Mitä kirppari-ilmiötä et ymmärrä? -peukutusketju
Kirppareilla ja nettikirppareilla tulee vastaan mitä ihmeellisimpiä asioita, joista ainakin itse ihmettelen, miksi kukaan kauppaa tällaista. Mitä kirppari-ilmiötä sinä et ymmärrä? Peukku ylös = en ymmärrä minäkään, peukku alas = mitä vikaa tässä on, voisin itse ostaakin. Yksi asia per viesti, ap aloittaa.
Törmäsin nettiryhmässä avattujen elintarvikkeiden myymiseen. Koomisinta oli, että tuotteiden parasta ennen -päivämääräkin oli mennyt. En käsitä, mitä tuollaisia kauppaavien päässä liikkuu.
Ap
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hinnan laittaminen tarralla joka ei lähde irti niin millään, ja joskus jopa pilaa myytävän esineen
Tämä voi kyllä olla kirpparin itsensä ongelma eikä myyjän. Ainakin meidän joskus käyttämällä kirppiksellä on hintalappuja saatavilla vain tarroina. Esim. kirjan kannesta sellainen ei välttämättä enää lähde irti, mutta muutakaan tapaa hinnan ilmoittamiselle ei oikein ole.
Kirjan voi laittaa muovipussiin ja hintalappu päälle.
Tai leikkaa hintalapputarran aluspapereineen ja kiinnittää sen kirjan kanteen pienillä maalarinteipin paloilla.
Hintalapun aluspapereineen (tai kartongille liimattuna) voi myös esim. vaatteisiin kiinnittää neulalla tai langalla.
Nahkatakkiin, sadetakkiin yms. voi kiinnittää tarran sisäpuolelle. Niskalapun kohdalla on hyvä paikka. Sadetakin pinta tosiaan myös kärsii tarraliimasta!
Laukkuun myös tarra sisäpuolelle. Tai laukun hihnaan voi ripustaa lapun lankalenkillä.
Ensin tingitään hinta puolet alhaisemmaksi ja sitten jätetään ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
”Ihunat kenkulit <3 <3 <3” tms. vastaava lässytys otsikossa tai tuotekuvauksessa.
Semmoiset, joissa tuote ylistetään aivan taivaisiin ja on kaikin puolin täydellinen ja herättää suurta rakkautta ja iloa. Herää kysymys, miksi myyjä sitten on ollenkaan myymässä sitä?
Nämä oman elämän supermallit peilikuvilla vaateilmoituksissa!
Se, että itsepalvelukirppiksen hintalapuissa väitetään tuotetta uudeksi, uudenveroiseksi, käyttämättömäksi ja ties mitä ylistystä.
Tälle on sukua käsittämätön tapa käyttää sanoja "uusi" ja "käyttämätön" synonyymeinä. Mutta usein noita käytetään tuotteista, jotka eivät selvästi ole kumpaakaan. Joku merkki tai väri on ehkä hyvä mainita jotta kassa näkee että kyse on oikeasta tuotteesta eikä vaihdetusta hintalapusta, mutta eiköhän ostaja arvioi livenä sen tuotteen iän ja kunnon ihan itse...
Vierailija kirjoitti:
Nämä oman elämän supermallit peilikuvilla vaateilmoituksissa!
Vaatteen muodon näkee paremmin, kuin on ihmisen päällä. Kaikilla ei ole sovitusnukkeja. Etenkin kalliimmat vaatteet on kiva nähdä näin.
Itseäni häiritsee enemmän vaatteiden myynti-ilmoitukset, joissa vaatteet ovat ryppyisinä myttyinä heitetty jollekin sängylle, ei mainita merkkiä, mallia, väriä tai materiaalia. Saa vain arvailla mitä onkaan oikein ostamassa. Välillä vaatteet/vaatesetit suoraan muovikassissa kuvattuna. En edes lastenvaatteita ostaisi näkemättä paljonko ovat haalistuneet pesussa.
