Voiko rikas olla köyhän kaveri??
Tutustuin erääseen naiseen lapseni harrastuskerhossa. Olemme tavanneet muutaman kerran harrastuksen yhteydessä ja jutelleet. Lapset halusivat toistensa kylään, ja kysyin toisen lapsen äidiltä, jos hänen poika voisi tulla meille kylään leikkimään. -Ilman muuta lapsi voi tulla, voisin itsekin tulla teille kahville rentoutumaan. Minä olin että, joo...kyllä voisit tulla.
Tämä äiti ja lapsi tuli meille. Meidän koti on todella hieno moderni kivitalo, sekä sisältä päin että ulkoapäin. Talo suorastaan huokuu "meillä on rahaa". Vieraat aina haukkvat henkeä kun tulevat meille. Tällä kertaa tämän lapsen äiti oli, että onpa teillä hienot isot ikkunat.
Juttelimme kahvin äärellä. Sitten nainen sanoi, ettei voi kutsua minua eikä lastani heille kylään, koska heidän koti on ahdas ja ruokapöytä pieni. Tiesin sinä hetkenä, että meidän ystävyys ei tule jatkumaan, koska elintasomme on liian erilainen. Tai siis, tämä nainen ei itse halua kutsua vastavuoroisesti meitä hänelle kylään.
Olen pettynyt, sillä en olisi uskonut, että hieno kotimme olisi ollut esteenä ystävyyden syntymiselle. Mietin myös, että voiko varakas ja "köyhä" olla koskaan hyviä kavereita, kun vertailussa huomaa toiselle menevän paljon paremmin ja elää paljon leveämmin. Vertailu varmaan tuottaa tuskaa toiselle osapuolelle.
Haluaisin kuulla teidän muiden mielipiteitä, kannattaako jatkossa enää kutsua ketään puolituttavaa kotiin? Minä olen kutsunut kaksi muutakin ystäväperhettä kotiimme. Molemmat perheet myös haukkoivat henkeä, että hieno koti. Sen jälkeen emme ole koskaan saaneet kutsua heidän kotiin. Mistä tämmöinen vetäytyminen johtuu? Uskaltaako enää kutsua ketään kaveria kotiin? Meillä verhotkin melkein aina kiinni.
Pohtija
Kommentit (52)
”Lapset halusivat toistensa kylään”. Mitä tämä tarkoittaa?
Ap, olen kokenut täysin samaa. Nuorempana kun meillä oli ykskaks hulppeammat puitteet kuin kavereillamme ei meitä enää pyydetykään kylään. Sitten kun yksi näistä kavereista onnistui/päätti hankkia hulppeampaa niin johan kutsui kylään. Samoin on nyt. Kun olen tutustunut uuteen ihmiseen ei tule kutsua heidän kotiinsa sen jälkeen kun ovat käyneet meillä. Olen ihan tietoisesti tehnyt joidenkin kohdalla niin etten itse pyydä meille ennenkuin käyn heillä.
Olen surrut tätä, koska en itse mitenkään kehuskella tai puhu siitä mitä meillä on vaan jutellaan aivan muista asioista. Sen täytyy vain olla niin, että monelle se on kova paikka kun ei ole samaa elintasoa. Siinä ei muu auta kuin kaveerara niiden kanssa joiden kanssa jaksaa sen ettei kutsu välttämättä käy.
Onnekseni on myös niitä, joita varallisuus ei haittaa ja pääasiassa nämä ovat näitä suhteellisen saman elintason omaavia ja itseä varakkaampia.
Olisihan se mukavaa, jos ihmiset voisivat suhtautua rennommin ettei heillä tarvitse olla kaikkea samaa ja elämä on hyvää ja onnellista ihan ilman sitä uudempaa isompaa taloa, autoa, esineitä.
Voi olla ja näin on myös omalla kohdallani. Toisen kotona kyläily vaatii pitemmän tutustumisen ja ystävyyssuhteen ennen kuin ollaan niin pitkällä. Kun sitten tunnetaan, ei kodin ulkoinen vaatimattomuus tai prameus vaikuta enää suuntaan eikä toiseen.
Suurinta osaa ihmisistä tapaan mieluummin muualla kuin heidän tai omassa kodissani.
