Miten sitä on tullut näin tuomitsevaksi esim. köyhien suhteen?
Anoreksian ärsyttävyysaloituksesta tuli mieleen. Jotenkin sitä aina kuvitteli, että vanhemmiten tulisi ymmärtäväisemmäksi, mutta kissan viikset. Minä ainakin olen löytänyt sisältäni pienen moralistisen porvarisniuhottajan. Siis niin kuin että ihmisten pitäisi elättää itsensä ja lapsensa omalla työllään jne.
Auttelin äskettäin vanhaa kaveria laskemaan velkojaan ja tulojaan, kun omat voimat eivät hänellä riittäneet edes tilanteensa selvittämiseen. Sain koko sen illan pidätellä sisäistä moralistiani saarnaamasta pikavippien pahuudesta, osamaksusopimusten kiroista, siitä, että edes lasten ei tarvitse saada kaikkea kivaa mitä haluavat ja mitä " kaikilla muillakin on" (paitsi esimerkiksi meidän mukeloilla), äidistä puhumattakaan, siitä, miten pienikin raha on oikeaa rahaa, kuinka asiansa pitää hoitaa ajoissa ja kuinka mielitekojaan pitää voida vastustaa. Siis minä arkkihuithapeli tuntemassa moraalista paheksuntaa toisen ihmisen veloista ja elämäntavoista. Järkyttävää. Enkä edes jaksanut tuntea huonoa omatuntoa siitä, että itsellä rahaa on ihan riittävästi ja vähän ylimääräistäkin.
Onneksi konservatoituminen koskee edelleen pääasiassa pelkkiä raha-asioita. Muuten olen sitä mieltä, että jokainen eläköön yksityiselämänsä miten lystää, kunhan ei liiaksi vahingoita kanssaihmisiään. Mutta silti tuntuu oudolta, kun huulille pyrkii esimerkiksi tämän tyyppisiä kuolemattomia viisauksia: " No olisit ajatellut silloin, kun jätit koulut kesken ja hankit liudan lapsia ilman mitään tietoa siitä, miten ne elätät." " Kuka käski tehdä ne lapsensa rentuille miehille, jotka eivät osallistu niiden hoitoon tai elättämiseen?" " Kuka käski pelastaa teurastamolta sen ex-ravuri lämppärin, vaikka kuinka sai ilmaiseksi? Yleinen elämänkokemus väittää, että hevosen asiallinen ylläpito on kallista." " Kuka käski ottaa viisi rescue-koiraa virosta tai mistä hyvänsä? Tai sen sikasuloisen ilmaisen sekarotuisen pennun. Tottakai ne tarvitsevat ruokaa ja eläinlääkäriä." " Kuka käski jäädä hoitamaan lapsia kotiin, jos siihen ei ollut rahaa ja tekemään niitä vielä lisää?" " Kuka hemmetti käski käyttää ne veronpalautukset lasten joululahjavuoreen, kun niillä olisi voinut maksaa velat? Eivät lapset tarvitse kymmeniä lahjoja per naama." " Miksi piti lähteä etelään, jos sen joutui tekemään velaksi?" jne. Ei kovin viehättävä piirre itsessä tämmöinen.
Kommentit (33)
Se voi ehkä joskus herättää ihmisen ajattelemaan tekojaan..Esimerkiksi se alkoholistien hoito (minnesota?) perustuu pelkästään toisen syyllistämiseen ja ainakin mitä olen siitä lukenut niin tulokset ovat todella hyviä.
Ehkä liiallinen ymmärtäminen ei aina ole hyvästä.
Vaikka nykyään toisen yhteiskuntaa ja yksilöä vahingoittavasta toiminnan pienemmästäkin arvostelusta saa kauheat vihat päälleen.
Aika turhaahan se on valittaa, että rahat on loppu ja on ahdasta, jos välttämättä on halunnut kymmenen lasta taloudesta piittaamatta. Kyllä lapsikin pitää pyrkiä itse elättämään. Ainahan voi sattua kaikenlaista, mutta se on toinen asia kuin suunnitella asioita sen varaan, että joku toinen maksaa ja elättää.
itse hankin lapseni opiskeluaikana ja kitkutin perheeni kanssa niin tajuttomasti. joutui todella suunnittelemaan ja tekemään töitä opintojen, lasten ja elämisen eteen.
mua on alkanut myös suunnttaomasti ärsyttää ihmiset jotka tekee vaan velkaa eivätkä suunnittele, pistävät rahat tai lainarahat johonkin ihan älyttömään ja sitten itkevät kun on niin kurjaa.
se siinä ärsyttää että näitä tyyppejä me kaikki elätetään vuodesta toiseen sossun rahoilla.
