Minkälainen olet humalassa?

Minusta tulee ärsyttävä hölöttäjä, jota ei varmaan kukaan jaksaisi kuunnella. Hävettää aina kauheasti jälkikäteen, kun olen puhunut ummet ja lammet ja möläytellyt ja päästänyt sammakoita suustani. Selvin päin olen hyvin hiljainen ja harkitsevainen. Ekan kännin join 16-vuotiaana, ja opiskeluaikana käytin alkoholia melkein joka viikonloppu. Lasten saannin myötä aloin melkein absolutistiksi. Nyt olen vähän päälle 50 ja juon todella harvoin, korkeintaan pari kertaa vuodessa. Humalaan tulen jo muutamasta oluesta ja krapulaankaan en enempää tarvitse.

kikatteleva, hiukan estoton.

Kestän tissutella viiniä aika paljon ja olen yleensä keskustelevaa tyyppiä, joten viihdyn pöydän ääressä keskustelemassa elämisen kiemuroista ja joskus tanssilattiallakin jonkun verran. Koen olevani mukavaa seuraa, enkä tinttaa itseäni änkyräkuntoon. Krapula kyllä vaivaa joskus päänsäryn ja janotuksen muodossa.

Erittäin väkivaltainen, etenkin kovempien aineiden kanssa yhdistettynä. Viimeksi käytin myös crackiä, hakkasin poliiseitakin. Saan kai jotain rähinäviinaa joka kerta.

Rähisijä. Nykyään en juo enää julkisesti em. syystä. Kotioloissa voin juoda pari olutta tai siideriä, mutta en yhtään enempää. Kirkkaisiin en koske lainkaan. Viineistä en ole tykännyt koskaan.

Ekan kerran kännissä ehkä 17-18-vuotiaana. Olen nyt 33v. Minulle tulee krapula (n. puoli päivää kestävä päänsärky), jos juon esim. vähintään 4-5 isoa tuoppia baarissa tai ehkä 6-7 tai enemmän 0,33l:n oluttölkkiä (riippuu onko 4,5/4,6/4,7%).
.
Humalassa puhun enemmän, innostun enemmän musiikista, puhun herkemmin henkilökohtaisista asioista (ihmissuhteet, mieltä painavat asiat, ilot ja surut), juttelen innokkaasti kiinnostuksenkohteistani (esim. lempisarjat ja -leffat, juuri lukemani hyvä kirja, poliittikka, tiede, uutiset, muu viihde ja ajankohtaiset aiheet). En yleensä flirttaile (ainakaan kovin näkyvästi). En ole kiljuva, naurava tai kovaääninen. En innostu laulamaan karaokea eikä tanssijalkani vipata (paitsi, jos tulee jokin ultimate lemppari). En sammu, oksentele enkä örvellä. Saatan joskus itkeä, jos puhenaiheena on lemmikit ja ikävöin kuolleita rakkaitani. Suolanhimoni kasvaa ja ostan usein joko baarista tai baarin jälkeem jotain ruokaa, jotka hotkin himoissani. Saatan jättää Whatsapp-viestejä, joissa on kirjoitusvirheitä.

Ajaudun herkästi väittelyihin :D En kuitenkaan ole v-mäinen tai aggressiivinen. Tykkään väitellä fiksujen ihmisten kanssa erinäisistä aiheista. Hölmöjen tai liian humaltuneiden kanssa ei kannata lähteä väittelemään, se menee vain jankkaamiseksi ja molemmille jää paha mieli.

Omasta mielestäni hyvinkin supliikki, itsevarma, huumorisnainen ja flirtti. Kävely muuttuu catwalk-struttaukseksi. Toisinaan vain väsynyt ja vähäsanainen. Silloin tietää että pitää mennä nukkumaan.

N30

Puhelias, hassu, liian avoin, alan helposti väitellä "tärkeistä" asioista, alku-illasta jauhan syvällisiä. Enpä jaksais selvinpäin katsella itseäni!:D

Riippuu seurasta. Jos viihdyn seurassa, minua vain alkaa huimata ja väsyttää, kun tulen humalaan.

Jos en pidä seurasta, muutun vihaiseksi ja kiukkuiseksi ja on paha olla. Haluaisin haukkua kaikki ja vetää turpaan, vaikka olen kiltti ja hiljainen ja ujo nainen, monien mielestä "piipittävä hiiri".

Krapulassa olen ärtynyt. Fyysinen olo voi olla epämukava ja kihelmöivä. En kuitenkaan ole koskaan ollut krapulassa huonovointinen niin että olisin oksentanut tms.

Ensimmäisen kunnon kännin olen tainnut juoda vasta kolmekymppisenä. Käytän alkoholia maltillisesti, koska vaikutukset eivät tunnu läheskään aina kivoilta.

Ensimmäisen kerran humalassa olin 14-vuotiaana (vain vähän alle 15) kielimatkalla :D Voi luoja, kiitos kaverit että jaksoitte huolehtia hotskulle tytön joka hyvä kun pysyi omin jaloin pystyssä. Kiitos myös leader joka ainakin kavereideni puheiden perusteella huomasit aivan varmasti että olin lärvit, ettet passittanut meitä kotiin.

