Onko äidinrakkaudesta puhuminen vanhanaikaista?
Seurailen Skeptikkojen keskustelupalstaa, ja siellä on käyty kiivastakin keskustelua kirjasta, joka revitelee mustan huumorin keinoin tulevaisuuden skenaarioilla. Toinen ääripää vie maailmaan, jossa teknologiausko johtaa maailmaan, missä äidinrakkaus kielletään, ja toisen ääripään muodiostavat luontoon luottavat ihmiset, joilla äidinrakkus on suuri voima.
Kun googlasin sanaa "äidinrakkaus", huomasin , että vielä kymmenen vuotta sitten tuota sanaa käytettiin yleisesti keskusteluissa, mutta viime vuosien keskusteluista se on kadonnut. Ei kai ole mahdollista, että vuosimiljoonien aikana evoluution kehittämä tunne, olisi yhtäkkiä kadonnut? Onham nähtävissä, että kaikkien isojen nisäkkäiden emot hoivaaat poikasensa aikuisuuden kynnykselle vaistojensa varassa. Miten ihminen olisi poikkeus?
Tuo kirja"tulevaisuuden lyhyt historia" (BOD) on ilmestynyt pari vuotta sitten. ja sieltä löytyy mielenkiintoinen näkemys äidinrakkauden erikoisluonteesta:
"...ihmiskunnan ydin on perhe, jonka syvin olemus muodostuu äidin ja lapsen välisestä suhteesta. Tämän suhteen luonto sinetöi vahvalla hormonisidoksella, joka muodostuu jo silloin, kun lapsi kehittyy kohdussa osana äitiä. Toinen perheen muodostava ja yhtä tärkeä suhde on äidin ja isän välinen suhde, jonka luonto myös sinetöi hormonisidoksella. Se on syntynyt jo ennen kuin lapsi on saanut alkunsa.
On tärkeää ymmärtää nämä kaksi suhdetta erillisinä, koska niiden syntymekanismit poikkeavat toisistaan. Äidin rakkaus lapseen alkaa muodostua heti sikiövaiheessa lapsen ollessa konkreettisestikin osa häntä itseään, mutta isän suhde lapseen alkaa varsinaisesti vasta, kun lapsi alkaa olla äidistä erillinen olento. Tämä tapahtuu parin vuoden iässä, kun lapsi alkaa kävellä, puhua
ja kommunikoida ympäristönsä kanssa."
Jos tuossa on siteeksikään totuuden siementä, on kai vaarallista lapsen kannalta uskotella , että äiti on korvattavissa taaperon hoivaajana edes isällä?
Kommentit (44)
Tuosta tekstistä ei kyllä jääny mieleen päälimmäiseks se että olis vaarallista jos isä hoitais alle taaperoikäistä lastaan, vaan kahtiajako, joka on havaittavissa jo. Plus tuo teknologiauskonto on mielenkiintoinen. Paljonkohan sitä nykyään mietitään mihin suuntaan teknologiaa kehitetään, vai onko se suunta vaan eteenpäin muusta välittämättä. Mielenkiintoinen konsepti kirjassa, taidan käydä katsoon kirjastosta
Niiinpä. Nyt ollaan todellakin ajassa, jolloin luontoon uskovat on poljettu maan rakoon. Muta kauanko näin voi jatkua. Olen huomaavinani, että nuorison keskuudessa on nousemassa ajattelu, että ihmisen olisi elettävä luonnonmukaista elämää. Ja onhan meillä vielä muutama tutkijakin ( kuten Keltinkangas-Järvinen), jotka uskaltavat sanoa, että yksivuotiaan vieminen päiväkoiin on lapsen pahoinpitelyä (ei hän tietysti tätä sanamuotoa käytä).
filosofi kirjoitti:
Niiinpä. Nyt ollaan todellakin ajassa, jolloin luontoon uskovat on poljettu maan rakoon. Muta kauanko näin voi jatkua. Olen huomaavinani, että nuorison keskuudessa on nousemassa ajattelu, että ihmisen olisi elettävä luonnonmukaista elämää. Ja onhan meillä vielä muutama tutkijakin ( kuten Keltinkangas-Järvinen), jotka uskaltavat sanoa, että yksivuotiaan vieminen päiväkoiin on lapsen pahoinpitelyä (ei hän tietysti tätä sanamuotoa käytä).
Veikkaan että jatkuu ihan niin pitkään mitä vain pystyy. Oon kans huomannu että joitain kiinnostaa luonnonmukaisuus (oon 20v) ja mieluummin elän luonnonmukaisesti kuin luonnonvastaisesti. Kyllä se siitä kun luottaa itseensä, sydämeensä ja luontoon
Niin, voin vain sanoa omalta kohdaltani, että minulla kyllä ainakin on vielä tallella äidinrakkaus - viettini. Omien lasteni hoitaminen on mennyt kaiken muun edelle. Mieluummin olen ollut kotona omia lapsiani hoitamassa kuin titteleitä ja mammonaa haalimassa.
