Mitä kirppari-ilmiötä et ymmärrä? -peukutusketju
Kirppareilla ja nettikirppareilla tulee vastaan mitä ihmeellisimpiä asioita, joista ainakin itse ihmettelen, miksi kukaan kauppaa tällaista. Mitä kirppari-ilmiötä sinä et ymmärrä? Peukku ylös = en ymmärrä minäkään, peukku alas = mitä vikaa tässä on, voisin itse ostaakin. Yksi asia per viesti, ap aloittaa.
Törmäsin nettiryhmässä avattujen elintarvikkeiden myymiseen. Koomisinta oli, että tuotteiden parasta ennen -päivämääräkin oli mennyt. En käsitä, mitä tuollaisia kauppaavien päässä liikkuu.
Ap
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
"Väärän" paikkakunnan kirppisryhmässä myyminen niin, että tavara ei kulkeudu myyntipaikkakunnalle tai myyjä ei suostu postittamaan.
Yksi nainen tekee tätä meidän paikkakunnan kirppisryhmässä jatkuvasti. Myy muutaman euron vaatteita ja ne pitäisi ajaa hakemaan 30 km päästä. Kauppaisi siellä oman paikkakuntansa ryhmässä, stana.
Meidän ryhmässä on useita sellaisia myyjiä, jotka myyvät tyyliin 100km päästä tavaraa. Ja ainoastaan noudolla :D
Vierailija kirjoitti:
Valittajat. Myin taaperolla yhden talven käytössä olleen toppahaalarin. Selvällä suomen kielelellä kerroin että käytetty, ja vähän kulumaa pepussa ja polvissa koska tosiaan taaperolla ollut joka päivä ulkona. Mainitsin, että pesty kaksi kertaa ja muuten pyyhitty liat pois ulkoilun jälkeen.
Myin nettikirppiksellä, ja ostaja uhkasi poliisilla koska häntä on huijattu. Että piti olla priimaa mutta ei ollutkaan.
Onneksi olin ottanut myynti-ilmoituksesta kuvakaapauksen. Käytetty on käytetty.
Mulle yksi ostaja valitti, että hän haluaa palauttaa ostamansa paidan, koska se on hänelle liian pieni. Ilmoituksessa luki kyllä koko ja paidan koko vastasi myös lapussa lukevaa numeroa. Ostaja sen sijaan oli pari numeroa isompi, mutta enhän mä voinut tietää kenelle hän sen paidan ostaa..
Halutaan ottaa tuote joka annetaan ilmaiseksi.
Se ei riitä että saa sen ilmaiseksi vaan pyydetään tuontia toiselle paikkakunnalle koska itsellään ei ole autoa ja liikkuminen vaikeaa.
Jostain syystä juuri silloin minullakaan ei satu olemaan autoa ja liikkuminenkin silloin on todella haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien akryylipaskaneuleiden kauppaaminen nimellä "villapaita".
Tai polyesterpaidan myyminen ”silkkipaitana”.
Vierailija kirjoitti:
Käytettyjen hääpukujen myynti on usein tätä luokkaa:
"Minulle tehty puku, muokattu selän nyöritys ja puvun miehusta sopivaksi. 163,5 cm/kokoa S oleva morsian, hääkengissä korkoa 8 cm. Puku muokkauksineen maksoi 1500 euroa. Myyn nyt puvun 1100 eurolla."
Hääpuvut ovat aivan jäätävän kalliita uusina, mutta arvo laskee rajusti sen yhden ainoan käyttöpäivän jälkeen. Sitten harmitellaan, miksi joku ei osta tuota yli tonnin pukua. Kannattaisi laskea hintaa reilusti, niin menisi varmasti.
Näihin liittyy tunnearvoa, joka myyjän mielestä nostaa hintaa. Ja osa haluaa saada rahansa pois. Ei tajuta, että ostaja ei ajattele samoin.
Btw, miksi muuten tuolla 1500 eurolla ei vaikka teetätetä mekkoa omien mittojen mukaan, joka käy muulloinkin kuin häissä?
”Ihunat kenkulit <3 <3 <3” tms. vastaava lässytys otsikossa tai tuotekuvauksessa.
