Eroon läheisriippuvuudesta, miten?

Olen vasta viime aikoina tajunnut, että taidan olla läheisriippuvainen. Olen alkanut miettiä eroa erinäisten suhteessa olevien ongelmien takia ja tajunnut, että koko ajatus on ihan hirveän vaikea vaikka pää sanoo että lähde.

Olen alkoholistin lapsi ja luulen, että tämä kumpuaa osittain siitä. Äitini on nähdäkseni myös läheisriippuvainen, ei koskaan jättänyt isää vaikka olisi ollut syytä. Ja nyt huomaan toistavani samaa kaavaa. Yritän olla kiltti ja aiheuttamatta konflikteja, kannan huolta miehen asioista vaikka tajuan ettei pitäisi. Ja se on sitten ihan omaa syytäni myös johtanut miehen passivoitumiseen, hän odottaa että alistun kaikkeen ja teen kaiken mukisematta. Omaa mielipidettä minulla ei ole saanut olla vuosiin. Kuitenkin muiden ihmisten seurassa olen avoin ja oma-aloitteinen, tuntuu että "puhkean kukkaan" kun minua kuunnellaan ja saan olla oma itseni. Parisuhteessa tämä vain ei enää toteudu.

Olen löytänyt itsestäni voimaa ihan sattumalta. Aloitin puolivahingossa uuden harrastuksen, jossa tapasin itsenäisen ja vahvan naisen, ja tajusin että tuohan on kuin minä ennen. Osaisin tehdä omat päätökseni, en pyrkinyt jatkuvasti miellyttämään muita ja uskalsin sanoa omat ajatukseni ääneen. Silti taannun parisuhteessani ja ero tuntuu mahdottomalta ajatukselta.