Ostajat, jotka yrittävät maksamisen sijaan kinuta tavaraa itselleen ilmaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä oman elämän supermallit peilikuvilla vaateilmoituksissa!
Vaatteen muodon näkee paremmin, kuin on ihmisen päällä. Kaikilla ei ole sovitusnukkeja. Etenkin kalliimmat vaatteet on kiva nähdä näin.
Itseäni häiritsee enemmän vaatteiden myynti-ilmoitukset, joissa vaatteet ovat ryppyisinä myttyinä heitetty jollekin sängylle, ei mainita merkkiä, mallia, väriä tai materiaalia. Saa vain arvailla mitä onkaan oikein ostamassa. Välillä vaatteet/vaatesetit suoraan muovikassissa kuvattuna. En edes lastenvaatteita ostaisi näkemättä paljonko ovat haalistuneet pesussa.
Kaikista parasta on kuvata vaate suorana lattialla tai hengarissa; silloin vaatteen muoto tulee esille, ei pukijan. Pusero näyttää erilaiselta DD-kuppihinkeillä ja B-tissien päällä, vaikka koko on sama. Yleensä nuo omakuvailmoitukset on kuvattu vielä huonossa asennossakin poseeraten...
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on pitkään lojunut kaapissa avaamaton purkki äidinmaidonkorviketta. Tässä kuussa viimeinen käyttöpäivä. Nouto meiltä, ehdota hintaa."
Miksi kukaan haluaisi antaa pienelle vauvalle korviketta, joka on menossa/mennyt vanhaksi?😶
Mitä vikaa on tuotteessa, joka on vasta menossa vanhaksi? Jossakin vaiheessa se kaupasta ostettukin vanhenee, ei sillä ole eroa onko viimeinen käyttöpäivä neljän kuukauden vai neljän päivän päästä.
Huonot myyntikuvat. Varsinkin sellaiset missä on tarkoitus myydä vaikka lipastoa jonka reuna pilkottaa myyntikuvassa joka on otettu niin, että koko huone näkyy. Nää on monesti vielä oman elämänsä sisustusneroja jotka kai odottavat kehuja kodistaan.
Kun joku kertoo miksi myy jotain. Ei ketään kiinnosta. " myyntiin aivan ihana paita joka jäi valitettavasti liian pieneksi ja siksi joudun myymään tämän ihanuuden"
Joillain on myös ihme tapa tuoda esiin, että on raskaana tai lapsia
"Myydään kengät, kun raskauden turvottamat jalat eivät kestä näitä"
"Ostetaan punainen päiväpeitto kuvassa näkyvä pirjopurjo liittyy asiaan"
Ostoilmoituksiin tulee aina kaikkea muuta kuin mitä kysytään. Vaatekirppareilla varsinkin. Jos ilmoituksessa lukee, että ostetaan nykyaikaisia väriltään yksivärisiä tummia vaatteita, niin jo on pitkä liuta jotain ikivanhoja sateenkaaren väreissä loistavia seppälän rytkyjä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä oman elämän supermallit peilikuvilla vaateilmoituksissa!
Vaatteen muodon näkee paremmin, kuin on ihmisen päällä. Kaikilla ei ole sovitusnukkeja. Etenkin kalliimmat vaatteet on kiva nähdä näin.
Itseäni häiritsee enemmän vaatteiden myynti-ilmoitukset, joissa vaatteet ovat ryppyisinä myttyinä heitetty jollekin sängylle, ei mainita merkkiä, mallia, väriä tai materiaalia. Saa vain arvailla mitä onkaan oikein ostamassa. Välillä vaatteet/vaatesetit suoraan muovikassissa kuvattuna. En edes lastenvaatteita ostaisi näkemättä paljonko ovat haalistuneet pesussa.
Kaikista parasta on kuvata vaate suorana lattialla tai hengarissa; silloin vaatteen muoto tulee esille, ei pukijan. Pusero näyttää erilaiselta DD-kuppihinkeillä ja B-tissien päällä, vaikka koko on sama. Yleensä nuo omakuvailmoitukset on kuvattu vielä huonossa asennossakin poseeraten...
