Te, jotka ette anna anteeksi puolison pettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olen antanut jo anteeksi, mutta unohda en koskaan. Asialla ei ole oikeastaan enää merkitystä, sillä luottamus ja kaikenlainen seksuaalinen halu toista kohtaan on   myös minun puoleltani haihtunut jo aikoja  sitten taivaan tuuliin ja parisuhteemme on pelkästään lämmintä kumppanuutta ja ystävyyttä. 

 

Paskakasan kanssa lämmintä kumppanuutta? Hienoa, mitäpä muuta päivääsi kynnysmatto?

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä voi sanoa katuvansa mutta hän katuu vain kiinni jäämistään, ei pettämistä.

No tämä ei kyllä ole aina totta. Minä petin ensimmäisessä, jo viimeisiään vetelevässä suhteessa kerran. Ikinä en jäänyt siitä kiinni enkä kertonut kumppanille, sen sijaan päätin suhteen jonkin ajan kuluttua.

Vieläkin kaduttaa ja tuntuu fyysisesti kamalalta, kun mietin tuota tapahtumaa ja sen jälkeistä aikaa. Siitä on kulunut 17 vuotta, enkä ole sen jälkeen pettänyt ketään.

Jokainen voi ihan yksin mielessään miettiä, että mihin heidän käsityksensä monogamiasta perustuu ja onko se heidän elämänsä kantava ohjenuora vai pääsisivätkö he paljon helpommalla, jos olisivat esim. 25% mukana hyvässä diilissä kuin 100% huonossa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi ihan yksin mielessään miettiä, että mihin heidän käsityksensä monogamiasta perustuu ja onko se heidän elämänsä kantava ohjenuora vai pääsisivätkö he paljon helpommalla, jos olisivat esim. 25% mukana hyvässä diilissä kuin 100% huonossa.

No höh, hyvin on mennyt monogamiassa ja ei kai sitä nyt oman arvomaailmansa vastaisesti ala toimimaan. Ja kyllä sen verran pitää itsestään huolta pitää ettei huoli ihmistä, jonka menetelmä "ratkaista" asiat on niinkin alkukantainen kuin joku pettäminen. Pettäjät eivät osaa kommunikoida tai vuorovaikuttaa tarpeeksi korkealla tasolla, tällainen häiritsee suhteessa kyllä tosi paljon. Ei sellaista jaksa. 

Pettäjillä on paljon henkistä kuormaa ja ongelmia itsensä ja suhteiden kanssa. Tunnen aika paljon pettäjiä ja aina siellä taustalla on jokin oma "haava", jota ei ole osattu käsitellä ja sitten satutetaan muita. Se on kyllä niin epä-coolia.

Usein siinä on vielä kaksoisstandardit.... toinen kuvittelee itse saavansa pettää ja kieltää saman puolisoltaan.

Luottamus ja itsekunnioitus kun menee, niin parisuhteessa ei ole mitään säilyttämisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Koska luottamus olisi rikottu ja ikuinen epäilys kytisi. Aikansa voi käyttää paremminkin luotettavassa seurassa.

Erittäin hyvin sanottu. Lisäksi pettäjät pettää aina, se epäluotettavuus on heillä verissä. Kokevat oman hekumansa niin etuoikeutettuna, että kaikki keinot ovat käytettävissä.

Ja muista viis, itsekkäitä p*skiaisia ovat tyystin.

Nuorena antoi aina kaikenlaista anteeksi, koko ajan. Se johti huonoihin lopputuloksiin. Aikuisena on viisaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi ihan yksin mielessään miettiä, että mihin heidän käsityksensä monogamiasta perustuu ja onko se heidän elämänsä kantava ohjenuora vai pääsisivätkö he paljon helpommalla, jos olisivat esim. 25% mukana hyvässä diilissä kuin 100% huonossa.

No höh, hyvin on mennyt monogamiassa ja ei kai sitä nyt oman arvomaailmansa vastaisesti ala toimimaan. Ja kyllä sen verran pitää itsestään huolta pitää ettei huoli ihmistä, jonka menetelmä "ratkaista" asiat on niinkin alkukantainen kuin joku pettäminen. Pettäjät eivät osaa kommunikoida tai vuorovaikuttaa tarpeeksi korkealla tasolla, tällainen häiritsee suhteessa kyllä tosi paljon. Ei sellaista jaksa. 

Et siis edes ajatellut koko asiaa. Historia tuntee kulttuureita, joissa ihmisillä on ollut enemmän kuin yksi aviopuoliso. Tai no voiko silloin edes käyttää sanaa PUOLIso, jos niiä on useampia?

