Lue keskustelun säännöt.
Miksi vaatteet pitäisi lahjoittaa pois?
19.09.2006 |
Mua ärsyttää..
Mun miehen serkulla on kaksi lasta, me emme ole olleet missään tekemississä ko. ihmisten kanssa ikinä, no, häissämme he olivat, siellä sanoin heille " kiitos" tmv. mutten muuten puhunut mitään.
Nyt heillä on pieni vauva ja he ovat puhuneet minun mieheni äidille, että meidän pitäisi antaa meidän lasten vaatteet heille.. Miksi ihmeessä mun pitäisi antaa ihmisille joita en yhtään tunne ja joiden lapsia en ole elämäni aikana ikinä nähnyt kauheasti vaatteita?
He olivat myös kysyneet saisivatko toppahaalarin ja anoppi oli sanonut, että eiköhän se onnistu.. no, ei todellakaan onnistu. Ostin viime talvena uuden reimatecin haalarin joten en todellakaan lahjoita sitä jollekin ihmiselle jonka olen elämäni aikana sen yhten kerran nähnyt!
Minun veljeni vaimo sitten taas ilmoitti, kun heidän vauvansa syntyi, että meidän täytyy ANTAA kaikki lastenvaatteet heille...
Kyllä minä voin jotain lahjoittaa, mutta sen täytyy lähteä täysin omasta tahdostani, ei siitä, että multa tullaan kerjäämään vaatteita jotka me itse olemme uutena ostaneet. Yhdelle kaverilleni annoin tuossa vaatteita, tai no myin.. toppahaalarin, goretex talvikengät, talvipipoja ja yli kymmenet housut ja paitoja hieman enemmän.. näistä pyysin peräti 15¿
Olisin kyllä antanut ihan ilmaiseksi nuo sisävaatteet, mutta kaveri halusi jotain maksaa joten laitoin vähän " ekstraa"
Mutta, mikä hyväntekijä minä olen? Miksi mun pitäisi olla juuri se, joka lahjoittaa kaikille, mutta joutuu itse ostamaan?
Kommentit (20)
mun mielestä aika törkeitä olettamuksia sukulaisilta.
mä en edes haluaisi hirveetä läjää toisten käyttämiä vaatteita, satunnaiset kelpaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli sille, joka vauvaa on odottamassa saatan tarjota (jos on tarjottaviksi kelpaavia) vauvanvaatteita. Itse laitan lähes kaikki menemään kun säilytystiloja meiltä ei löydy.
eikä sinun todellakaan tarvitse selitellä asiaa. Ärsyttäviä ihmisiä!
Siis silloin, kun äitini ja hänen sisaruksensa tekivät kakaroita. Vaatteet kiersivät koko suvun vesat ja välillä kävivät suvun ulkopuolellakin, valehtelematta on monia vaatteita käyttänyt kymmenenkin lasta (esim. pikkuvauvojen vaatteethan eivät ehdi edes kulua). Kukaan ei tiennyt, kuka vaatteet alunperin oli ostanut ja ne olivat tavallaan yhteisiä, se käytti joka tarvitsi.
Joten jos suvussa on ollut tämmöinen käytäntö, voi olla aika vaikeaa sanoa ettei anna vaatteitaan, ja vielä vaikeampaa tajuta, etteivät vaatteet olekaan yhteistä omaisuutta.
en tajua miksi minun pitäisi ilmaisksi lahjoittaa ostamani lasten vaatteet
siinä on sitten miehen sisko naama norsun v:llä kun kerroin että kyllä voin MYYDÄ meidän pieneksi jääneitä vaatteita.
Ei mulla ole varaa pukea muittenkin mukuloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on kysymys, joka mielestäni ratkaisee, antaako heille vai myydäänkö muualla.
niin se, joka haluaa antaa, ehdottaa sitä. Ei toisinpäin. En antaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kun saa vauvan, niin kaikki kurkistavat komeroihinsa ja hukuttavat tulevat vanhemmat lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin. Ja tietty lasten kasvaessa kalleimpia juttuja kierrätetään, sängyistä ja ammeista itkuhälyttimiin.