Minä olen köyhä ja ystäväni rikas jolla menestyvä yritys. Istumme joka syksy vieretysten poimimassa viinimarjoja ja keräämme metsästä marjoja ja sieniä. Hän ei tuo millään tavalla esille rikkauttaan. Kohtelee kaikkia samalla tavalla. Itse en ole kateellinen hänen rahoistaan, vastuu on iso ja työpäivät pitkiä.
Miksi käydä kenenkään kotona ja voihan ne lapset päästää leikkimään ilman että menee sinne toisten koteihin mitään tupa tarkastusta tekemään. Tarviiko sitä aikuisten olla mitään sen parempia ystäviä keskenään jos lapset käyvät leikkimässä. Niin me ennen kylällä tehtiin etteivät aikuiset käyneet toistensa kodeissa ja kaikki olivat suunnilleen yhtä köyhiä. Lapsena leikittiin ulkoleikkejä naapuri lapsien kanssa eikä käyty sisällä kenelläkään leikkimässä kun kenelläkään ei ollut juurikaan mitään sisä leikkikaluja siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Me käydään aina meidän miljönäärikavereiden kotona, kun heillä on tilaa vaikka kuinka paljon ja muutenkin prameampi ympäristö. Mitä järkeä sitä olisi ahtautua kerrostaloasuntoon, jossa naapurit häiriintyy kaikesta, kun toisella on hieno asunto? Ei siinä tarvitse olla huono itsetunto, järjenkäyttö riittää. Toki vierailijana pitää muistaa viedä jotain tuliaista tai muuten muistaa vastapuolta, jotta yksipuolisuus paikkavalinnassa ei jää harmittamaan.
Itseasiassa se on todella loukkaavaa ettei kaverin kotiin, oli se sitten miten pieni tahansa, saa vatsakutsua ja kuitenkin itse ollaan menossa toisen kotiin uudelleen ja uudelleen. Kerrostaloasunnoissa käy ihan normaalisti vieraita, niin pienissäkin asunnoissa. Yhdessäoloon vuoksi siellä käydään ja samalla osoitetaan toiselle, että kuulut minun elämääni ja haluan jakaa myös omaa kotiani toiselle. Oma koti kuitenkin on se jokaisen turvasatama tai tulisi ainakin olla ja jonne tärkeät ystävät kutsutaan kyläilemään. Koko ystävyys jää pintapuoliseksi, jos ei koskaan kutsu ja on itse kuitenkin menossa muiden kotiin.
Jos haluaa näyttely kodin niin sitä voi telkassa kauniit kodit sarjassa esitellä suurelle yleisölle.
Lapset keskenään sopii treffejä, "tuletko meille leikkimään". Aikuinen sitten taipuu lasten pyyntöön.
Pohtija
Köyhä antaa vähästäkin, rikas ei paljostakaan. Jos suhde on tuollainen niin silloin ystävyys ei onnistu.
Mun paras ystävä on rikas, hänellä on perintöäkin tullut jo toisen kerran ihan mukavasti. Minä taas olen pienituloinen, mutta niin vain on ystävyys kukoistanut jo yli 30 vuotta. Olemme molemmat 50+. Mulla on pari muutakin erittäin hyvätuloista kaveria, ei mua häiritse heidän rahansa tai talonsa tms. Hauskoja iltoja on vietetty minunkin asunnossa vuosien varrella.
Mä en ymmärrä miksei voi olla ystävä, vaikka ei kävisikään kahvilla sen köyhemmän luona?
Tuohon henkien haukkomiseen en usko minäkään.
Kannattaa lopettaa se tarpeeton ökyily ja asua kuten muutkin kansalaiset.
Jotkut kavereista kutsuvat "itse itsensä meille". Voisin tuoda sinulle paketin tavaraa ovelle. Haluan tuoda sen sinulle kotiovelle, vaikka sanoin, että mieluummin jossakin kaupassa. Mutta ei, haluaa tuoda sen kotiovelle ja pakkohan sitten näki missä asumme. Joku kysyi suoraan, että voisin tulla lasteni kanssa teille syömään, tuon itse pari ruokalajia teille ja voimme yhdessä siivota. Nyt ovat käyneet meillä 3 kertaa perheineen, mutta en vielä ole saanut yhtään vastakutsua. Taitaa ystävyys jäädä tähän jos ei tule vastakutsua.
