Kantapään repiminen ja palasten heittely lattialle, harrastatteko?

Vaihda repimisharrastus jalkojen hoitoharrastukseksi. Voit kylvettää jalkojasi, raspata, voidella ne hoitovoiteella ja vaikkapa sitoa sideharsot kantapääsi ympärille, niin et voi sitten ainakaan repiä.

Hmmm... En kyseistä lajia harrasta mutta perhokalastuksesta jotain tiedän?

Tuttua. Oon repinyt ja myös leikellyt saksilla palasia kantapäistä, en heittääkseni lattialle, vaan olen syönyt ne. Kyllä, ihan oikeasti. Joskus ollut kivuliasta kävellä. Tästä tavasta tosin olen jo päässyt eroon. Mutta samaa teen edelleen sormissa, puren kynnen vierestä ihoa, joskus nappaan saksilla palan jos repsottaa ärsyttävästi, syön sen. En sitten millään meinaa saada sitä lopetettua, vähennettyä kyllä huomattavasti, mut sormet näyttää vähän ikäviltä. Kynsien pureskelu kuului myös tähän, luojan kiitos se on selätetty. Hitaasti kohti parempaa..

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 02:22"]

Mulla tullu tavaksi repiä kantapäästä paloja. Jalkapohjat on verillä ja kävely sattuu. Onko kohtalotovereita?

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/ldk/ldk00514.jpg

[/quote]

Kyllä minäkin joskus revin kantapäistä kuivaa ihoa pois. Talvella ne yleensä on kuivat, ei kesällä. Sitten voi tulla joku kohta, josta on repäissyt liian syvältä, mut laastari vaan, niin ei jomota kävellessä. Perfektionistit nyppii enempi paikkojaan, ainakin kynsiään.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/terveys/kynsien_pureskelu_onkin_merkki_perfektionismista

Kuka helvetti on noin oksettava sottapytty? Ainiin... eksäni. Hänellä viiraakin päässä.

Joo. Täällä yksi kanssa. Miesystäväni ei herää mihinkään kuorsaukseltaan, mutta kun alan raastamaan nahanpaloja irti kantapäästä ruts, naps, se herää muutamassa sekunnissa ja sanoo "ei saa" ja tarttuu suojelevasti jalkaterääni.

Yök. Toinen ällöttävä asia on kynsien sylkeminen

Ei mulla kantapäästä irtoa ihoa. Kuulostaa kamalan kivuliaalta!

Todellakin harrastan. Kaikki nahat revin kantapäistä ja sormista. Ja syön ne. Totta. Nolottaa mennä uimahalliin ja töissä lädet kamalat. Kynnet on pakko purra lyhyeksi etten saa liian isoja ja syviänpalojs irti. Paha tilanne. Addiktio. Välillä tilanne hiukan parempi. Sitten repsahdan. Miten pystyn lopettamaan?

Olemmeko me kantapäänrepijät myös kynsienpureskelijoita? Minä en enää, mutta lapsena kyllä olin.

Onkohan tässäkin takana joku merkillinen puutostila? Alankin laittamaan jalkakylpyä saman tien, jotta saisin vähän pehmennettyä noita ja olisi vähemmän ainesta revittäväksi.

Mä en saisi kantapäistä mitään irti vaikka yrittäisin! Millaisia kenkiä te oikein käytätte? Liian pieniä, aina korot jalassa, vai mitä?

En harrasta, kantapäissäni ei ole mitään ylimääräistä revittäväksi. Ajatuskin on kummallinen.

Kantapääni eivät kuivu niin pahasti, että niistä mitään irtoaisi. Rasvausta ja kunnon kenkiä suosittelen.

Yök

Sellaisessa kohdassa iho paksuuntuu mikä joutuu hankauksen, rasituksen ja kulumisen kohteeksi.

Kannattaisi oikeasti miettiä millaisia kenkiä käyttää.

Minulla oli kuivat ja paksut kovettumat kantapäissä takareunassa, kunnes sairastuin krooniseen suolitautiin ja sain siihen lääkkeet. Kantapäät muuttuivat normaaleiksi ja kovettumat hävisivät! Silloin enŋen mahasairautta revin kyllä kuivaa nahkaa ja isojakin siukaleita ja kipeitä ja syviä railoja tuli joskus kantapäihin. Myös pitkällä jalkaraspilla hankasin kovettumia ja iso valkoinen jauhokasa niistä tuli lattialle.

Ihmettelin, kun jouduin sairaalaan, mitä kummaa se lääkäri tutki mun jalkoja tosi kauan. Sanoinkin hänelle, ettei mulla SIELLÄ se vika oo, vaan mahassa! Myöhemmin ymmärsin, että elimistössämme monet asiat vaikuttavat toisiinsa ja suolen toiminta vaikuttaa myös jalkoihin. Minulla on tämän taudin aikana esiintynyt nilkoissa mustelmia ja turvotusta, ja joskus on myös vähäsen tuota kovettumaa tullut, mutta ei läheskään sellaista kuin oli silloin. Kesät juoksen paljain jaloin kotopihalla. Kenkinä kesäisin hyvät (terveys)sandaalit, talvella suht matalakorkoiset jalalle hyvät talvikengät. Mitään korkeita korkkareita en pidä, mutta usein kyllä korollisia avokaita.(Kenkiä on ihan liiankin paljon, joita vaihtlen usein!)

Tuosta suolentoiminnan ja esim jalkojen ja ihon yhteydestä vielä. Itselläni oli paljon ummetusta, eli kova maha, enkä juonut tarpeksi vettä. Mietin, oliko näillä yhteyttä ihon paksuuntumiseen kantapäissä. Kaikilla kun ei ole selittävänä tekijänä suolisairaus.

Te, jotka revitte kantapäitä, ostakaa pitkä jalkaraspi ja hangatkaa sillä kantapäänne "vauvanpeppuihoisiksi"! Pieni iltapuhde. Älä hankaa suojaavaa ihoa rikki. Voitele sen jälkeen vaikka käsivoitella. Itse olin jo siitäkin tosi yllättynyt, miten IHANAT pehmoiset kantapäät sain hiomalla! Suosittelen, mieluummin kuin repiä jalat kipeiksi ja kaiken maailman PÖPÖILLE ALTTIIKSI!

Rasvasin kantapäät ja pidin sukkia öisin, mutta ne tuntuivat häiritseviltä. Varmaan joku sairaus minullakin. En pure kynsiä tai muutakaan, mutta nuo halkeilevat kantapäät ovat niin ärsyttävät, että jatkuvasti huomaan repiväni niitä.

Mä oon repinyt jo vuosia kantapäitä ja se tapahtuu öisin.(joskus verillä ja kipeetä tekee kävellä) Se ei ole todellakaan mukavaa jos joku sattuu nukkumaan vieressä, saan heti kuulla että LOPETA se repiminen... tää on jonkunlainen pakko-oire tms. Ärsyttää itseänikin kun revin, mut en voi sille mitään :( 

Kyllä ja kynsiä myös. Revin ne itsekin ja heittelen lattialle.

Revin kantapäistäni kuollutta ihoa ja heitän lattialle. Ei mulla kyllä kantapäät ole verillä. Joskus harvoin meinaa lähteä ihoa syvemmältä irti mutta en revi sitä silloin loppuun asti. Revin muuten myös kynsistäni paloja pois. En leikkaa niitä, vaan revin sen osan, jonka muut leikkaisi.

Ps. Oon muuten kaunis nainen