Tarjolla uusi unelmien työpaikka kaukana kotoa, jätänkö kaiken?
Tuskaa pukkaa täällä! Tarjolla uusi, unelmieni työpaikka. Ja vieläpä vakinainen sellainen. Kaikki aivan unelmaa mutta mutta. Sijaitsee 200 km päässä kotoa, pitäisi siirtyä reissuelämään. Kotona kolme pikkukoululaista. Oma työni on vakinainen mutta ei mitään etenemismahdollisuuksia. Pari päivää olisi aikaa päättää. Vinkkejä? Ideoita?
Kommentit (29)
Työpaikan vaihto käytännössä merkitsee puolisolle sitä, ettei hänellä ole arkena koskaan vapaata aikaa, ilman etät pitää pyytää jotakuta sitä antamaan. Minä en jaksaisi sellaista elämää. Melko nopeasti tulisi se maantantai-ilta tai keskiviikkoilta tai torstai-ilta jolloin miettisi, että vittu mä en koskaa pääse minnekään, mun täytyy pyörittää tätä rumbaa vuosikausia, ja sinä köllöttelet siellä yksiösi rauhassa miettimässä kuinka kiva onkaan kun saa kerrankin tehdä kaikki illat ihan mitä huvittaa. Mun parisuhde ois melko nopeasti siinä pisteesäs, että kumppani tulisi vaan käymään kotona, vähän kuin kylässä, ja aika pian huomaisi että sehän on siinä vaan vähän niin kuin jaloissa, sekoittamassa toimivan arjen.
Jos olet lesbo ja lapset ovat sinun, ota ne mukaasi ja unohda se nainen ja hänen lapsensa. Saatat löytää kivan miehen ja perustaa oikean perheen!
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:27"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:25"]
Tukiverkot, puolison työt (vaikea työllistyä muualla kuin täällä) jne.
t. ap
[/quote]Miksi naiset aina laittaa sen puolison etusijalle? Jos sun ukolla olis sama mahdollisuus kuin sulla nyt, se ei miettis kahta sekuntia vaan olis jo ottanut sen uuden unelmatyöpaikan 200 kilometrin päästä eikä hetkeäkään miettis muuta perhettä.
[/quote]
Siinä vaiheessa kun on lapsia tehty, pitää sekä miehen että naisen ottaa koko perhe huomioon.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:27"]
[[/quote]Miksi naiset aina laittaa sen puolison etusijalle? Jos sun ukolla olis sama mahdollisuus kuin sulla nyt, se ei miettis kahta sekuntia vaan olis jo ottanut sen uuden unelmatyöpaikan 200 kilometrin päästä eikä hetkeäkään miettis muuta perhettä.
[/quote]
Tommosia miehiä, jotka toimii noin, kutsutaan tänä päivänä melko nopeasti eronneiksi miehiksi. Maailma on muuttunut, enää ei voi luistaa siitä vanhemmuuden vastuusta kuten ennen. Luojan kiitos.
Vaikea tilanne. Jos olet vaikka vuoden pari siiinä työssä saat kokemusta jolla voit asada nykyisestä kaupungista parempaa työtä?
Olen itsekin hakenut naapurimaasta työtä, jota minulle ei täällä tarjottaisi. Mies kannustaa vaikka jääkin hoitamaan arkea 10 ja 13 vuotiaiden lasten kanssa. Muutama vuosi ei maaailmaa kaada, onhan se raskasta, mutta ei lopullista.
Otat vastaan sen. Asioilla on tapana järjestyä. Been there done that...
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:17"]
Vaikea tilanne. Jos olet vaikka vuoden pari siiinä työssä saat kokemusta jolla voit asada nykyisestä kaupungista parempaa työtä?
Olen itsekin hakenut naapurimaasta työtä, jota minulle ei täällä tarjottaisi. Mies kannustaa vaikka jääkin hoitamaan arkea 10 ja 13 vuotiaiden lasten kanssa. Muutama vuosi ei maaailmaa kaada, onhan se raskasta, mutta ei lopullista.
[/quote]
Ihmiset ajattelevat selkeästi ihan eri tavoilla asioista. Minusta olisi melko lopullista lähteä kotoa, kun lapsi olisi 13-vuotias, ja palata takaisin kun täysi-ikäinen lapsi alkaa jo muuttaa omilleen. Kokonainen kehityskausi, jossa en olisi ollut mukana arjessa, en tietäisi mitä lapsen elämään oikeasti kuuluu siinä herkässä kehitysvaiheessa, kun tehdään tulevaisuuden kannalta isojakin päätöksiä ja kasvetaan nopeasti.
En lähtisi. Lapset ovat pieniä vain kerran. Etköhän ehti tehdä töitä myöhemminkin.
Mieti tarkkaan, kestääkö teidän parisuhde tuollaista. Jaksaako toinen olla viikot yksinhuoltaja, ja mitä hän saa siitä, että sinä olet unelmatyössä?