Pohtija
Vierailija kirjoitti:
Mun paras ystävä on rikas, hänellä on perintöäkin tullut jo toisen kerran ihan mukavasti. Minä taas olen pienituloinen, mutta niin vain on ystävyys kukoistanut jo yli 30 vuotta. Olemme molemmat 50+. Mulla on pari muutakin erittäin hyvätuloista kaveria, ei mua häiritse heidän rahansa tai talonsa tms. Hauskoja iltoja on vietetty minunkin asunnossa vuosien varrella.
Mä en ymmärrä miksei voi olla ystävä, vaikka ei kävisikään kahvilla sen köyhemmän luona?
Tuohon henkien haukkomiseen en usko minäkään.
"Hengen haukominen" sanoin sen liian liioitellusti. Mutta sellainen silmien suurentuminen ja pään kääntäminen ja katsominen ympärille kertoo, että nyt on jotain hienoa. Kehonkieli kertoo, että nyt on jotain hienoa ja pitää katsoa.
Mutta kadun syvästi, että kutsuin heidät kylään. Koska tämä nainen sanoi minulle suoraan, ettei tule kutsumaan minua heille.
Pohtija
Voi, kunhan malttaa olla rehentelemättä liikaa sillä omalla paremmalla varallisuustasollaan.
Omakehu haisee läpi kirjoituksesi! Kuka sinne haluaa tulla jos kulissit on niin arvokkaat että ne sokaisevat vieraat?
Pohtija000 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun paras ystävä on rikas, hänellä on perintöäkin tullut jo toisen kerran ihan mukavasti. Minä taas olen pienituloinen, mutta niin vain on ystävyys kukoistanut jo yli 30 vuotta. Olemme molemmat 50+. Mulla on pari muutakin erittäin hyvätuloista kaveria, ei mua häiritse heidän rahansa tai talonsa tms. Hauskoja iltoja on vietetty minunkin asunnossa vuosien varrella.
Mä en ymmärrä miksei voi olla ystävä, vaikka ei kävisikään kahvilla sen köyhemmän luona?
Tuohon henkien haukkomiseen en usko minäkään.
"Hengen haukominen" sanoin sen liian liioitellusti. Mutta sellainen silmien suurentuminen ja pään kääntäminen ja katsominen ympärille kertoo, että nyt on jotain hienoa. Kehonkieli kertoo, että nyt on jotain hienoa ja pitää katsoa.
Mutta kadun syvästi, että kutsuin heidät kylään. Koska tämä nainen sanoi minulle suoraan, ettei tule kutsumaan minua heille.
Ei lapsia saa rangaista tuolla aikuisten tavalla.Jos ette tulleet toimeen mutta lapset viihtyvät keskenään, antakaa heidän tavata kodeissanne.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lopettaa se tarpeeton ökyily ja asua kuten muutkin kansalaiset.
Asuminen OK mutta tapa millä hän ökyilee on sietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Voi, kunhan malttaa olla rehentelemättä liikaa sillä omalla paremmalla varallisuustasollaan.
Ei mitään rehentelyä. Iso tilava koti, mahtuu liikkumaan ja kävelemään että ei törmää seiniin. Tila on ostettu (tietenkin pankkilainalla) neliöhinnalla. PK-seudulla yhden neliön hinta on yleensä 5000m2 ylöspäin. Meillä on tilaa. Mutta tosin myös todella vähän tavaraa kotona ympärillä, kun tavarat on varastossa eikä viemässä huoneista tilaa.
Pohtija
Ei kannata haalia köyhiä kavereiksi. Köyhyys on tarttuvaa.
Vierailija varmaan tarkoitti sanomisellaan, että hän ns "häpeää" omaa kotiaan ja vertailee omaansa teidän kotiin. Itselläni on ystäviä pienituloisia ja hyvinkin suurituloisia. Huonotuloisimmille ystävilleni tarjoan yleensä kahvin kahvilassa tai vien mukanani jotain jos olen itse kutsuttuna. En ymmärrä miksi ystävyys olisi rahasta kiinni. Näen ystäväni ystävinä, enkä heidän varallisuuksinaan. Ei raha saa olla ystävyyden este. Sillä jos perustat elämäsi vain varallisuuteen ja ns "rikkaiden" ihmisten seuraan, olet loppupeleissä aika köyhä. Todellista vaurautta on se, että sinulla on monenlaisia suhteita, etkä perusta ystävyyttä toisen maalliseen omaisuuteen. Tulivatpa he mistä lähtökohdista tahansa.