Vastaan tuli Marimekon käytetyt lakanat, hintapyyntö oli satasen luokkaa. Myyjä itsekin sanoi ilmoituksessa, ettei tiedä missä kaikkialla lakanoita on säilytetty ja heillä on lemmikkiperhe, eli lemmikitkin ovat pyörineet lakanoissa.
Tuolla hinnalla saa jo ihan uudet Marimekon lakanat.
Vierailija kirjoitti:
Ostin punaisen nahkaisen lompakon jonka päälle oli hintalapputarra. Kun kotona irrotin hintalapun jäi väri lompakosta kiinni siihen tarraan, kyllä suututti, lompakko oli pilalla. Hintalapun voisi laittaa sisäpuolelle, samoin kirjoissa vaikka taakse sisäpuolelle.
Hintalappua, oli se kirpparin antama tarra tai maalarinteippi, ei koskaan pidä laittaa nahkaan tai tekonahkaan. Pohjaan, sisävuoreen tms mieluimmin. Jossakin vaiheessa se liima alkaa imeytyä alustaan ja jättää ainakin läikän, vaikkei pintaa repisikään mukaan, minkä se myös tekee herkästi. Pehmoeläimistä tai pörröneuleesta tarraa on melkein mahdoton irrottaa, joten jos vaan voi, niin työntää parsinneulalla langan läpi, johon kiinnitettyyn pahvipalaan liimaa tarran. Joillakin kirppiksillä voi kiinnittää muovilenkkejä, mitä ne ovat nimeltään?
Tuotteita yritetään myydä ylihintaan ja sitten suututaan, jos kukaan ei ostakaan niitä.
Avattujen vitamiini- tai lääkepakettien antajat/myyjät. En kyllä ymmärrä noiden ostajiakaan. En ikinä uskaltaisi ottaa jotain lääkettä vieraalta ihmiseltä, voi olla aivan muuta tavaraa kuin paketissa lukee.
"Meillä on pitkään lojunut kaapissa avaamaton purkki äidinmaidonkorviketta. Tässä kuussa viimeinen käyttöpäivä. Nouto meiltä, ehdota hintaa."
Miksi kukaan haluaisi antaa pienelle vauvalle korviketta, joka on menossa/mennyt vanhaksi?😶
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin punaisen nahkaisen lompakon jonka päälle oli hintalapputarra. Kun kotona irrotin hintalapun jäi väri lompakosta kiinni siihen tarraan, kyllä suututti, lompakko oli pilalla. Hintalapun voisi laittaa sisäpuolelle, samoin kirjoissa vaikka taakse sisäpuolelle.
Hintalappua, oli se kirpparin antama tarra tai maalarinteippi, ei koskaan pidä laittaa nahkaan tai tekonahkaan. Pohjaan, sisävuoreen tms mieluimmin. Jossakin vaiheessa se liima alkaa imeytyä alustaan ja jättää ainakin läikän, vaikkei pintaa repisikään mukaan, minkä se myös tekee herkästi. Pehmoeläimistä tai pörröneuleesta tarraa on melkein mahdoton irrottaa, joten jos vaan voi, niin työntää parsinneulalla langan läpi, johon kiinnitettyyn pahvipalaan liimaa tarran. Joillakin kirppiksillä voi kiinnittää muovilenkkejä, mitä ne ovat nimeltään?
Mä harrastan aina tuota että liimaan hintalapun pahville ja langalla kiinni tuotteeseen monella solmulla. Jos siis on sellainen tuote että edes johonkin kohtaan saa lapun noin kiinni.
Liian paljon kokemusta siitä, että hintalappuja vaihdellaan jos ne on vaan liimattu suoraan tuotteeseen. Varastamista siis tämäkin vaikka kuljetaan rehdisti kassan kautta. Kun vaikka 10e aikuisten Marimekon paitaan on vaihdettu 0,5e vauvan paidan hintalappu. Kaikkialla kassatkaan ei yhtään katso mitä myyvät.
Tuotteiden myyminen, vaikka osia puuttuu niin, ettei tuotetta voi käyttää esim. pinnasänky ilman ruuveja, pyörän turvaistuin ilman kiinnikkeitä jne. tai tuote muuten rikki, eikä käyttökuntoinen.
Silti rahaa pitäisi saada siitä, että joku hakee roskasi pois varaosiksi ja hankkii omakustanteisesti puuttuvat osat, tai huoltaa laitteen?