En pidä itseäni kermaperseenä, vaikkei taloudellisia ongelmia olekaan. Opiskelin hyvän ammatin, kitkutin silloin pienellä opintotuella, en ottanut opintolainaa. Nyt käyn töissä ja elän ansaitsemillani tuloilla. Jos joskus on vähemmän rahaa käytössä, silloin pihistän jostain. Tekeekö se minusta kermaperseen? Minusta se tekee minusta normaalin.
6:lle tiedoksi että nyt puhutaan näistä tyypeistä jotka ei vaan halua suunnitella raha-asioitaan elämäänsä ja vuodesta toiseen jatkavat samalla linjalla velkaneuvonnasta toiseen ja työtä vieroksuen. jotka tieten tahtoen tekevät velkaa vaikka tietävät ettei maksuun ole varaa. eivät vaan halua ajatella sitä.
ihan eri asia on ihmiset jotka yrittää ja oppii myös virheistään.
Minusta nyt vain ihan mihin vain ihmisillä ei ole oikeutta ja yksi sellainen asia on, että terveellä ihmisellä ei minusta ole minkäänlaista moraalista oikeutta valita elävänsä muun yhteisön siivellä. Siis tottakai saa opiskella tai olla äitiyslomalla tai hoitovapaalla tai eläkkeellä, mutta minusta on väärin lähtökohtaisesti ja pysyvästi suunnitella, että yhteiskunta elättää. Ja kyllä olen sitä mieltä, että lapsia hankkiessaankin pitää ajatella myös taloudellista puolta. Tottakai yhteiskunnan pitää tulla vastaan lapsen hankkivia ja niinhän se vahvasti tuleekin. Tarjoaa lapsiperhetukia, päivähoidon, lapsen terveydenhuollon, koulutuksen jne. Mutta siitä jäljelläolevasta pitäisi vanhempien edes lastentekovaiheessa kuvitella pystyvänsä selviytymään. Ainahan voi käydä ihan mitä vain ja siitä ei ole kyse, vaan siitä, miten elämänsä suunnittelee.
Köyhä ei yksinkertaisesti voi ostaa lapsilleen mitä nämä haluavat, eikä ottaa pikavippejä, koska he tietävät ettei heillä ole varaa maksaa niitä takaisin, kun rahat riittävät hädin tuskin ruokaan.
Että moralisoi sinä vain ihan oikeata kohdetta ja köyhyysrajan alapuolella elävät moralisointisi ulkopuolelle.
Siksipä se niin ihmeelliseltä tuntuu, että esimerkiksi juuri heidän lapsillaan pitää olla niin paljon ja hienoa tavaraa. Ja jos heillä olisi rahaa maksaa velkansa, niin eihän heillä ongelmia olisikaan...
Vierailija:
Että moralisoi sinä vain ihan oikeata kohdetta ja köyhyysrajan alapuolella elävät moralisointisi ulkopuolelle.
Köyhät eivät ole niin yhtenäinen ihmisryhmä, että voisit omien kokemustesi perusteella niputtaa heidät samaan nippuun.
Fletch:
Siksipä se niin ihmeelliseltä tuntuu, että esimerkiksi juuri heidän lapsillaan pitää olla niin paljon ja hienoa tavaraa. Ja jos heillä olisi rahaa maksaa velkansa, niin eihän heillä ongelmia olisikaan...
Vähätuloisia kyllä ja siis siinä mielessä objektiivisesti ajatellen köyhiä, mutta he eivät köyhyyttään tai rahapulaansa yleensä valittele. Vaikka tulot ovat pienet, niin menot on suunniteltu niiden mukaan ja säästöjä pahanpäivän varallekin löytyy. Monet heistä eivät edes miellä itseään köyhiksi, ainoastaan tilapäisesti pienituloisiksi.
Vierailija:
Köyhät eivät ole niin yhtenäinen ihmisryhmä, että voisit omien kokemustesi perusteella niputtaa heidät samaan nippuun.Fletch:
Siksipä se niin ihmeelliseltä tuntuu, että esimerkiksi juuri heidän lapsillaan pitää olla niin paljon ja hienoa tavaraa. Ja jos heillä olisi rahaa maksaa velkansa, niin eihän heillä ongelmia olisikaan...
