Onko tavoitteenasi elämässä rikastua?

Ennen ei ollut, kun olin nuorempi ja kokemattomampi. Ajattelin että mielenkiintoinen työ ja blaa blaa... Joosain vaiheessa keski-ikää alkaa toivoa, että olisi enemmän vapaa-aikaa, esimerkiksi koko ajan. Jotta näin olisi, pitäisi olla niin varakas, että pääomatuloilla voi elää. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että olisi noin miljoonan verran sijotuksia, jos tuotto-odotus olisi noin 5%.

Eli haluaisin kyllä vaurastua niin paljon, että voisin viettää vapaa-aikaa eikä töitä tarvitsisi tehdä taloudellisista syistä. Voisin tehdä kyllä aikani kuluksi jotain hyödyllistä.

Mutt en kaipaa rahaa rahan vuoksi, eikä minulla ole mielenkiintoa keräillä rahaa tai rikastua vaan sen itse rahan takia. Raha on vain väline, millä elämästä voi tehdä mukavaa ja mielenkiintoista.

Ja edelliseen lisäys, aikuisella iällä olen ruvennut tekemään suoria osakesijoituksia, yritän etsiä yrityksiä ja tuotteita joilla olisi lyhyehköllä aikavälillä suuri nousupotentiaali. Sijoitan vähiä liikeneviä rahoja suurella riskillä, eli kaiken voi myös menettää, mutta laskin niin, että jos haluaa jotain isoa niin riskikin on sitten sen mukainen.

Sellaista sijoitusta (tai muuta tuottavaa toimintaa) ei olekaan, jossa on pieni riski ja suuret tuotto-odotukset.

Pyrin siihen, että noin 5 vuodessa olisi kaksin-kolminkertaistanut nykyiset sijoitukseni.

Heti kun mahdollista (pääomatulo riittäisi rahoittamaan käytännön elämän), voisin siirtyä päätoimisesti hallinnoimaan sijoituksiani.

Vuokra-asuntojen omistaminen ei ehkä enää ole kovin tuottavaa bisnestä, jos nyt lähtee leikkiin mukaan. Osakkeidenkin kanssa on aika mielenkiintoiset ajat... että onko uusi laskukausi tässä kohta edessä.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:20"]Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että olisi noin miljoonan verran sijotuksia, jos tuotto-odotus olisi noin 5%.

[/quote]

Tuotto-odotuksella ei kyllä vielä osteta kaupasta puurohiutaleita, vaan pitäisi olla ihan oikeasti tuottoa. Mutta mistä saa sen miljoonan mitä sijoittelisi ja mistä rahat millä elää kun odottelee että tuottoja alkaa tulla? Jos sen miljoonan käyttäisi elämiseen, niin silläkin pärjäilisi.

Itse en ole haaveillut sitten nouruuden jälkeen rikastumisesta. Olen nähnyt minkälaista omistautumista ja uhrauksia yrittäminen ja rahan perässä juokseminen vaatii. Lähes poikkeuksetta uraihmisillä hajoillee avioliitot, kun työ menee ohi perheestä. Onko sen arvoista? Ei minusta.

Ihan kivaa elämää tässä voi elää vaikka saa vain keskituloisen palkan tililleen kerran kuussa.

Hei. Ajatuksia herättävä kysymys. Itse olen ammattini valinnut niin, että kysymys ei pääse itselläni mitenkään realistiseksi :) Palkallani tulee niukasti toimeen eikä lottovoittoakaan ole tupsahtanut, tosin enpä ole lotonnutkaan juurikaan. Mutta asiaa silti olen paljon pohtinut. Itse pyrin sekä omassa elämässäni että koko yhteiskunnan ja globaalistikin ylläpitämään kohtuuden käsitettä. Minusta kenenkään ei pitäisi olla rikas, eikä myöskään köyhä. Kaikilla tulisi olla kohtuullinen elintaso. Surullisinta on, että me ihmiset itse pidetään eriarvoisuutta yllä maailmanlaajuisesti. Kaikille riittäisi vaatetta ja ruokaa. On valinta, ettei kaikille riitäkään.  Arvokeskustelulle , oikeudenmukaisuuden etsimiselle, kohtuudelle ja reiluudelle pitää vielä tehdä paljon tilaa.