Nyttemmin, aikuisena, olen ihan kiva humalainen, en ole draama queen enkä haasta riitaa. Olen vain vähän tavallista estottomampi. Selvinpäin en oikein osaa puhua vieraille miehille mutta humalassa/hiprakassa se ei ole mikään ongelma. Humalassa olen muutenkin paljon rohkeampi tekemään oikeestaan mitä vaan (eiköhän kaikki ole). 

Mulle tulee nykyään kyllä tosi helposti krapula. Nuorena (alle 18v) saattoi juoda vaikka kuinka eikä koskaan tullut mitän. Nykyään tulee oikeastaan jo 4-5stä annoksesta.

Ekat tukevat humalat olen juonut 13-vuotiaana, helmeilevä omppuviini tais olla kyseessä. Nyt kolmekymppisenä juon jokatoinen viikonloppu, yleensä kyllä humalaan. Olen estoton, hauska, flirtti ja avaudun ehkä liikaakin omista asioistani. Morkkistelen helposti.. Mitä olen sanonut tai tehnyt. Että oliko pakko.. No ainakin hauskaa on ollut! Selvinpäin en kestä humalaisia, joskus olen ottanut videopätkää puhelimella omista toilailuistani, hitto kun on raskasta katsottavaa.. :'D ..Party on!

Karsee....siispä en juo itseäni humalaan.

No, rippuu otanko ns.kovaa viinaa vai juonko vain kaljaa tai kiljua. Kiljua juon jos ei ole varaa parempaam. Mieluiten juon kovaa viinaa, Koskenkorvaa useimmiten mutta siitä tulee vaan niin kova krapula. Muuten olen ihan leppoisa, yleensä kyllä sammun lähes joka kerta. Kesällä on se parempi että voi sammua ulos.

Nousuhumalassa puhun ja selitän paljon, nauran ja olen hauska ja seurallinen. Tykkään puhua kaikkea kaikesta kaikkien kanssa, kaikkeen mulla on pointti ja mielipide, tykkään myös puhua kaikkea "syvällistä" (joka nolottaa aamuisin). Uskonto, politiikka, ihmissuhteet kaikki käy.

Ja sitten pitää päästä tanssimaan (pöydälle. Taas hävettää aamulla) ja jos voi laulaa niin vielä parempaa (voi älyämpärissä). Tässä vaiheessa ollaan jo aika vauhdissa. Sitten lisää drinksuu...

Sitten humalassa össönsössön, juttu jatkuu vaan ja jatkuu, voikun edes sammuis ettei olis niin tyhmä. Aivot on seis, mutta puhe valitettavasti vain jatkuu. Ja lopulta aamuyöllä liian monen drinksun jälkeen alkaa itkettää kun on niin ihanaa, lapset ovat niin ihania, mies on niin ihana, ja te kaverit te ootte niin ihania ja tärkeitä mulle.

Ja pahin hanataukivaihe alkaa silloin kun alkaa "kun äiti kuoli...". Tämä on ihan vihoviimeistä kun kaikki suojat pettää, mutta tähän vollotukseen asti onneksi harvoin mennään.

Mieheni mielestä olen hauska ja liikkis kun juon. Itse en tykkää, ja sen takia nykyään juon ehkä kerran vuodessa ja hyvin tutussa seurassa. 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 20:07"]

No, rippuu otanko ns.kovaa viinaa vai juonko vain kaljaa tai kiljua. Kiljua juon jos ei ole varaa parempaam. Mieluiten juon kovaa viinaa, Koskenkorvaa useimmiten mutta siitä tulee vaan niin kova krapula. Muuten olen ihan leppoisa, yleensä kyllä sammun lähes joka kerta. Kesällä on se parempi että voi sammua ulos.

[/quote]

Miten valmistat kiljua? Ämpärissä vai? Täytyisi varrmaan itsekin alkaa valmistamaan sitä, tulee halvemmaksi.

Ihan ämpärissä yleensä tai isommassa muovisaavissa josta saa 40 litraa kiljua kerralla. Siitä juokin jo pari viikkoa.

Oma itseni, eli hauska ja välitön sekä avoin ihminen joka ottaa kaikki huomioon. Mutta jos aletaan vittuilemaan niin täältä lähtee aika rumaa tekstiä/ fyysinen voima tarvittaessa.

Aivan kamala, huudan ja rääyn sellaisella stereotyyppisellä nainen kännissä - äänellä/ulinalla. Luulen myös olevani erittäin hauska ja lahjakas tanssija. Joudun todella helposti tappeluihin ollessani humalassa. En pidä siitä millaiseksi muutun (no toi tanssiminen ei oo niin paha, lähinnä aiheuttaa myötähäpeää kanssaihmisissä) , joten en ole juonut itseäni humalaan pariin vuoteen, eikä ole tarkoitus niin tehdä tulevaisuudessakaan. N23

Puhelias ja ylikorostuneen mukava kaikille. Tanssin myös aika paljon :)