Nainen, oletko ottanut pettäjäpuolison takaisin?

up

No en todellakaan. Yksi kaverini oli jopa niin tyhmä että otti minun entisen pettäjämieheni ja kuvittelee, ettei mies tule ikinä pettämään häntä. Siinäpähän oppii.

Olen ottanut. Jostain syystä ei haittaa. Minusta ne pettäjät ovat noloja, ne naisetkin tuntuvat minusta tosi säälittäviltä. Kunnioitus miestä kohtaan väheni, mutta toisaalta ajattelen, että kaikki ihmiset eivät ole välttämättä yksiavioisia luonteeltaan eli ehkä mies ei voinut itselleen mitään. Pikku juttu kuitenkin jos ajattelee että avioliitto on ikuinen. Tärkeintä on se että millainen mies on kotona ja onko siellä kunnolla.

Olen ottanut. Kyse oli kertaluontoisesta kännipanosta, jota mies katui (ja katuu varmasti vieläkin) valtavasti. Aikani minäkin pelkäisin asian toistuvan, mutta jossain kohti päätin, etten suostu elämään jatkuvassa pelossa. Jos ihminen on pettääkseen, hän pettää, ei toista ihmistä voi kontrolloida. Mies tietää, että uusi pettäminen johtaisi eroon.

Hyvin on siis mennyt. Pettämisen käsitteleminen ja siitä toipuminen kesti pitkän aikaa, mutta oli sen arvoista. Suhteemme on parantunut ja syventynyt vuosien myötä :)

Yksi neuvo: Ei kannata tunnustaa jos pettää. Ei tule ongelmia.

Otin, eikä se siitä miksikään muuttunut. Selittelin minäkin itselleni vaikka mitä, kun en vaan voinut uskoa että kusipää se on. Lähdin kävelemään pari vuotta yritettyäni ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:55"]

No en todellakaan. Yksi kaverini oli jopa niin tyhmä että otti minun entisen pettäjämieheni ja kuvittelee, ettei mies tule ikinä pettämään häntä. Siinäpähän oppii.

[/quote]

Niin oppii. Tai sitten mies tosiaankaan ei petä häntä. Sitä ei voi ikinä tietää.

En ole ottanut pettäjää takaisin, mutta pidin pelurin, mikä joidenkin mielestä on vielä tyhmempää. Pelaaminen loppui, mutta epävarmuuden sietokykyä näissä hommissa kyllä vaaditaan. Jos mustasukkaisuus on ollut ongelma jo ennen pettämistä, saattaa kokonaisuus olla liian haastava korjattavaksi.

Olen ottanut takaisin miehen joka teki kerran kännipanon. Jos olisi ollut pitempi suhde, en olisi ottanut takaisin.

Kiitos, lisää kokemuksia..

Tiedän, että mieheni pettää minua, mutta suljen sen pois mielestäni. Ei tule muuttamaan tapojaan, ja lähteä en voi, koska en tulisi taloudellisesti omillani toimeen. Nykyinen elintaso on liian mukavaa, joten lähteminen ei ole vaihtoehto.

11 miten jaksat tuota henkisesti :/

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:23"]

11 miten jaksat tuota henkisesti :/

[/quote]

Olen päättänyt, että en välitä. Taloudenhoitaja, kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, hyvät puitteet asua ja rahaa ostella tavaroita pitää suun supussa. Ukko on täysi mulkku, mutta on rikas ja on kohtalaisen hyvä isä kuitenkin lapsillemme. Joten on helpompi jäädä kuin lähteä.

Olen ottanut kerran. Toista kertaa en ota. Vinkkinä sellainen, että pitää olla muuten todella unelmasuhde, että kannattaa yrittää jatkaa pettämisen jälkeen. Se nimittäin tuo vuosiksi ongelmia ja luottamuksen täydellisestä palautumisesta on edes turha haaveilla. Luottamuksen voi pettää vain kerran kunnolla.

Ja yleensähän petturit pettää joskus uudelleenkin. Se nyt vain on fakta. Tiedostan tämän, vaikka olen edelleen tämän pettäneen miehen kanssa (eikä tietääkseni ole kiinnijäämisen jälkeen pettänyt). Silti uskon, että jos hän olisi tarpeeksi humalassa, juuri ns. Sopivassa elämäntilanteessa (kuten pikkulapsiarkea, jossa seksiä, huomiota ja parisuhdeaikaa jne vähemmän) sekä tulisi sopiva tilaisuus (eli viehättävä, mukava nainen osuisi oikeaan saumaan häntä pokaamaan), hän varmaankin sortuisi.

Uskon pettämiseen taipuvaisen ihmisen käyttäytymismallien olevan jossain todella syvällä.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:23"]

11 miten jaksat tuota henkisesti :/

[/quote]

Olen päättänyt, että en välitä. Taloudenhoitaja, kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, hyvät puitteet asua ja rahaa ostella tavaroita pitää suun supussa. Ukko on täysi mulkku, mutta on rikas ja on kohtalaisen hyvä isä kuitenkin lapsillemme. Joten on helpompi jäädä kuin lähteä.
[/quote]

Itsekunnioitusta, nainen! Miehesi ostaa sinut vaimokseen? Surullista.
Onko noin tunneköyhä perhe-elämä ja sisäinen kärsimys ja vaille todellista rakkautta jääminen taloudellisten puitteiden arvoista? Materia tärkeämpää kuin henkinen hyvinvointi ja onnellisuus?