Ei nyt ihan tavoite ollut rikastua mutta onhan se arki helpompaa kun ei tarvitse penniä venyttää eikä murehtia riittääkö rahat normaaliin elämiseen.

Tavoite oli/on olla onnellinen ja kyllä raha tekee myös onnelliseksi kun se mahdollistaa monia asioita kuten matkustamista ja helpottaa arkea.

Elämme (2+2) pääomatuloilla eli kaikki rahat on sijoitettu pörssiosakkeisiin. Rahat on tienattu yrityskaupalla.

Tavoitteeni on vaurastua ja en ole keksinyt muuta keinoa kuin tehdä työtä ja sijoittaa varallisuutta. Raha ei takaa onnea, se ei tuo terveyttä eikä ystäviä eikä onnellista perhettä. Mutta se helpottaa elämää, ei tarvitse stressata taloudesta, se mahdollistaa monia asioita ja helpottaa siten vaikeita tilanteita. Tavoitteeni on voida jäädä ajoissa eläkkeelle ja matkustella ja viettää sellaista tavallista, huoletonta mukavaa elämää. Sellaista, jossa ei tarvitse stressata rahasta, jos talo kaipaa remonttia. Sellaista, jossa voi auttaa myös taloudellisesti aikuisia lapsiani. Sellaista, että sairastuessani yksityiset palvelut ovat käytettävissäni. Sellaista, että vanhana on vara ostaa tarvittavia palveluita ja sellainen asunto, jossa pystyy asumaan esim. liikutarajoitteisena.

Ei ollenkaan. Kunhan tuo teini muuttaa pois, aion yksinkertaistaa elämää entisestään.

Ei enää. Ehkä saatan ihan hyvin tulevaisuudessa tienata silti alavalinnan takia, jos en downshiftaa. Jos olisin varma, että tulen saamaan lapsia, niin silloin olisi isompi motivaatio yrittää saada hyvä elintaso, mutta luulen jääväni perheettömäksi. Olen kultalusikka suussa syntynyt ja olen aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä, että itsekin yritän päästä lyömään rahoiksi, mutta nykyään se tuntuu merkityksettömältä. Olen sentään jossain vaiheessa nähnyt sitäkin elämää, eli lapsuudessani.

Ei, vaan tulla palkalla toimeen, mikä taitaa olla keskiverto suomalaisen tavoite yhdelle ihmiselämälle:)Välillä se on vähän vaikeaa, ajoittain onnistunutkin.

Monesti tuntuu, että ne ketjä tavoittelee rahaa ja varallisuutta alkavat sitä saavutettuaan taikka saatuaan tavoitella ihan muita asioita. Mieleeni on jäänyt ikuisesti erään miljonäärin vaimo, keneen ystävystyin nuorena ollessani assistenttina kesätöissä luksusristeilijällä. Oikeasti rikas, kaunis, upea nainen, jota varmasti monen olisi ollut helppo suoralta kädeltä inhota. Minä köyhä opiskelija hänen kanssaan ystävystyin hänen lomansa aikana ja juttelimme hyvinkin syvällisiä. Eräänä aamuna kun oltiin aurinkotuoleissa makaamassa niin hän sanoi: "Tänä aamuna kun silmät avasin, niin ensimmäinen ajatuks oli että miksi en yöllä hypännyt tästä liikkuvasta laivasta tuonne mereen." Se lause pysäytti. Hänellä oli minun näkökulmastani katsottuna kaikki aivan loistavan hyvin ja elämä todella hyvässä mallissa, mutta silti aamut alkoivat puhtaalla epätoivolla siitä miten oma elämä oli mennyt. Ei se raha kaikkea tuo, ei edes puolia.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:47"]