Tosin hassua kyllä varakkaimmat ystävät ja sukulaiset suostuvat vain LAINAAMAAN vanhoja vaatteitaan. Me vähävaraisemmat annamme sydämestämme ilmaiseksi. Mitä ihmettä me niillä vauvanvaatteilla enää tekisimme?!? Pari kirpparilta käteen saatua rahaa euroa jostain piposta, tai vaikka 20 euroa parista muovikassillisesta, on kuitenkin pieni raha vaikka vähävaraisia ollaankin, ja mieluummin ilahdutetaan ja helpotetaan uuden lapsen alkutaivalta silläkin maallisella mammonalla. Tavaroiden tunnearvo säilyy ja lisääntyy myös lahjoituksen myötä.
Muutenhan niitä ei edes ole järkevää nurkissa säilöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9: meillä JUURI päinvastoin. Saimme ärsyttävän paljon tavaraa sekä lahjaksi että lainaksi kun meille tuli esikoinen. Osa oli sellaista, mitä en ikimaailmassa olisi itse ostanut, kun makuni nyt on vähän keskilinjasta poikkeava. No pakolla lainattuja ällötavaroita piti sitten istuttaa kaapissa säällinen aika ennen kuin kehtasi palauttaa. Ällölahjat sain sentään annettua eteenpäin, mutta ruljanssi oli sekin. Vaikeinta oli kuitenkin se, kun saimme yhden ison tavaran lahjaksi ja toisen lainaksi, kun olimme ajatelleet ostaa molemmat itse omiin tarpeisiin ja haluihin sopiviksi. Lahja oli ruma, epäkäytännöllinen ja huonossa kunnossa, mutta kun se nyt kerran oli saatu ja kun se oli miehen siskon lasten vanha, niin pakko sitä oli käyttää kunnes se hajosi. Laina taas oli hyvässä kunnossa, mutta ruma ja epäkäytännöllinen; sitä olikin sitten pidettävä huoneen nurkassa kuin kukkaa kämmenellä, vaikka olisi lähinnä halunnut laittaa sen päreiksi. Sitten, kun olimme juuri saamassa toisen lapsen ja lainatavara olisikin ollut tervetullut (rahat olivat tiukemmalla) - niin kas vaan, lainaajan oma tytär sai vauvan ja lainatavara tarvittiin sinne. Great. Juuri sen vuoksi alunperin halusimme ostaa omat! Eikä meiltä todellakaan kysytty, halusimmeko tavarat kämppäämme, vaan sanottiin " älkää sitten mitään ostako, meiltä saatte kaiken, ei mitään vastaväitteitä" . En voinut kertoa totuutta: että tavarat olivat minusta karseita.
kun ovat kuluneita, n. sata vuotta vanhoja, kymmenen lapsen käyttämiä vaatteita. Sitten vaan kaapin täytteeksi ja miettimään, milloin voi palauttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen avaa suunsa tuollaisessa tilanteessa, eikä jupise siitä nimettömänä jälkikäteen av:lla. Minä sanoin aina, jos en tarvinnut jotain lainaksi, että " emme tarvitse, kiitos kuitenkin." Kävikö tämä vaihtoehto mielessä?
lahjoittelen yms. oman mieleni mukaan. Enkä myöskään halua muilta lainaksi tai omaksi käytettyjä vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on, mitä ikinä onkaan. Mikään ei tunnu kelvanneen.
Vaan, kun rahat on loppu, niin olisi ne rumat ja epäkäytännölliset tavarat sittenkin kelvanneet?
Jos ne eivät alunperinkään olleet mieleisiä ja säilytitte niitä vain nurkissa, niin miksi ihmeessä ette ostaneet sitä, mitä halusitte ja tarvitsitte? Turha narista, että olisi sitten toisen vauvan aikana kamat kelvanneetkin!
Joskus suun avaaminen ON vaikeaa. - ei 12, mutta asian kokenut
Vierailija:
Joskus suun avaaminen ON vaikeaa. - ei 12, mutta asian kokenut
Jos joku on tarjonnut vaatteita tai tavaroita lainaksi, en ole ottanut. Olen vaan sanonut etten lainaa koska on vaikeaa sitten vaatteistakin muistaa mikä oli lainattu ja mikä oma. Lisäksi niitä täytyy pitää jotenkin erilailla että pysyvät varmasti palautuskunnossa.