11, miksi sä ostelet tavaroita, miksi et laita sen sijasta rahaa piiloon? Miksi et mene töihin? Avioehtoko estää lähtemästä? Sitäkin voidaan oikeudessa sovitella...

Olen ottanut. Kannatti. Mies oli itse niin järkyttynyt teostaan (pari onnetonta kännipanoa pitkään kärkkyneen kollegan kanssa ja sitten jonkinlaista tapailua ilman seksiä, kun ei naista kehdannut enää lempata ja kun ei enää perhettä enää kokenut ansaitsevansa).
Katselun sitä tuskaa sivusta jonkun aikaa, mies oli todella huonona. Kävi kuitenkin terapiassa ja työsti asiaa, että miten ihmeessä niin oli käynyt, kuten oli kaynyt... Mies opetteli ihan uudella tavalla puhumaan mieltä painavista asioista ja siinä sitten saatiin pari isoa aikaisempaakin väärinymmärrystä selvitettyä. On ollut nyt puhuva, ymmärtävä ja niin miljoona kertaa parempi mies nämä viimeiset kohta kuusi vuotta. Kyllä siihen, että uskalsin sen takaisin ottaa, vaikutti sekin, että terapeutin mielestä olisi ollut aika epätodennäköistä, että mies haluaisi koskaan enää uudestaan ajaa itseään sellaisen töppäyksen kautta samaan jamaan. Minä myös edelleen rakastin miestä.

Ei suhteen jatkaminen tuollaisen jälkeen ole helppoa, ajoittain se on helvettiä. Mua sattui tosi paljon. Rehellisyyden nimissä mun on kuitenkin pakko sanoa, että kun asia oli todella käsitelty viimein, meidän suhde ja avioliitto oli ja on yhä parempi kuin ikinä.

Mä tunnustin pettäneeni ja mies tunnusti että on tehnyt saman paaljon aiemmin. Molemmat ihan kännimokia. Meillä on (uskokaa tai älkää) aina ollut hyvä suhde, rakkaus, avoimuus ja paljon monipuolista seksiä, mitään ei siis tarvitsisi oikeasti hakea muilta. Tietysti pettämiseen on syitä vaikka se tapahtuisi kuinka tuiterissa, riippuu ihan merkittävästi näistä syistä että voiko pettämisen antaa anteeksi. Syyt, olosuhteet ja taustat. Meistäkään varmaan kumpikaan ei olisi ollut yhtä ymmärtäväinen jos ei oltais itse tehty samaa mokaa, ja kyllähän eroa mietittiin tässäkin tilanteessa. Mutta eroa ei tullut, opimme tästä molemmat todella paljon ja olemme pystyneet puhumaan kaikkein syvimmistäkin ajatuksistamme vielä entistäkin avoimemmin. Ja tästä asiasta on puhuttu juurta jaksaen, ja varmasti puhutaan vielä pitkään. Toki tämä on ollut kova kolauskin eikä ikinä uskottu että näin kävisi mutta jokaisella sadepilvelläkin on hopeareunus. Jos minulla olisi pienikin epäilys kaiken tämän jälkeen että mies (tai minä!) toistaisi virheensä niin en jäisi tähän suhteeseen. En voisi elää sellaisessa epävarmuudessa eikä pitäisi kenenkään muunkaan. Se olisi valtava rasite parisuhteelle eikä varmasti kukaan voisi olla onnellinen sellaisen asian varjossa.

Arvelisin että nro 11 mies on ollut sen verran "peluri" että ei ole suostunut naimisiin...

NO 11, hanki itsellesi myös joku mukava mies siihen. Kaikki tekee omat ratkaisut :)

Mites otti minut, ikinä en enää tule pettämään. Nyt 12v pettämisestä ja suhde vain paranee koko ajan. Mies kykeni antamaan anteeksi eikä ole koskaan ottanut ilkeässä mielessä riidan yhteydessä pettämistä, se sovittiin jo alkuun.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:23"] 11 miten jaksat tuota henkisesti :/ [/quote] Olen päättänyt, että en välitä. Taloudenhoitaja, kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, hyvät puitteet asua ja rahaa ostella tavaroita pitää suun supussa. Ukko on täysi mulkku, mutta on rikas ja on kohtalaisen hyvä isä kuitenkin lapsillemme. Joten on helpompi jäädä kuin lähteä. [/quote] Itsekunnioitusta, nainen! Miehesi ostaa sinut vaimokseen? Surullista. Onko noin tunneköyhä perhe-elämä ja sisäinen kärsimys ja vaille todellista rakkautta jääminen taloudellisten puitteiden arvoista? Materia tärkeämpää kuin henkinen hyvinvointi ja onnellisuus?

[/quote]

Helppo se on huudella kun ei ole vastaavassa tilanteessa. Sitäpaitsi voin ihan hyvin henkisesti. Minulla ei ole ammattia, joten ei olisi rahaakaan asua lasten kanssa muualla, pitäisi muuttaa hyvältä asuinalueelta Espoosta tyyliin jonnekin kerrostaloon. Miehelle siis jäisi todennäköisesti lapsetkin vielä.