Monesti tuntuu, että ne ketjä tavoittelee rahaa ja varallisuutta alkavat sitä saavutettuaan taikka saatuaan tavoitella ihan muita asioita. Mieleeni on jäänyt ikuisesti erään miljonäärin vaimo, keneen ystävystyin nuorena ollessani assistenttina kesätöissä luksusristeilijällä. Oikeasti rikas, kaunis, upea nainen, jota varmasti monen olisi ollut helppo suoralta kädeltä inhota. Minä köyhä opiskelija hänen kanssaan ystävystyin hänen lomansa aikana ja juttelimme hyvinkin syvällisiä. Eräänä aamuna kun oltiin aurinkotuoleissa makaamassa niin hän sanoi: "Tänä aamuna kun silmät avasin, niin ensimmäinen ajatuks oli että miksi en yöllä hypännyt tästä liikkuvasta laivasta tuonne mereen." Se lause pysäytti. Hänellä oli minun näkökulmastani katsottuna kaikki aivan loistavan hyvin ja elämä todella hyvässä mallissa, mutta silti aamut alkoivat puhtaalla epätoivolla siitä miten oma elämä oli mennyt. Ei se raha kaikkea tuo, ei edes puolia.

[/quote]

Minun mielestäni on eri asia mennä rikkaisiin naimisiin kuin tienata itse.

Ei tärkein asia, mutta toivottavaa kyllä.

On kaksi eri asiaa pohtia millainen tulojako olisi "eettisesti globaalisti oikein" ja sitten se että mitkä asiat tekevät itsen (ja perheenjäsenet) onnelliseksi.

Jos ei tarvitsisi uhrata aikaa töihin rahan takia, niin sitä aikaa olisi enemmän mm. perheelle. Olisi mukavaa olla kotona jo silloin, kun lapset tulevat koulusta, ja pystyä auttamaan läksyjen ja kokeiden kanssa eikä niin, että itse tulee väsyneenä puoli kuusi töistä ja sitten alkaa ruoka- ja kauppa jne askareet...

Että eihän se raha itsessään tuo onnea ja iloa, jos ei sitä ole ennestään jo elämässä. Mulle onnea tuo hyvä parisuhde, ihanat lapset, läheiset välit sisaruksiin ja heidän perheisiin, läheisten ja oma terveys, yhteinen aika... siis nämä tällaiset mitä aika usein listataan kun on puhe niistä asioista jotka tuovat onnen.

Rahalla saisi lisää vapaa-aikaa => aikaa läheisille ja oman itsen terveyden ylläpitoon, rahalla voisi tuottaa mukavia elämyksiä itselle ja läheisille, kuten matkoja jne., rahalla voi järjestää asumisolot niin että ne ovat väljät ja mukavat ja raha takaa sen, että yllättävissä tilanteissa ei sitten asioiden hoitaminen ole rahanpuutteesta kiinni.

Siinä ne perusteet miksi pidän rahaa tärkeänä ja ihan tavoiteltavana hyödykkeenä. Mutta en siksi, että voisi keulia varallisuudellaan.

Ei ole ollenkaan. Elän kuin taivaan lintu,  vailla huolta huomisesta. Luotan että elämä kantaa, eikä minun tarvitse kerätä varastoon. 40 vuotta jo on erinomaisesti kantanut. 

Ihmisiä aina jaksaa ihmetyttää se kun en esim. ota koskaan ylitöitä enkä halua edetä urallani. En, koska minä en tarvitse mihinkään yhtään enempää rahaa kuin nyt jo tienaan. Olen tyytyväinen juuri tähän työn ja vapaa-ajan ja tienaamisen suhteeseen.

Tottakai. Sen takia lottoankin 2 kertaa vuodessa ;)

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:20"]Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että olisi noin miljoonan verran sijotuksia, jos tuotto-odotus olisi noin 5%.

[/quote]

Tuotto-odotuksella ei kyllä vielä osteta kaupasta puurohiutaleita, vaan pitäisi olla ihan oikeasti tuottoa. Mutta mistä saa sen miljoonan mitä sijoittelisi ja mistä rahat millä elää kun odottelee että tuottoja alkaa tulla? Jos sen miljoonan käyttäisi elämiseen, niin silläkin pärjäilisi.

Itse en ole haaveillut sitten nouruuden jälkeen rikastumisesta. Olen nähnyt minkälaista omistautumista ja uhrauksia yrittäminen ja rahan perässä juokseminen vaatii. Lähes poikkeuksetta uraihmisillä hajoillee avioliitot, kun työ menee ohi perheestä. Onko sen arvoista? Ei minusta.

