Miten selviätte jännityksestä?

Okei, eli diapamiakin voi napata ennen esitystä. Jotenkin olen ajatellut, että tekisi olon niin hitaaksi, että esiintyminen kärsisi siitä. Tuntuu kyllä hurjalta, jos joutuu pameja napsimaan ennen esityksiä.. Mutta kyllä se jännityskin saattaa pilata esiintymisen. ap

Lääkkeillä. Paha esiintymisjännitys.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:50"]

Lääkkeillä. Paha esiintymisjännitys.

[/quote]

Hmm mitä lääkkeitä syöt? Tekeekö ne olon muuten oudoksi? Kun en halua sitten, että haittaavat esiintymistäkään.. ap

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 10:50"]

Lääkkeillä. Paha esiintymisjännitys.

[/quote]

Hmm mitä lääkkeitä syöt? Tekeekö ne olon muuten oudoksi? Kun en halua sitten, että haittaavat esiintymistäkään.. ap

[/quote]

Beetasalpaajia ja rauhoittavia. Eivät haittaa esiintymistä, mutta eivät vie sen kummemmin jännitystä poiskaan. Tosin ilman en kykenisi esiintymään ylipäänsä, että kai ne osan terästä vie pois.

Propral ja Xanor/Diapam
- voisin esiintyä vaikka YK:n yleiskokouksessa!

Harjoituksella.

ja siis joo, mulla on taustalla pahaa koulukiusaamista ja todella pelkäsin esiintyä. Aluksi niin pahasti, että jos en tarpeeksi keskittynyt, kävelin vahingossa oman puheeni aikana pois salin edestä ja istuin omalle paikalleni, tajusin vasta kun mutisin viimeisiä lauseita kohti syliäni.

mutta kun vuoden verrankin joutuu pari kertaa viikossa työkseen esiintymään eri kokoisille joukoille, niin siihen tottuu. Lopulta sitä on tehnyt kaikki mokat ja tietää, että niihin ei kuole, eikä ne oikeataan edes haittaa. Oli aika hankala vuosi, mutta kasvatti paljon, se endimmäinen.

En välitä siitä mitään. Jotenkin minusta tuntuu että koko keho, myös jännitysoireineen, on vain yksi pieni kohde mun tietoisuudessa, eikä se ole niin kovin tärkeää mitä siinä tuntuu. Tarkoitan sitä, että esim. tällä hetkellä tiedostan monia asioita: ääniä tästä ympäristöstä, näköaistimuksia, ajatuksia, fyysisiä tuntemuksia, tunteita. Jotenkin en koe olevani kehoni tai se mitä siinä tapahtuu vaan se tietoisuus joka havaitsee mm. kehon ja kaiken muunkin. Ja koska olen niin ulkopuolinen kehostani, ei minun tarvitse ottaa kovin tunneperäisesti tai vakavasti mitään sen tuntemuksia. Voin olla empaattinen ja lohduttaa, mutta en anna minkään tuntemusten määrätä itseäni, en rajoittaa tekemisiäni.

Mulla on ollut nuorempana paniikkihäiriö ja yleinen ahdistuneisuus ja jotenkin niiden kautta lopulta päädyin tällaiseen varsin onnelliseen tilaan jossa minua ei ollenkaan häiritse vaikka päällä olisi kauhea jännitys tai paniikkikohtaus. Katselen vaan, annan tulla ja mennä.

Kuulostaa tutulta. Itse käytän lääkkeitä. Beetasalpaajia tai sitten Diapamia.