Äidinrakkaus ei varmaan ole kadonnut sinällään mihinkään, mutta siitä puhuminen on alkanut kalskahtaa vanhanaikaiselta. Se johtuu varmaan tästä trendistä nähdä naiset täysin miehen kaltaisena (paitsi muutama biologinen ero). Nyt korostetaan sitä, että naisen velvollisuus on ennen kaikkea tehdä samanlainen pitkä työura, kuin miehenkin ja kaikki ne piirteet, jotka ennen nähtiin hyveenä, kuten vaikka kodista huolehtiminen, nähdään nyt heikkoutena. Sanat äiti ja isä häivytetään esim. Kelan teksteistä, ettei sukupuolenvaihtajille tule paha mieli ja sijaissynnytys halutaan taas lakiin. Näyttää siltä, että nykyajalle on hyvin tärkeää todistaa, että äidillä ja lapsella ei todellisuudessa ole mitään hyvin erityistä suhdetta ja että "laadukas varhaiskasvatus" voi hyvin korvata äidin ja isän jo puoli vuotiaasta alkaen (puoli vuotiaan subjektiivinen päivähoito-oikeus halutaan myös käsittääkseni lakiin).
Vierailija kirjoitti:
Tuosta tekstistä ei kyllä jääny mieleen päälimmäiseks se että olis vaarallista jos isä hoitais alle taaperoikäistä lastaan, vaan kahtiajako, joka on havaittavissa jo. Plus tuo teknologiauskonto on mielenkiintoinen. Paljonkohan sitä nykyään mietitään mihin suuntaan teknologiaa kehitetään, vai onko se suunta vaan eteenpäin muusta välittämättä. Mielenkiintoinen konsepti kirjassa, taidan käydä katsoon kirjastosta
Totta, ei isä tietenkään vaarallinen ole. Kuntelin keskustelua TV.ssa, jossa Keltinkngas totesi, että on massiivinen tieteellinen tutkimus sen tosiasian puolesta, etttä pienen lapsen maailmaan ei ole hyvä tuodä monia vuorottelevia ihmissuhteita. Isä pääasiallisena hoitaja on ongelmallinen, koska luonto ei ole varustanut häntä asiaankuuluvalla hormonilatauksella.
Tuo kirja on todella ovelasti rakennettu, sillä sen johdanto-osa käsittelee tieteellisen tarkasti ilmastonmuutosta, jolla kai halutaan näyttää, mitä ihmisen vieraantuminen luonnosta saa aikaan. Sitten mennäään fiktiiviseen tulevaisuuteen, kun teknologiusko johtaa tuhoon jäljelle jää kaksi populaatiota - tekniikan varassa elävä, ja luonnon ehdoila elävä. Se, että nämä kaksi maailmaa erotti toisistaan äidinrakkaus, selvisi minulle vasta kirjan viimeisessä lauseessa. Tosi ovelasti rakennettu kirja.
Tuon kirja löytyy kylä Helmet kirjastosta lainattavaksi, mutta se on ollut jatkuvasti varattuna, joten ostin ko kirjan itselleni.
Äidinrakkaus on itselläni niin pitkälle, että rakastelen hänen kanssaan useita kertoja viikossa. Minä EN ota rokotetta! Meneekö tunteisiin rokotepakottajalla?
Nyt taidat ap heittää vitsiä. Eihän tuossa lainauksessa ole mitään järkevää.
Jos joku on oikeasti kirjoittanut tuollaista, ja vieläpä myynyt, niin ihmettelen suuresti. Toisaalta onhan sitä kaikenlaista romanttista kirjallista tuotosta.
Vierailija kirjoitti:
Hormonisidos?? Mikä ihme se on?
Ei tuo termi tietenkään tieteellisiä kriteereitä täytä. Mutta en keksinyt parempaa imaisua, sille, että raskausaikana sangen monia hormonaalisia muutoksia tapahtuu naisessa, jotta luonto turvaisi jälkeläiselle turvallisen alun elämälle. nämä hormonaaliset muutokset lienevät äidinrakkauden perustana. Uskon vielä senkin, että vauvassa kehittyy myös hormoneja jotka kohdistuvat äitiin ja ovat sillä tavalla vuorovaikuttavia, että voidaan puhua hormonisidoksesta. Kauanko näiden vaikutus säilyy, en tiedä, mutta omalla kohdallani äiti oli kyllä huolissaan meistä lapsista kuolemaansa asti.
On. Kyseessä on vanhemman rakkaus.
Äideillä on rakkaus, isillä isänmaa jonka puolesta on kuoltu. Mitä äideille jää jos rakkaus otetaan pois ?
Mies sukupuoli luultavasti tulevaisuudessa kielletään lain vastaisena.
Vierailija kirjoitti:
On. Kyseessä on vanhemman rakkaus.
äidinrakkaus on eri asia kuin isänrakkaus, niinkuin tuossa alun lainauksessa sanotaan. Ja asialle esitetään vankan tuntuinen perustelu?
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on rakkaus, isillä isänmaa jonka puolesta on kuoltu. Mitä äideille jää jos rakkaus otetaan pois ?