Lähinnä nettikirppiksillä tulee mieleen ihmiset, jotka eivät lue ilmoitusta tai sitten lukevat, mitä haluavat.
Kerrankin myin yhden vanhan kotitietokoneen rikkinäisenä ilman mitään johtoja yms. lähinnä harrastajalle korjausprojektiksi, niin eikös huutaja sitten laittanut palautteeseen, että ei ollut johtoja.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka tulevat kirpputoriryhmiin kyselemään, saisiko joltain ilmaiseksi jonkun kalliin tavaran. Eräskin äiti kyseli, voisiko saada ilmaiseksi lapsille liukumäen. Tuollaisethan maksavat useammasta kympistä sataseen!
Kai tällaista voi kysyä? En näe, mikä tästä tekee paheksuttavaa. Ihan hyvin jollain voi olla vaikka se (kalliilla) ostettu liukumäki joutavana ja on tyytyväinen siihen, että joku hakee sen pois tilaa viemästä. Eihän kenenkään ole pakko antaa ilmaiseksi, vaikka joku ilmaiseksi kyselisikin.
Itsekin olen antanut tavaroita pois tällä ajatuksella. Niitä ei ole ostettu siksi, että niistä joskus saisi rahaa takaisin. On ostettu käyttöön ja kun käyttö on tullut päähänsä (lapset kasvaneet esim.), niin kiva vaan, jos joku saa samasta tavarasta vielä iloa. Tosin itse olen näitä lahjoituksia tehnyt tutuille.
Vierailija kirjoitti:
Tuotteita yritetään myydä ylihintaan ja sitten suututaan, jos kukaan ei ostakaan niitä.
Tai yritetään ostaa arvotavaraa halvalla, ja kun ystävällisesti kertoo hinnan, niin alkaa haukkuminen, että en osta tuohon hintaan arvotonta roskaa. Voisi asiallisesti ilmoittaa, ettei etsi juuri tuota, kiitos tarjouksesta.
Eniten ärsyttää kirpputorit, joista suurin osa pöydistä on omistajan (ja tuotteista pyydetään aivan järkkyä ylihintaa). Yleensä pienillä kylillä ja vain muutamassa pöydässä vaihtuu tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka tulevat kirpputoriryhmiin kyselemään, saisiko joltain ilmaiseksi jonkun kalliin tavaran. Eräskin äiti kyseli, voisiko saada ilmaiseksi lapsille liukumäen. Tuollaisethan maksavat useammasta kympistä sataseen!
Kai tällaista voi kysyä? En näe, mikä tästä tekee paheksuttavaa. Ihan hyvin jollain voi olla vaikka se (kalliilla) ostettu liukumäki joutavana ja on tyytyväinen siihen, että joku hakee sen pois tilaa viemästä. Eihän kenenkään ole pakko antaa ilmaiseksi, vaikka joku ilmaiseksi kyselisikin.
Itsekin olen antanut tavaroita pois tällä ajatuksella. Niitä ei ole ostettu siksi, että niistä joskus saisi rahaa takaisin. On ostettu käyttöön ja kun käyttö on tullut päähänsä (lapset kasvaneet esim.), niin kiva vaan, jos joku saa samasta tavarasta vielä iloa. Tosin itse olen näitä lahjoituksia tehnyt tutuille.
On eri asia antaa tavata tutulle ilmaiseksi, kun tietää perheen tilanteen. Sen sijaan tuollainen ilmaisena tavaraa haluava randommamma saattaakin ottaa ja myydä tuon ilmaisena antamasi tavaran eteenpäin, vaikka olisi kuulemma lapsensa siitä niin ilahtuneet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotteita yritetään myydä ylihintaan ja sitten suututaan, jos kukaan ei ostakaan niitä.
Tai yritetään ostaa arvotavaraa halvalla, ja kun ystävällisesti kertoo hinnan, niin alkaa haukkuminen, että en osta tuohon hintaan arvotonta roskaa. Voisi asiallisesti ilmoittaa, ettei etsi juuri tuota, kiitos tarjouksesta.
Se on muuten käsittämätön mysteeri, miten se himoittu aarre muuttuu arvottomaksi roskaksi siinä kohtaa, kun sitä ei suostukaan myymään pilkkahintaan.
Se on retrohinta!