Entisaikana se oli konkreettisesti kunnes kuolema erottaa

Mitä sinäkään lopulta edes tiedät isovanhemmistasi? Minun isoisäni oli ihan oikea sissi, ja isoäitini niin kova luu että sai matriarkan maineen. Silti nukkuivat välillä sängyt erillään, ja lapsensa joutuivat heidän traumojensa uhreiksi. Naimisissa loppuun saakka.

Toisen puolen isovanhemmat saman sukupolven sankareita. Isoisä petti, isoäiti sitkeästi kärsi. Lapsista ainakin yksi kärsi niin paljon että turvautui narsismiin. Naimisissa loppuun saakka.

Mitään tästä ei näkynyt hyväuskoisille lapsenlapsille. Se sukupolvi näet piti kaiken salassa.

Ihan kiva että sinulle on sadut maistuneet.

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan myös poltettiin ihmisiä roviolla ja katkottiin päitä keskellä toria. Haluatko todella ne ajat takaisin?

Varmaan moni niiltä ajoilta kauhistelee monia monia asioita meidän elämässä.

Tietty tarkka yhdenmukaisuus oli jo nuoresta pitäen ja morsiankaan odottanut mitään suuria epätoivottuja yllätyksiä puolisoltaan kun elämäkin oli vielä pienessä piireissä ja miehillekkin varhainen perheen perustaminen oli tärkeä miehisyyden riitti.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se todellakin hyvä asia, että nykyään voidaan erotakin ja monelle se on ollut aivan erityinen juttu, että nykyään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen vaan voi erotakin. Ei tämä ole monessa maassa mahdollista vielä tänä päivänäkään.

Mutta silti... Sitä miettii, luovuttaako nykyään ihmiset liian helposti. Kun kaksi ihmistä on yhdessä, arki tulee tietenkin vastaan jossain vaiheessa. Onko se vihreämpää aidan toisella puolella? Samat asiat tulevat kohdattavaksi. Tarvitaan molemminpuoleista kunnioitusta sekä tahtoa. Myös kykyä saada ja antaa anteeksi.

Asiat eivät tuppaa olemaan mustavalkoisia.

Osalla ihmisistä on sellainen käsitys, että riitaan tarvitaan aina kaksi ja aina on kummassakin syytä katsoa peiliin jne. Yleensä näillä on itsellä ollut suht hyviä suhteita täyspäisten ihmisten kanssa. Valitettavasti tosielämässä ei aina ole niin että hyvä tahto ja sitkeys palkittaisiin. Yksin on mahdotonta pelastaa liittoa jos puoliso uhkailee, pelottelee, käyttää henkistä/fyysistä väkivaltaa, ryyppää ja on kännissä pelottava, jopa vaarallinen. Onneksi nykyään ei ole pakko olla sitkeä ja antaa anteeksi. Näistä erojen syistä ei aina kerrota koko lähipiirille, jolloin on helppo kevyesti heitellä noita että kylläpä ihmiset antaa periksi helposti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinäkään lopulta edes tiedät isovanhemmistasi? Minun isoisäni oli ihan oikea sissi, ja isoäitini niin kova luu että sai matriarkan maineen. Silti nukkuivat välillä sängyt erillään, ja lapsensa joutuivat heidän traumojensa uhreiksi. Naimisissa loppuun saakka.

Toisen puolen isovanhemmat saman sukupolven sankareita. Isoisä petti, isoäiti sitkeästi kärsi. Lapsista ainakin yksi kärsi niin paljon että turvautui narsismiin. Naimisissa loppuun saakka.

Mitään tästä ei näkynyt hyväuskoisille lapsenlapsille. Se sukupolvi näet piti kaiken salassa.

Ihan kiva että sinulle on sadut maistuneet.

Jos luulet, ettei nykyajan erot ja lasten reppureissailut, vuoroviikkokodit ym aiheuta traumoja, olet joko sokea tai tyhmä.

Ei se ihan niin mene, että vaikka itellä on ihanaa viettää kiihkeitä romansseja parin vuoden välein ja tekis mieli selittää, miten se on kaikille muillekin hyväksi nähdä sun onneas, niin ei se ihan niin mene.

Lapsilta särkyy koti. Turvallisuus järkkyy. Peruspohja viedään.

Vierailija kirjoitti:

Tietty tarkka yhdenmukaisuus oli jo nuoresta pitäen ja morsiankaan odottanut mitään suuria epätoivottuja yllätyksiä puolisoltaan kun elämäkin oli vielä pienessä piireissä ja miehillekkin varhainen perheen perustaminen oli tärkeä miehisyyden riitti.

Muttei liian varhainen. Kaveripiiri saattoi painostaa miestä pysymään seurassaan. Siitä irtautuva saattoi saada nälvintää, miten akka määrää ja pakottaa.

Yksi isoisän kaveri oli sitä mieltä, että kun hän seurusteli vakituisesti tulevan vaimonsa kanssa, hänellä pitäisi olla muutama varallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinäkään lopulta edes tiedät isovanhemmistasi? Minun isoisäni oli ihan oikea sissi, ja isoäitini niin kova luu että sai matriarkan maineen. Silti nukkuivat välillä sängyt erillään, ja lapsensa joutuivat heidän traumojensa uhreiksi. Naimisissa loppuun saakka.

Toisen puolen isovanhemmat saman sukupolven sankareita. Isoisä petti, isoäiti sitkeästi kärsi. Lapsista ainakin yksi kärsi niin paljon että turvautui narsismiin. Naimisissa loppuun saakka.

Mitään tästä ei näkynyt hyväuskoisille lapsenlapsille. Se sukupolvi näet piti kaiken salassa.

Ihan kiva että sinulle on sadut maistuneet.

Jos luulet, ettei nykyajan erot ja lasten reppureissailut, vuoroviikkokodit ym aiheuta traumoja, olet joko sokea tai tyhmä.

Ei se ihan niin mene, että vaikka itellä on ihanaa viettää kiihkeitä romansseja parin vuoden välein ja tekis mieli selittää, miten se on kaikille muillekin hyväksi nähdä sun onneas, niin ei se ihan niin mene.

Lapsilta särkyy koti. Turvallisuus järkkyy. Peruspohja viedään.

Mitä ihmettä selität? Samaa pashaa se oli isovanhempien sukupolvella ja yhtä traumatisoivaa lapsille. Se että sinä kuvittelet että sodan runtelemilla ihmisillä oli tarjota jotenkin parempi koti ei tee siitä sen todempaa. Pysyttiin yhdessä koska ero oli tuntematon käsite, vaikka hampaat irvessä ja sairaissa liitoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli pakko pitää yhtä selvitäkseen. Ja kyllä ne ajat koittavat aikanaan vielä uudestaan kunhan wokettajat ovat saaneet länsimaat tuhottua tarpeeksi pahaan jamaan.

Onneksi laki määrää myös wokettajia.

Ai? Milloinkohan se sitten määräisi wokettajat ja niitä kumartavat poliitikot tuhoamasta länsimaita ja Suomea monikulttuurilla, intersektionaalimädätyksellä ja woke-propagandalla valtamedioissa?

Joo, ja hiihdettiin kouluun kesät talvet, kunnes sudet söi sukset.

Entisaikoina ei loisittu toisten rahoilla vaan tehtiin töitä ja sillä palkalla mihin rahkeet riitti. Aloittakaa nyt sukkaan runkkaajat vaikka sillä asenteella ensin.