Small talkin rajat

Sanoa suoraan. Esim karjalaiset sukulaiseni/tuttavat pitävät normaalina hyvinkin henkilökohtaisten asioiden tivaamista. Kulttuurieroja.

Yksinkertaisesti voi hoitaa asiat, joko vastaamalla kysymyksiin vastakysymyksellä tai todeta ystävällisesti suoraan, että "Toivottavasti et pahastu, mutta en halua jutella tässä yhteydessä yksityisasioistani." ja jatkaa muina miehinä itse päivän asiaan. On myös sellainen vaihtoehto, että voi vähän valehdella tai juurikin puhua ympäripyöreitä.

Kysymykset siitä, onko toisella pulisoa tai lapsia, minkä ikäisiä ja mitä sukupuoleta he ovat ja mitä he tekevät, ovat osa normaalia smalltalkia. Ei sua noilla perusteilla nettipalstalta erottaisi, eikä ne siis mitenkään kompromettoi yksityisyyttäsi, eikä toinen ole niistä oikeasti edes kiinnostunut, kunhan haluaa vaikuttaa kiinnostuneelta, kohteliaisuuttaan. Sä vastailet jotain, kohteliaisuuttasi, eiliian tarkkaan eikä liian yksityiskohtaisesti. Pysy epämääräisellä tasolla: lapsia on, ovat kouluikäisiä ihan tavallisia. Mies on, on x-alalla. Jne.

small talkissa on ihan sama, mitä puhutaan, kunhan jotain puhutaan. Sun ei tarvi pelätäyksityisyytesi puolesta, koskayksityiskohtia ei rekisteröidä mihinkään. Menee korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä vaan pidetään kanavaa auki siltä varalta, että tulisi jotain oikeaa sanottavaa.

Niinhän se menee, ettei tällaiset asiat jää muistiin, jos kyseessä on normaali neutraali perusperhe (isä, äiti, tyttö,poika, farmarivolvo, omakotitalo,collie). Mutta jos ei ole, se herättää heti kimpun kysymyksiä, esim jos on

-leski, puoliso kuollut vasta vakavaan sairauteen tai joku lapsista kuollut tai sairas (tästä täytyy ehdottomasti kuulla lisää yksityiskohtia)

-yh-äiti herättää heti sääliä tai voivottelua näissä mummoissa
-julkisuuden henkilö puolisona, tämä käy ilmi nopeasti jos kysytään hänen ammattiaan
-uusperhe, jossa useita lapsia (kuka on kenenkin ja mitkä yhteisiä, ei jaksaisi alkaa selvittämään sukupuuta)
-tai vaikka monikulttuurinen perhe

Minun mielestäni tällaiset erikoisuudet saavat tietyntyyppisen kansanosan höristämään korviaan ja tahdikkuus usein valitettavasti unohtuu. Asia ei todellakaan mene toisesta korvasta ulos. Olen ollut usein tilanteissa, jossa joku korvat punaisena ja muiden kuullen antaa selvitystä perhetilanteestaan tällaiselle harakalle.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:08"]

Kysymykset siitä, onko toisella pulisoa tai lapsia, minkä ikäisiä ja mitä sukupuoleta he ovat ja mitä he tekevät, ovat osa normaalia smalltalkia. Ei sua noilla perusteilla nettipalstalta erottaisi, eikä ne siis mitenkään kompromettoi yksityisyyttäsi, eikä toinen ole niistä oikeasti edes kiinnostunut, kunhan haluaa vaikuttaa kiinnostuneelta, kohteliaisuuttaan. Sä vastailet jotain, kohteliaisuuttasi, eiliian tarkkaan eikä liian yksityiskohtaisesti. Pysy epämääräisellä tasolla: lapsia on, ovat kouluikäisiä ihan tavallisia. Mies on, on x-alalla. Jne.

small talkissa on ihan sama, mitä puhutaan, kunhan jotain puhutaan. Sun ei tarvi pelätäyksityisyytesi puolesta, koskayksityiskohtia ei rekisteröidä mihinkään. Menee korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä vaan pidetään kanavaa auki siltä varalta, että tulisi jotain oikeaa sanottavaa.

[/quote]

Heh, mää en kyllä yhtään ymmärrä tätä :D Sama olla hiljaa! :D

Ei todellakaan ole sama olla hiljaa. Kanavan auki pito on tärkeää. Sen huomaa täällä.

jutusteln lomassa sanotut asiat pysyvät pikkujuttuina. "Blablabla serkunkumminsiskonkaima blabla Voisitko ojentaa pullakorin blabla" on vain jutustelun lomassa pyydetty pullakori. Kesken jyrkän hiljaisuden lausuttu VOISITKO OJENTAA PULLAKKORIN taas on dramaattinen vaatimus, jonka kuulija käsittää vihjaavan, että toinen ei tajua toišen tarpeita ollenkaan, mokoma läski hautoo pullia pöydän toisessa päässä ja tarkoitus varmaan on pelotella sitä vähän.