Ihan kivaa elämää tässä voi elää vaikka saa vain keskituloisen palkan tililleen kerran kuussa.

[/quote]

No siis 5% tuotto-odotus tulee siitä, että se on sellanen melko varma osinko monissa "turvallisissa" osakeyhtiöissä, kuten esim. Elisa.

Eli jos hajauttaa vaikka 5-6 kohtuu vakaaseen isoon hyvään osingon maksajaan, niin toi 5% keskimäärin voisi hyvinkin toteutua. Ja aina voi ennen osingon maksua siirtää omistuksia sitten sen mukaan miten osingoista keväällä on tiedotettu.

Miljoonan sijotuksella ja 5% osingolla (siis sijoitetun pääoman tuotolla) saisi siis 50 000€, josta veroja menee noin 30% (vähän vajaa). Käteen jäisi noin 36-38 000€, tämä pitäisi sitten jakaa vuodeksi. Eli pyöreesti siitä tulisi 3100€ kuussa käteen.

Jos ei olisi lainoja, niin sittenhän vähempikin pääomatulo riittäisi. Itse olen laskenut tuon meidän kulujen mukaan.

Se on sitten se juttu, että mistä se miljoona. Kyllähän siinä aikansa menee, ja pelkällä säästämisellä siihen ei pääse. Pitää siis ottaa riskejä alussa, jos haluaa pienet alkupääomat yrittää tuplata ja triplata.

Vie pitkään säästää ja sijoitustoiminnalla saada muutamat tonnit muuttumaan kymmeneksi tuhanneksi tai kahdeksikymmeneksi. Sitten kun pääsee yli sadan tuhannen, niin pörssikurssien heittelyt muuttavat sijoituksen arvoa parissa päivässä helposti tuhansia, ellei kymmenen tuhatta. Siinä kun aina sopivasti myy ja ostaa, niin pääoma pikkuhiljaa karttuu.

Toki pörssiin sijoittaminen vaatii perehtymistä ja harjoittelua, ja alkuun tulee tehtyä virhearvioita. Myöhemminkin niitä tulee, koska se ei ole mitenkään eksaktia tiedettä. Onnella on suuri merkitys. Itse pitää myös seurata aktiivisesti ja tehdä päätöksiä että mitä tekee.

Itselle raha on tuonut onnea.

Toki terveydellä ja hyvillä ihmissuhteilla on iso merkitys myös.

Mutta se tunne kun voi mennä autokauppaan ja ostaa minkä auton huvittaa tai katsoa netistä matkakohteen ja varata sinne liput tuosta vaan...

Ja tietty se kun lapsen sairastuessa voi lähteä yksityiselle ja tietää että sieltä saa avun nopeasti ja ystävällisen palvelun kera.

120-180k€ pääomatuloja vuodessa, jos se kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 14:20"]Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että olisi noin miljoonan verran sijotuksia, jos tuotto-odotus olisi noin 5%.

[/quote]

Tuotto-odotuksella ei kyllä vielä osteta kaupasta puurohiutaleita, vaan pitäisi olla ihan oikeasti tuottoa. Mutta mistä saa sen miljoonan mitä sijoittelisi ja mistä rahat millä elää kun odottelee että tuottoja alkaa tulla? Jos sen miljoonan käyttäisi elämiseen, niin silläkin pärjäilisi.

Itse en ole haaveillut sitten nouruuden jälkeen rikastumisesta. Olen nähnyt minkälaista omistautumista ja uhrauksia yrittäminen ja rahan perässä juokseminen vaatii. Lähes poikkeuksetta uraihmisillä hajoillee avioliitot, kun työ menee ohi perheestä. Onko sen arvoista? Ei minusta.

Ihan kivaa elämää tässä voi elää vaikka saa vain keskituloisen palkan tililleen kerran kuussa.

[/quote]

No siis 5% tuotto-odotus tulee siitä, että se on sellanen melko varma osinko monissa "turvallisissa" osakeyhtiöissä, kuten esim. Elisa.