Tavaroista voi sanoa että kiitos tarjouksesta mutta meillä on jo, tai ollaan juuri hankkimassa kun löydettiin mieleinen tms.
Annettuja vaatteita ja tavaroita otan aina seulomatta vastaan, koska mielestäni on noloa alkaa setvimään " tää on ruma, tää menettelee" . Antajat on myös aina sanoneet että heitä roskiin mitä et halua käyttää tai jos on liian kuluneita. Ja niin olen sitten tehnytkin.
En ikinä ottaisi nurkkiini lojumaan tavaraa vain kohteliaisuudesta. Silloinhan ne ovat ihan tyhjänpanttina kun joku toinen voisi vaikka tarvita ja käyttää niitä mielihyvin.
Itselläni on motto etten koskaan ota rahaa vauvanvaatteista. Saan valtavaa antamisen iloa luovuttaessani hyväkuntoisia vaatteita raskaana olevalle ystävälle tai sukulaiselle. Puolitutuille en ole antanut (ei ole kyllä kukaan pyytänytkään). Odotan aina että joku läheisempi tuttuni tarvitsee, ja silloinkin kysyn että haluaisitko? Jos tarjoaa rahaa, sanon että ne on jo kerran maksettu! Arvokkaimmat ja rakkaimmat säilytän itselläni ja annan sitten omille lapsilleni kun ovat aikuisia.
Antoivat meille kahdet pienet pelastusliivit ja me ostimme heille yhdet isommat liivit jotka sitten joskus tulevat meille käyttöön.
Ensinnäkään en todellakaan sanonut, että kaikki lahjat ja lainat olivat kauheita, vaan harmittelin, että saimme myös sellaisia asioita, joita emme voineet käyttää, ja sellaisia, mitä oli pakko käyttää vaikka emme tykänneet. Olen kovasti ja suuresti kiitollinen niille tavaroiden lahjoittajille. Lainaajille hieman vähemmän.
Moniko teistä ottaisi mieluummin lainaan ruman hoitotason joka ei sovellu haluttuun käyttöön kuin VAROJEN SALLIESSA ostaisi oman, kauniin ja tarkoituksenmukaisen? Nii-in, siinä viestissä todettiinkin, että vaihtoehtomme olivat kuopuksen tullessa vähäisemmät kuin esikoisen kohdalla. Hui. Syytönhän minä siihen olen.
Ja siihen kieltäytymiseen: Voi pikku kullannuppusein kun oli kauniisti sanottu teiltäkin, ja kiitos, kävi mielessä, ja yritettiin. Mutta kun se itsepäinen kaikkien-on-haluttava-samaa-kuin-mistä-minä-tykkään -serkusto luuli, että en vain KEHTAA ottaa vastaan kun SELVÄSTI tarvitsemme hoitotason kun meillä ei ole vielä hoitotasoa ja siinä heidän vanhassaan EI OLE MITÄÄN VIKAA. Suora kieltäytyminen ei toiminut. (Myönnän, en kokeillut sanoa, että kun toi koukeroinen massiivimänty on ihan karseeta ja että ajattelimme neuvoistasi huolimatta pärjätä ihan ilman koko hoitotasoa.) Viivytystaktiikka ei toiminut. Ko. serkku on vieläkin loukkaantunut, kun emme huolineet heidän yhdistelmärattaitaan (samassa yhteydessä saimme heidät ihme kyllä puhuttua pois niiden antamisesta LAINAAN) vaan käytimme kantoliinaa ja sateenvarjorattaita.
ehkä 1-2 vaatetta sadasta jätän itselleni muistoksi, muut lähtee lasten serkuille. Kalliimpia haalareita, kenkiä tms. harvemmin annan eteenpäin, ne oon yleensä myynyt huutonetissä tai kirpulla.
Saan kyllä itsekin lapsille tosi paljon vaatteita, mutta jotenkaan en 120 ¿:n haalaria haluaisi " vain" antaa pois.
Lankoni ei tätä oikein ymmärrä, hänen mielestään kaikki meidän lasten vanhat vaatteet kuuluisi heidän lapsilleen.