Sovituskuvista näkee kyllä mallin paremmin. Suurin osa paidoista näyttää tasolla tai henkarissa vain geneeriseltä rätiltä. Sovituskuvista on helpompi verrata ”mallin” vartaloa omaansa. Kyllä aikuinen nainen erottaa minkäkokoiset hinkit ja mitkä vartalon mittasuhteet on poseeraajalla omaan vartaloon verrattuna. Oikea onnenpotku on, jos sattuu löytymään omaa vartalomallia vastaava myyjä, jolla on useampia hyviä vaatteita myynnissä.
Myynti-ilmoitukset, joissa on valmistajan sivuilta nykäisty tuotekuva. Sitten lista esim. lipaston kolhuista tai vaatteen langanvedoista, mutta ei yhtä ainutta kuvaa myytävästä tuotteesta, josta sen kunnon näkisi oikeasti.
Myyjät joilla se postiin vieminen vain venyy ja venyy. Olen ollut näissä aina kärsivällinen ja odottanut viikkojakin, mutta sitten saanut haukut kun totean että antaapa olla ja pyydän rahat takaisin. Jännästi moni on ollut kuulemma sairaalassa.
Kun joku kyselee jossain someryhmässä "tarviiko joku tällaista?". Jutussa jää ihan auki, onko myymässä vai antaako ilmaiseksi. Osa tuotteista on sen verran hintavia, etten menisi vannomaan, että annetaan ilmaiseksi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on pitkään lojunut kaapissa avaamaton purkki äidinmaidonkorviketta. Tässä kuussa viimeinen käyttöpäivä. Nouto meiltä, ehdota hintaa."
Miksi kukaan haluaisi antaa pienelle vauvalle korviketta, joka on menossa/mennyt vanhaksi?😶
Mitä vikaa on tuotteessa, joka on vasta menossa vanhaksi? Jossakin vaiheessa se kaupasta ostettukin vanhenee, ei sillä ole eroa onko viimeinen käyttöpäivä neljän kuukauden vai neljän päivän päästä.
Aikuisella ei mtn, mutta enpä kokeilis pienelle vauvalle, jonka suolisto on vielä kehittymätön
Sitä, että ostetaan "kun on kerrankin halvalla" perusteella kaikkea selvästi kulunutta. Joo, ei ole tyhmä se joka myy, vaan se joka maksaa, mutta silti. Anoppini on iän myötä menettänyt terveen käsityksen rahasta ja ehjästä tavarasta. Ostelee kaikkea kulunutta kirppareilta ja hamstraa tavaraa kotiinsa.
Kirpputoreista valittajia. Ei ole pakko asioida niissä.
Tästä tuli mieleen kun myin meidän tuplarattaita. Kakkosrattaina olleet ja vähemmän käytetyt.
Hyvä ja siistikuntoinen.
Yhden henkilön kanssa sain vääntää hinnasta kun myin kuulemma liian kalliilla. Lähes samaan hintaan sai kaupasta uudet sillä hinnalla (ilman kaikkia lisäostoksia, hoitolaukut yms).
Minun olisi pitänyt myydä nämä halvemmalla hänelle. Pyysin menemään kauppaan ostamaan ne uudet jos hinta on ongelma josta kävi ilmi ettei kyseisellä kuosilla näitä enää myyty ja siksi halusi nimenomaan nämä.
En jaksanut vängätä joten jätin vastaamatta tämän viesteihin.
Lopulta ne osti nainen toiselta puolelta suomea jonka isä tuli hakemaan ne meiltä parin viikon kuluttua.
Tämä ostaja maksoi tililleni koko summan heti eikä valittanut asiasta.
Hieman hämmästyin tätä luottamusta kun kyseessä oli useampi satanen mutta ostaja sai mitä halusi ja minä myyjänä sen mitä halusin.