Eli jos hajauttaa vaikka 5-6 kohtuu vakaaseen isoon hyvään osingon maksajaan, niin toi 5% keskimäärin voisi hyvinkin toteutua. Ja aina voi ennen osingon maksua siirtää omistuksia sitten sen mukaan miten osingoista keväällä on tiedotettu.

Miljoonan sijotuksella ja 5% osingolla (siis sijoitetun pääoman tuotolla) saisi siis 50 000€, josta veroja menee noin 30% (vähän vajaa). Käteen jäisi noin 36-38 000€, tämä pitäisi sitten jakaa vuodeksi. Eli pyöreesti siitä tulisi 3100€ kuussa käteen.

Jos ei olisi lainoja, niin sittenhän vähempikin pääomatulo riittäisi. Itse olen laskenut tuon meidän kulujen mukaan.

Se on sitten se juttu, että mistä se miljoona. Kyllähän siinä aikansa menee, ja pelkällä säästämisellä siihen ei pääse. Pitää siis ottaa riskejä alussa, jos haluaa pienet alkupääomat yrittää tuplata ja triplata.

Vie pitkään säästää ja sijoitustoiminnalla saada muutamat tonnit muuttumaan kymmeneksi tuhanneksi tai kahdeksikymmeneksi. Sitten kun pääsee yli sadan tuhannen, niin pörssikurssien heittelyt muuttavat sijoituksen arvoa parissa päivässä helposti tuhansia, ellei kymmenen tuhatta. Siinä kun aina sopivasti myy ja ostaa, niin pääoma pikkuhiljaa karttuu.

Toki pörssiin sijoittaminen vaatii perehtymistä ja harjoittelua, ja alkuun tulee tehtyä virhearvioita. Myöhemminkin niitä tulee, koska se ei ole mitenkään eksaktia tiedettä. Onnella on suuri merkitys. Itse pitää myös seurata aktiivisesti ja tehdä päätöksiä että mitä tekee.

[/quote]

Osinkoveroprosentti on 25,5.

Niin jos pääomaa siis haluaa pörssiyhtiöissä kasvattaa, pitää ottaa riskiä ja sijoittaa kasvuyhtiöihin. Nämä saattavat (onnistuessaan) kasvattaa arvoaan vuodessa parissa kaksin- tai kolminkertaiseksi. Nokia on hyvä esimerkki, 2012 kurssi heilui jossain 2,3€, nyt päälle 7€ osake. Jos silloin olisi uskaltanut laittaa Nokiaan kiinni 250 000€, niin nyt alkaisi olla kasassa kohta 750 000€.... Tämmösiä kasvuyhtiöitä kannattaa yrittää markkinoilta haarukoida.

Sitten kun sitä omaisuuttaa alkaa olla niin paljon, että niillä pääomilla jo elelee, niin ainakin omaan sijotussuunnitelmaan kuuluu, että näistä korkean riskin kasvuyhtiöistä siirretään rahaa turvaan vakaampiin osinkofirmoihin.

Niissä ei itse pääoman arvo yleensä ihan kauheasti nouse, mutta laskun riskikin on paljon pienempi, ja osinkotulo on sitten "se juttu".

Mutta siis ensin pitää jossain tehdä se riittävän iso pääoma...

Meillä on esim. asuntolainat ihan maksimissaan... olisi voitu maksaa osa kaupasta käteisellä, mutta sijoitettiin mieluummin kaikki liikenevä raha ja asunto on nyt 100% lainalla. Koska asuntolainan korot ovat nyt niin matalia, enkä usko että muutamiin vuosiin nousevat minnekään viiteen prosenttiin (jonne maksukyky testattiin).

Myös lapsia opetetaan, rahat ei mene enää possuun ja pankkitilille... mitä ne siellä tekis? Pankit ei maksa korkoja ja rahan arvo yleensä liudentuu vuosien mittaan. Kun säästää osaketilille, niin se pienikin synttäriraha voi kasvaa korkoa.

Nykyisellä säästötahdilla ja tuotto-odotuksella olen miljonääri jossain vaiheessa kuusikymppisiäni. Menetelmäni on sijoittaa se raha, jonka laittaisin muuten johonkin tuhanpäiväiseen kuten omaan autoon tai lapseen.