Mies sukupuoli luultavasti tulevaisuudessa kielletään lain vastaisena.
Hauska heitto tuo miessukupuolen kieltäminen lailla. Juuri noinhan se tuossa mustan huumorin sävyttämässä kirjassa kerrotaan.
Teknologiaan uskovassa maailmassa naiset luopuvat äidillisestä kulttuurista. Omaksuvat patriarkaatin arvomaailm. Julistetaan feministinen manifesti, ja kaapataan Valta Capitol-kukkulalla QAnon tyyppisen uskonlahkon avulla. (On varmasti ollut hauskaa kirjan tekijöillä juttua valkoisen talon valtausta tehdessään, mutta mahtoiko hymy hyytyä, kun Trump vuosi kirjan ilmestymisen jälkeen teki temppunsa ).
Sitten kun valta on saatu, miesten testosreonimäärä säädetään lailla puolitettavaksi, ja lopulta miehet kielletään koknaan, kun teknologia tekee heidät tarpeettomiksi. Mutta miten sitten käykään kun luontoäiti puuttuu asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Nyt taidat ap heittää vitsiä. Eihän tuossa lainauksessa ole mitään järkevää.
Mikä tuossa lainauksessa on vialla. Et kai väitä, ettei äidiksi tuleminen muuta naista. Kun mies ei synnytä muutokset miehessä ovat kovin pieniä äitiin verrattuna. Lähes kaikki tuntemani synnytyksen kokeneet naiset kertovat kokeneensa synytyksen suurena tapahtumana.
Isojen nisäkkäiden maailmassa emot automaattisesti huolehtivat pennuistaan, Mikksi ihminen olisi poikkeus? Tämä asia on tietenkin tabu, koska asian myöntäminen johtaisi poliittiseen keskusteluun siitä, missä vaiheessa lapsen irrottaminen äidin yhteydestä on LAPSEN edun mukaista. Tällainen poliittinen keskustelu ei ole mahdolista, koska poliittista keskustelua käyvät ihmiset ovat pääsääntöisesti joko miehiä ja synnyttämättömiä naisia, joista molemmista puuttuu omakohtainen kokemus tuosta tunteesta. Tai sitten he ovat naisia, ota ovat jättäneet vuoden ikäisen lapsen muiden hoiviin, ja he kaikkein viimeisenä uskaltavat ajatella asiaa. Niinpä Keltinkangas-Järvisen puheet kaikuvat kuuroille korville.
Ja vallitsevaksi totuudeksi tulee, että työllisyyden alttarille uhrataan lapsen luonnonmukainen kasvu, ja vauvaikä katkaistaan lapsen edusta piittaamatta. Onko kysymys vauvan henkisestä pahoinpitelystä kun näin tehdään, sitä en osaa sanoa. On tytkijoiden asia selvittää milloin on oikea aika vierottaa lapsi. Ja luulempa, että tässäkin on huomattavaa yksilötason hajontaa, jolloin päätös asiassa kuuluisi lähinnä äiti-lapsi akselille, eikä yhteiskunnan politrukkien tulisi stkeutua näin herkkään yksilötson asiaan.
Onko nyt niin, että tuon kirjan tekijät ovat sohaisseet liian arkaa asiaa. tämänköhän takia he pysyvät pseudonyymin takana.
filosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonisidos?? Mikä ihme se on?
Ei tuo termi tietenkään tieteellisiä kriteereitä täytä. Mutta en keksinyt parempaa imaisua, sille, että raskausaikana sangen monia hormonaalisia muutoksia tapahtuu naisessa, jotta luonto turvaisi jälkeläiselle turvallisen alun elämälle. nämä hormonaaliset muutokset lienevät äidinrakkauden perustana. Uskon vielä senkin, että vauvassa kehittyy myös hormoneja jotka kohdistuvat äitiin ja ovat sillä tavalla vuorovaikuttavia, että voidaan puhua hormonisidoksesta. Kauanko näiden vaikutus säilyy, en tiedä, mutta omalla kohdallani äiti oli kyllä huolissaan meistä lapsista kuolemaansa asti.
Mitä tarkoitat äidinrakkaudella? Ja miksi ajattelet hormonien olevan sille perusta; entä emo, joka ostaa/adoptoi vastasyntyneen, missä hänen perustansa?
"Mikä tuossa lainauksessa on vialla", kaikki muistaakseni. Kuka kirjoittanut?
Mielenkiintoisen kuulonen kirja, jossa on varmasti jotain perää. Voi olla, että tää mitä nykyään kutsutaan rakkaudeksi, ei oo sama asia kuin joskus aiemmin. Ihmiskuntaa kyllä vähän viiään siihen suuntaan että se äidin rakkaus katoaa tai heikkenee. Yks vuotiaana päiväkotiin, jotku saa alkunsa laboratoriossa, ihmiset on traumatisoituneita monen sukupolven ajalta, ja tosi stressaantuneita. Ja tietynlainen teknologiausko johtaa jo. Ja nämä jotka luottaa luontoon on jo leimattu aika lailla hipeiksi ja kulkutautimyönteisiksi, jotkut puoskareiksi