Tarjolla uusi unelmien työpaikka kaukana kotoa, jätänkö kaiken?
Tuskaa pukkaa täällä! Tarjolla uusi, unelmieni työpaikka. Ja vieläpä vakinainen sellainen. Kaikki aivan unelmaa mutta mutta. Sijaitsee 200 km päässä kotoa, pitäisi siirtyä reissuelämään. Kotona kolme pikkukoululaista. Oma työni on vakinainen mutta ei mitään etenemismahdollisuuksia. Pari päivää olisi aikaa päättää. Vinkkejä? Ideoita?
Kommentit (29)
Tottakai otat paikan ja perhe muuttaa myös. Turha jumittaa koko elämää samassa paikassa.
Tukiverkot, puolison työt (vaikea työllistyä muualla kuin täällä) jne.
t. ap
Otat lapset mukaan. Unelma on aina unelma ja yhdistat tuon kaiken ihanan. Lapset on sopeutuvaisia.
Jos otat työn vastaan, niin kuka huolehtii lapsista viikot? Muista, että lapset ovat vain kerran pieniä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:25"]
Tukiverkot, puolison työt (vaikea työllistyä muualla kuin täällä) jne.
t. ap
[/quote]Miksi naiset aina laittaa sen puolison etusijalle? Jos sun ukolla olis sama mahdollisuus kuin sulla nyt, se ei miettis kahta sekuntia vaan olis jo ottanut sen uuden unelmatyöpaikan 200 kilometrin päästä eikä hetkeäkään miettis muuta perhettä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:27"]
Jos otat työn vastaan, niin kuka huolehtii lapsista viikot? Muista, että lapset ovat vain kerran pieniä.
[/quote]länkytilänkyti, ONHAN NIILLÄ LAPSILLA ISÄKIN!
Miettisin miten mies jaksaa käytännössä yh:na oman päivätyönsä, kodinhoidon ja lastenhoidon. Entä miten kahden asunnon ylläpito, paljonko palkasta jää käteen matkojen ja vuokran jälkeen?
Itse en ottaisi paikkaa vastaan jos perhe ei voi muuttaa, koska lapset ovat niin pieniä. Kun on lapset tehnyt, on vastuussa siitä että on lasten saatavilla sen ajan kun he äitiä tarvitsevat. Unelmien työpaikkoja tulee kyllä myöhemminkin, ilman että perheen täytyy maksaa siitä. On yksi homma, jossa sinä olet korvaamaton, se on se että elät arkea lastesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:28"]Et ota. Ajattele lapsiasi edes.
[/quote]
T. Katkera työtön
Puoliso olisi viikot lasten kanssa. Tukiverkot lähellä eli pärjäisivät hienosti. Hirvittää se kaikki säätö, mikä tästä tulisi. Vaan just tänkö takia naiset ei etene urallaan...
Ps. puoliso ei ole ukko vaan nainen;)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:25"]
Otat lapset mukaan. Unelma on aina unelma ja yhdistat tuon kaiken ihanan. Lapset on sopeutuvaisia.
[/quote]
Eli kehotat eroamaan, käytännössä? Melko itsekäs neuvo. Miksi kaikkein muiden, siis monen ihmisen, elämä pitää romuttaa yhden ihmsen unelman vuoksi? Miksi miehen onni ja lasten onni on vähemmän arvokas asia kuin ap:n halu saada tietty työpaikka?
Antakaa tulla vaan! Kaikki ajatukset ja näkemykset kelpaa ja kiinnostaa. Mä jotenkin vihaan tällaistä päätöksentekoa vaikka työssäni jatkuvasti teen päätöksiä. Työjuttuna tää on ihan simppeli juttu mutta sitten toi yksityiselämäpuoli mietityttää.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:31"]
Aa, tää on tää typerä lesbo taas
[/quote]
Kiitti! Ja miten niin taas? En muista aloittaneeni keskustelua tai osallistuneeni sellaiseen aikoihin? Oliskohan ollut joku toinen "typerä lesbo"?
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:30"]
Puoliso olisi viikot lasten kanssa. Tukiverkot lähellä eli pärjäisivät hienosti. Hirvittää se kaikki säätö, mikä tästä tulisi. Vaan just tänkö takia naiset ei etene urallaan...
Ps. puoliso ei ole ukko vaan nainen;)
[/quote]
Pärjäisikö? Oikeasti? Yksin kaikki mikä liittyy lapsiin, läksyt, lääkärit, sairastelut, kuskaamiset, harrastukset, ruuanlaitot, kaupassakäynnit, itkut, kiukut (jotka johtuvat siitä että lapset ikävöivät äitiä) ja kaikki tämä työpäivän jälkeen? Oikeasti, jaksaisitko sinä? Ja kun sinä tulet sitten kotiin, niin voipi olla niin, että olet uudesta työstä ja pitkästä viikosta niin väsynyt, ettet jaksa sitä että lapset heittää sen ikävän sun silmille kiukkuna ja uhmana.
Ymmärrän että on suuri houkutus vähätellä sitä omaa roolia vanhempana ja puolisona. Mutta sinä olet tärkeä ihminen teidän perheessä, ei sua vaan voi joku mummo tai kummi korvata, koska et ole pelkkä kodinkone.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:33"]
Antakaa tulla vaan! Kaikki ajatukset ja näkemykset kelpaa ja kiinnostaa. Mä jotenkin vihaan tällaistä päätöksentekoa vaikka työssäni jatkuvasti teen päätöksiä. Työjuttuna tää on ihan simppeli juttu mutta sitten toi yksityiselämäpuoli mietityttää.
[/quote]
No mites ois sen sun kumppanin näkemys tähän asiaan, noin ihan ensimmäisenä? Ja lasten näkemys? Ja tukiverkoston näkemys? Ethän sä nyt yksin tällaista päätöstä tee etkä voi tehdä.
Ahaa. Lapset ei siis ole sun biologisia lapsia? Sua ymmärtää paremmin kun tajuaa tämän pointin.
Miksi koko perhe ei muuta 200km päähän? Ja tietenkin otat paikan