaneet lääkärit ja heidän ohjeensa). Sairastan astmaa. Vitsi, kun ei tarvitsisi häntä enää nähdä. Lääkärin nimikirjaimet ovat A.L. Onko sama?
siteeraan kirjoitustasi:
" Mitään kiinnostusta hänellä ei ikinä noihin ole edes kyllä ollutkaan, joten koko homma on jäänyt aika vähälle. Itsekin olen koko ikäni inhonnut piirtämistä"
Milloin lapsen kädentaidot olisi voinut harjaantua tapauksessanne. Äiti inhoaa piirtämistä ja siirtää inhonsa lapseen ts. ei kannusta riittävästi asiaan.
Nuo hetket pystyy luomaan mukavaksi yhdessä puuhaamiseksi. Joku tuossa ehdotti pensseleitä, ei toki ole huono idea.
Kädentaitoja voi harjoittaa vaikka sormiväreillä, se on lapsista kivaa.
Sitten ostat kivoja kyniä jotka käytte yhdessä valitsemassa tai siis annat lapsen valita.
Teette yhdessä voi olla opettavaista sullekin, lisäksi on mukavaa yhdessä oloa.
Lapselle pitää antaa kynä ja paperit ihan pienenä pari vuotiaana ja siitä se lähtee. Meillä puuhasivat mieluusti keittiön pöydän ääressä kun tein ruokaa tai leivoin. Joskus minäkin piirtelin mukana.
Hyvä kun ongelmaan puututaan. Tuo valitettavan usein enteilee ongelmia jatkossa. Lukivaikeus, hahmotusongelmat, dysfasia, laaja-alaiset oppimisvaikeudet mitä niitä nyt onkaan kolkuttaa ovella.
Edessä voi olla neuropsykologinen kuntoutus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tuo valitettavan usein enteilee ongelmia jatkossa. Lukivaikeus, hahmotusongelmat, dysfasia, laaja-alaiset oppimisvaikeudet mitä niitä nyt onkaan kolkuttaa ovella.
Kiitos, tuo
todella
helpottaa omaa mieltäni :-/
Paitsi, että poika on muuten erittäin fiksu ja ' teräväpäinen' kaveri, joka on omistanut vinot pinot kyniä, paperia, tehtäväkirjoja jne ihan pienestä saakka.
On se nyt vaikea joidenkin käsittää, että kun ei kiinnosta niin ei. (Jos taustalla on jotain hahmotushäiriötä, niin poika tarvitsee ammattilaiselta ' työkalut' , kuten aiemmin sanoinkin). Th sanoi ja nla-psykologi puhelimessa sanoi, että kyseessä voi olla joku pikku juttu, palaset eivät vain ole loksahtaneet kohdalleen. Ahaa-elämys voi tulla ihan helposti.
Minä en ole ' inhoani' missään vaiheessa tartuttanut, totesin vain ettei minuakaan piirtäminen kiinnosta.
Näinhän se menee, että kaikki vika on loppujen lopuksi äidissä... Kiitos, asia on muutenkin harmittava.
ap
Bonuksena pelottelee kaikilla kamaluuksilla. Oletpa sinäkin tavan moukka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella todetaan ongelmia jollakin alalla ja vanhemmat heittävät heti hanskat tiskiin ja sanovat, ettei heidän tarvitse enää yrittää. Tai suoranaisesti jopa kehuvat sillä, ettei kotona ole tehty mitään asian eteen.
Tässäkään tilanteessa ei tarvitsisi mitään muuta kuin tehdä itse kynänkäyttöharjoittelutilanteet mielekkäiksi, jotta lapsi harjoittelisi mielellään. Mistään sen kummemmasta ei vanhempien puolelta ole kyse. Pelkästään siitä, että tuntee lapsensa ja tietää mikä tätä ajaa eteenpäin, ts. millä hän kokisi puuhastelun niin mukavaksi, että sitä kannattaa tehdä, vaikka itsetunto onkin jo niin alhainen, ettei vaikeisiin asioihin enää mielellään ryhdytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo päivittäinen " harjoittelu" on totta niin todella suuri vaikeus on pojallasi jos homma ei ala sujua.
Tuo " pelottelu" tulevista ongelmista ei ole aiheeton. Ne jotka kynään tarttuvat ei kärsi noista myöhemmistä ongelmista. Tiedossani on monta vastaavaa tapausta ettei lasta kiinnosta kynähommat ja viimeistään kouluiässä on poikkeavuutta mainitsemillani alueilla havaittu.
" Teräväpäisyys" voi olla todellista muilla osa-alueilla. Tuttavapiirissä on lapsia jotka ovat joutuneet / päässeet erityisopetukseen kouluiässä ja näitä ongelmia on huomattu 1 tai 2 luokalla. Kertaavat luokan ja /tai siirtyvät erityisluokkaan.
Huolesi tulevaisuudesta tulisi korostua jos lapsella on ollut viivästeinen puheen oppiminen.
Sun pitää hyväksyä lapsesi vikoineen ja puutteineen, sama ihana lapsi se on vaikka olisi vähemmän taitava.
Mielestäni tytöt voisi aloittaa koulun vuoden aiemmin kuin pojat niin olisivat lähempänä toisiaan alkutilanteessa.
Tästä poikien " kehitysviivästeestä" ovat alalla työskentelevät tietoisia.
Muutenhan kaikki pojat " jäisivät seulassa kiinni" ja viettäisivät viidennen ja kuudennen ikävuotensa psykologin ja muiden terapeuttien huomassa. Näin ei kuitenkaan ole.
Vierailija:
Mielestäni tytöt voisi aloittaa koulun vuoden aiemmin kuin pojat niin olisivat lähempänä toisiaan alkutilanteessa.Tästä poikien " kehitysviivästeestä" ovat alalla työskentelevät tietoisia.
Naurua korkeintaan saat osakses. Suomessa on todella kamala lääkäripula, ja jos tuosta syystä alettas lääkäreitä nuhtelemaan/erottamaan, eihän täällä pian olis montaakaan. Lääkärit on siitä erikoinen ammattikunta, että niissä on vielä jäljellä monta vaikeaakin persoonallisuutta, ja se heille sallitaan. Näin se kuule menee
..mutta olisi outoa, jos valittaisit johonkin kyseisestä asiasta, joka ei milläänlailla ollut virhe tai loukkaus. Tekisit vain itsesi naurunalaiseksi, eikä lääkärikään ole mitään epäluottamuslausetta todella ansainnut.
täysin, kun lapsi ei antanut kuunnella sydäntä eikä palpoida vatsaa. Eukko huusi naama punaisena, että näin lapsellista kuusivuotiasta ei ole ollut kymmeniin vuosiin... Kuopusta en sille lääkärille vienyt...
Siitä asia ei ole kiinni. Mutta enhän minä voi jeesusteipillä kynää pojan käteen sitoa ja
harjoittelemaan!! Kun ei kiinnosta niin ei. Ja jos/kun oikea ongelma on olemassa, ei se pelkällä piirtämisellä parane, vaan lapsen pitää saada ammattimaista apua. Oikeanlaiset työkalut jotta ongelma korjaantuu ja siihen taas minulla ei ole koulutusta.
ap