Jossain kohtaa menee se raja, ettei enää pysty antamaan anteeksi. Vielä sitä ei ole tullut vastaan, toivottavasti ei tulekaan. 

Pettäjä on vastuussa omista tekemisistään ja petetty siitä, miten petokseen reagoi. 

Vähän hymyilyttää nämä alaluokan draamailut. Meillä eliitin parissa on tapana, että oma hupi pidetään erillään avioliitosta, joka on lähinnä julkisoikeudellinen sopimus. Itsekin käyn tilaisuuden tullen kassit tyhjentämässä kisakireisiin misukoihin, mutta vaimon kanssa vedetään kyllä yhtä köyttä tärkeissä asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän hymyilyttää nämä alaluokan draamailut. Meillä eliitin parissa on tapana, että oma hupi pidetään erillään avioliitosta, joka on lähinnä julkisoikeudellinen sopimus. Itsekin käyn tilaisuuden tullen kassit tyhjentämässä kisakireisiin misukoihin, mutta vaimon kanssa vedetään kyllä yhtä köyttä tärkeissä asioissa. 

Varmasti vaimo toimii vastaavalla tavalla. Mutta sen kai tiedätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hymyilyttää nämä alaluokan draamailut. Meillä eliitin parissa on tapana, että oma hupi pidetään erillään avioliitosta, joka on lähinnä julkisoikeudellinen sopimus. Itsekin käyn tilaisuuden tullen kassit tyhjentämässä kisakireisiin misukoihin, mutta vaimon kanssa vedetään kyllä yhtä köyttä tärkeissä asioissa. 

Varmasti vaimo toimii vastaavalla tavalla. Mutta sen kai tiedätkin.

Toki toki, maailmannainen. 

Huvittavia nämä ketjut, joissa täynnä pyhää vihaa vaahdotaan tyyliin kuolemaa pettureille.

Tosielämässä tietämäni pettämiset eivät ole johtaneet eroon, vaikka asia on tullut ilmi. Lisäksi ovat sitten ne lukuisat tapaukset, jotka ovat jääneet salaisuuksiksi.

Kyselytutkimusten mukaan reilusti yli 30 prosenttia on pettänyt. Ja varmaan osa ei tunnusta edes nimettömänä. Joo, väärin ja kamalaa varmaan, mutta inhimillistä elämää joka tapauksessa ja senkin jälkeen elämä jatkuu, useimmiten yhdessä alkuperäisen kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä ketjut, joissa täynnä pyhää vihaa vaahdotaan tyyliin kuolemaa pettureille.

Tosielämässä tietämäni pettämiset eivät ole johtaneet eroon, vaikka asia on tullut ilmi. Lisäksi ovat sitten ne lukuisat tapaukset, jotka ovat jääneet salaisuuksiksi.

Kyselytutkimusten mukaan reilusti yli 30 prosenttia on pettänyt. Ja varmaan osa ei tunnusta edes nimettömänä. Joo, väärin ja kamalaa varmaan, mutta inhimillistä elämää joka tapauksessa ja senkin jälkeen elämä jatkuu, useimmiten yhdessä alkuperäisen kumppanin kanssa.

Salaisuus kun paljastuu, ero on välitön. Salaisuuksilla on tapana paljastua, sen olen pitkän elämäni aikana todennut. Moni on eronnut, vain kynnysmatot jäävät edelleen petettäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hymyilyttää nämä alaluokan draamailut. Meillä eliitin parissa on tapana, että oma hupi pidetään erillään avioliitosta, joka on lähinnä julkisoikeudellinen sopimus. Itsekin käyn tilaisuuden tullen kassit tyhjentämässä kisakireisiin misukoihin, mutta vaimon kanssa vedetään kyllä yhtä köyttä tärkeissä asioissa. 

Esiinnyt eliittinä, mutta puheenparsi on kuin pahimmalla kiimaisella kollilla, joka ei ole edes nähnyt naisen värkkiä luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi ihan yksin mielessään miettiä, että mihin heidän käsityksensä monogamiasta perustuu ja onko se heidän elämänsä kantava ohjenuora vai pääsisivätkö he paljon helpommalla, jos olisivat esim. 25% mukana hyvässä diilissä kuin 100% huonossa.

No höh, hyvin on mennyt monogamiassa ja ei kai sitä nyt oman arvomaailmansa vastaisesti ala toimimaan. Ja kyllä sen verran pitää itsestään huolta pitää ettei huoli ihmistä, jonka menetelmä "ratkaista" asiat on niinkin alkukantainen kuin joku pettäminen. Pettäjät eivät osaa kommunikoida tai vuorovaikuttaa tarpeeksi korkealla tasolla, tällainen häiritsee suhteessa kyllä tosi paljon. Ei sellaista jaksa. 

