Kun isi on POP ja äiti ei- kellään muulla?
Tiedän, että olen lapsellinen, mutta minua surettaa ja masentaa ihan kamalasti se, että meidän poika 2v4kk on niin iskän poikaa että! Äiti ei saa tehdä mitään enää, isi vaan kelpaa. Onko kellään samanlaista??
Meille syntyi vauva heinäkuussa. Sitä ennen olin n.2kk todella kipeä ja vaivainen. En siis ole kohta puoleen vuoteen kyennyt 100%.een läsnäoloon ja leikkiin pojan kanssa, toisin kuin isi. Nyt on vauva, joka vie tietenkin aikaa (imetykset yms) vaikka kuinka yrittää olla pojankin kanssa...
Olin viikonlopun reissussa ja kun tulin takaisin, ei poika noteerannut juuri mitenkään. Odotin kaulaan hyppäävää iloista ja ikävöivää taaperoa, mutta ei. Ei mitään reaktiota:(
Mikä on? Onko tää normaalia?
Tietenkin on hyvä, että isä ja poika tulee juttuun ja heillä on mukavaa yhdessä. Tunnen silti omistuista mustasukkaisuutta ja jopa syyllisyyttä, että olenko laiminlyönyt esikoistani nyt kovastikin? Miksei äiti enää kelpaa??
Vertaistukea tai lohdutusta tässä kai vain kaipailen...
sitruska ja lapsoset 2kk/2v4kk
Kommentit (4)
ja ihan ilman vauvojakin, että lapsilla on tollasia kausia, että välillä kelpaa vaan toinen vanhempi.
Ei kannnata ottaa kauheen vakavasti. Vuoden parin päästä lapsesi haukkuu sinua jo " tyhmäksi äidiksi" .,
Meillä on myös pidetty kiinni siitä että vanhemmat päättävät kuka lapselle jotain tekee - eli vaikka lapsi vaatisi, että äidin pitää laittaa vaikka yöllä pudonnut peitto päälle, niin isä sen tekee, jos on äidin vuoro nukkua.
se karkasi ennen aikojaan...=)
Meilläkin vauva 2kk:tta ja vanhempi poika 2½-vuotias, joka on " aina" ollut enemmän iskän perään kuin minun! Meillä isi ajaa rekkaa ja saattaa kulua viikko, kun poika näkee isiä...mutta välillä kirpaisee lujaa, kun äitistä ei ole mihinkään! Mutta olen tullut siihen tulokseen, että kun katselee äitin naamaa viikon niin on hyvä välillä vaihtaa naamaa! ;) Jotenkin täytyy puolustella, ettei tulisi itselle aina niin huono fiilis...no jospa tästä vauvasta kasvaisi mammanpoika! =)
Eiköhän se kuulu ikään tuo, että isä on PoP. Meillä olemme kummatkin töissä, teemme yhtä pitkiä päiviä ja vietämme yhtä paljon aikaa pojan kanssa. Meillä ei siis oikein toimi se teoria, että jos on poissa paljon, lapsi innostuu siksi enemmän siitä vanhemmasta ja kyllästyy katselemaan toista. Silti 2v iän ympärillä joitain asioita kelpasi vain isä tekemään. Kun poika loukkasi itsensä, hän juoksi isän luokse jne. Kyllä tuntui pahalta. Tuntui, että olen huono äiti ja olen tehnyt jotain pieleen. Ei oikein tiennyt miten siinä tilanteessa pitäisi toimia. Välillä isä ohjasi pojan minulle sanoen, että kyllä äitikin osaa pukea tms. Välillä menimme sitten vaikka yhdessä pojan kanssa isän luo, jotta isä saa lohduttaa tms. Tarkoituksena oli osoittaa, että ei ole mitään pahaa siinä, että haluaa tukeutua isään vaan isä on kiva ja turvallinen.
Nyt poika on 2,5 vuotta ja tuo kausi näyttää menneen ohi ihan itsestään. Nyt äitikin taas kelpaa. Jee! ;)
Vauva 2kk ja tuntuu et kaikki aika menee imettäessä eikä jää esikoistytölle 1v10kk aikaa. Hän kiukkuaa mulle, taitaa olla uhmaikä alkamassa. Isä on pop. Harmi vain kun isä on niin vähän kotona työnsä takia. Tyttö kyselee päivät jatkuvasti isäänsä. Minun kanssa ei onnistu syöminen, hampaan pesu ym kiukkukohtaukset.... Isän kaa onnistuu. Eilenkin tyttö ei syönyt paljon mitään. Aamu alkoi sillä kun heitteli murot lattialle. Saattaa johtua mustasukkaisuudestakin.
Välillä säälittää tyttöä kun kaikki aika menee vauvalle. Olen yrittänyt saada pienenpää pullolapseksi, mutta ei suostu ottamaan pullosta. Imetän parin tunnin välein. No, kohta päästään syömään kiinteitä jospa sitten syöttövälit kasvaisi ja ois enempi aikaa esikolle
sassa ja tytöt