Olenko outo/lapsellinen?

Eilen kun kävin kaupassa, näin yhdessä hyllynvälissä entisen poikaystäväni (seurusteltiin vain 1 kk joskus 15 vuotta sitten) jutustelemassa jonkun kanssa. Mun piti hakea just sieltä hyllynvälistä jotakin, mutta en uskaltanut/kehdannut mennä sinne, kun jänskätti ajatus siitä, että hän huomaa mut ja sitten ajattelin että kuitenkin pudottelen hämmennyksissäni hyllystä jotain tms. Päädyin sitten luikkimaan nopsasti hyllynpäätyä edestakaisin, ja vaivihkaa vilkuilin, joko ex olisi hävinnyt sieltä, jotta pääsisin hakemaan sen haluamani tuotteen!

Ja sitten vähän samaa sarjaa, kun olen kävelyllä, ja jos olen miettinyt että kävelen "siihen ja siihen kohtaan saakka", mutta mikäli juuri siinä kohdalla, jossa olen ajatellut kääntyä, tulee joku vastaan tai joku perässäni, jatkankin matkaa vielä sen verran, ettei mun tarvitse tehdä u-käännöstä heti jonkun lenkkeilijän nokan edessä.

Ja jos käyn juoksulenkillä, vaihdan kävelystä juoksuun vasta sellaisessa kohdassa, jossa kukaan ei tule juuri sillä hetkellä vastaan tai ole liian lähellä takana. Ettei vaan tulisi sellaista oloa sille toiselle, että pinkaisen juoksuun hänet nähtyäni tms... :D

Tiedän että tämä on vähintäänkin hölmöä, aikuiselta ihmiseltä, mutta olen joskus miettinyt tekevätkö muut näin. Joten, teettekö?