Et siis edes ajatellut koko asiaa. Historia tuntee kulttuureita, joissa ihmisillä on ollut enemmän kuin yksi aviopuoliso. Tai no voiko silloin edes käyttää sanaa PUOLIso, jos niiä on useampia?

Totta kai olen ajatellut. Historia ja tämäkin päivä on täynnä kaikenlaisia kulttuureja ja arvomaailmoja. Jos itse on monogaminen, niin ei silloin ole mitään tarvetta hyväksyä omaan elämäänsä jotain noloa pettäjää, joka toimii jonkun luolamies-mentaliteetin mukaan ja biologiansa ohjaamana. Jotkut meistä ovat menneet elämässä ja sivistyksessään jo pitemmälle ja osaavat käsitellä asioita ja ihmissuhteitaan ilman että pitää mennä suhteen ulkopuolisia nylkyttämään ja vielä salaa! LOL. Jos on kerran sovittu, että ollaan yksiavioisia. Antakaa meidän monogamisten elää rauhassa ja jos et itse jaa samaa arvomaailmaa, niin sitten et ole monogamiselle sopiva kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä ketjut, joissa täynnä pyhää vihaa vaahdotaan tyyliin kuolemaa pettureille.

Tosielämässä tietämäni pettämiset eivät ole johtaneet eroon, vaikka asia on tullut ilmi. Lisäksi ovat sitten ne lukuisat tapaukset, jotka ovat jääneet salaisuuksiksi.

Kyselytutkimusten mukaan reilusti yli 30 prosenttia on pettänyt. Ja varmaan osa ei tunnusta edes nimettömänä. Joo, väärin ja kamalaa varmaan, mutta inhimillistä elämää joka tapauksessa ja senkin jälkeen elämä jatkuu, useimmiten yhdessä alkuperäisen kumppanin kanssa.

Salaisuus kun paljastuu, ero on välitön. Salaisuuksilla on tapana paljastua, sen olen pitkän elämäni aikana todennut. Moni on eronnut, vain kynnysmatot jäävät edelleen petettäviksi.

Äitini sai tietää pari vuotta sitten yli seitsemänkymppisenä, että isälläni on ollut ulkomaankauppavuosina 80-luvulla työmatkoillaan seksiä parin paikallisen naisen kanssa, osa ilmeisesti kauppakumppanin aloitteesta ja järjestämänä. Se oli tuolloin maan tapa. Olisiko pitänyt erota kun on jo 50 vuotta liittoa takana ja pettämisetkin jo kymmenien vuosien takaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä ketjut, joissa täynnä pyhää vihaa vaahdotaan tyyliin kuolemaa pettureille.

Tosielämässä tietämäni pettämiset eivät ole johtaneet eroon, vaikka asia on tullut ilmi. Lisäksi ovat sitten ne lukuisat tapaukset, jotka ovat jääneet salaisuuksiksi.

Kyselytutkimusten mukaan reilusti yli 30 prosenttia on pettänyt. Ja varmaan osa ei tunnusta edes nimettömänä. Joo, väärin ja kamalaa varmaan, mutta inhimillistä elämää joka tapauksessa ja senkin jälkeen elämä jatkuu, useimmiten yhdessä alkuperäisen kumppanin kanssa.

Salaisuus kun paljastuu, ero on välitön. Salaisuuksilla on tapana paljastua, sen olen pitkän elämäni aikana todennut. Moni on eronnut, vain kynnysmatot jäävät edelleen petettäviksi.

Äitini sai tietää pari vuotta sitten yli seitsemänkymppisenä, että isälläni on ollut ulkomaankauppavuosina 80-luvulla työmatkoillaan seksiä parin paikallisen naisen kanssa, osa ilmeisesti kauppakumppanin aloitteesta ja järjestämänä. Se oli tuolloin maan tapa. Olisiko pitänyt erota kun on jo 50 vuotta liittoa takana ja pettämisetkin jo kymmenien vuosien takaisia?

Sillä ei ole merkitystä, milloin pettäminen on tapahtunut. Se on asian tietoon tullessa uusi juttu ja pettymys käsitellään "tässä ja nyt".

Myös ne menneet avioliiton vuodet on ns "uponneita kustannuksia", joita ei saa takaisin, vaikka mikä olisi, joten niiden takia ei pidä tulevaisuuttaan suunnitella. Jos siis tuntee "tässä ja nyt", että ei voi tuon epäluotettavan mulqvistin kanssa jatkaa, niin ei niillä menneillä vuosilla mitään merkitystä ole.