Ja alkuperäisen viestisi mukaan tunnet itsesi moralistiksi nimenomaan köyhien suhteen. Miksi ihmeessä kenenkään näistä köyhistä pitäisi valitella sinulle rahatilannettaan? Että pääsisit moralisoimaan sitäkin?
Fletch:
Vähätuloisia kyllä ja siis siinä mielessä objektiivisesti ajatellen köyhiä, mutta he eivät köyhyyttään tai rahapulaansa yleensä valittele. Vaikka tulot ovat pienet, niin menot on suunniteltu niiden mukaan ja säästöjä pahanpäivän varallekin löytyy. Monet heistä eivät edes miellä itseään köyhiksi, ainoastaan tilapäisesti pienituloisiksi.
joilla ei ole pääsyä tilanteestaan, vaikka akateemiset, hyvin toimeentulevat av-mammat moralisoisivat kuinka paljon.
Kuulostaa ihan joltain 1800-luvun jutuilta moralisoida köyhiä, kun itse rypee rahassa. Ehkä tämä kertoo juuri yhteiskunnan kahtiajakautumisesta ja välinpitämättömyydestä niitä ihmisiä kohtaan, joilla menee huonommin.
On paljon asioita, joille kukaan ei viime kädessä voi mitään: onnettomuudet, sairaudet, työttömyys, vanhuus, mielenterveysoangelmat. Kun niitä alkaa kasautua lähipiiriin, on köyhyyskin ovella eikä avuksi ja ratkaisuksi riitä, että av-mamma tulee illaksi vittuilemaan rahankäytöstä.
Olen itse yrittäjä ja porvari arvoiltani, mutta köyhyys ja kärsimys, jolle yksilöllä ei itsellään ole mitä tehdä, herättävät sisälläni kiivaan vasemmistolaisen. POrvarinkaan ei kuulu olla välinpitämätön ja ylimielinen lähimmäisen kärsimystä kohtaan.
Moinen asenne ei sitä paitsi ole edes kovin suomalaista. Meillä täällä on perinteisesti ollut yhteisvastuuta ja huolenpitoa toisia kohtaan. Myös köyhiä ja heikommin menestyviä.
porvari tossa veti mukaan vammautumiset sun muut, mutta ei tässä nyt ollut siitä kyse. vaan niistä ihmisistä että viis veisaa mistään.
sairaus, onnetomuus, tahaton köyhyys tai työkyvyttömyys voi kohdata ketä vaan. ja tukiverkkoja pitää yhteiskunnassa olla.
nyt puhutaan näistä täysin työkykyisistä työvieroksujista lainan tekijöistä joilla ei ole haluakaan edes yrittää tulla toimeen omillaan.
Jotenkin keskiluokkaistuminen ja -ikäistyminen on herättänyt entisessä humanistihipissä ällöttävän moralistin (kaappiporvarin). Huomasin sen ensimmäisen kerran, kun yllätin itseni kaupassa ajattelemassa, että tuossa tuokin köyhä ostaa tupakkaa, vaikka voisi ostaa terveellistä ruokaa. Häpeän.
Ja silti moralisoin juuri kuten esimerkeissäsi.
Köyhiin kohdistuva moralisointi tällaisessa asiassa kuulostaa juuri siltä, että moralistilla ei ole kykyä nähdä muuta kuin homogeenisia ryhmiä (esimerkiksi; kaikki tummaihoiset näyttävät samalta, kaikilla vammaisilla on alhainen älykkyysosamäärä ja kaikki köyhät ottavat pikavippejä saadakseen lapsilleen reimatecit).
Vierailija:
nyt puhutaan näistä täysin työkykyisistä työvieroksujista lainan tekijöistä joilla ei ole haluakaan edes yrittää tulla toimeen omillaan.
ap:n tekstistä saa pohjimmiltaan sen käsityksen että häntä ärsyttää vastuuttomat ihmiset, jotka eivät ymmärrä syy-seuraus-suhdetta toimintansa ja (taloudellisen) tilanteensa välillä.
osa tästä porukasta on joo köyhiä, mutta kaikki köyhät ei oo tällaisia.
tottakai vastuuttomuus on ärsyttävää, muissakin kuin raha-asioissa. esim. itseäni masentaa kuunnella kroonisesti juoppoihin tai varattuihin tms. miehiin retkahtavan naisihmisen marmatusta sydänsuruistaan tms.
Se nyt on vaan niin, että asioilla on tärkeysjärjestys, esim. ruokaa ja asunto sekä vaatteet päällä on aika kärjessä. Jos sitten rahaa kaiken tärkeän jälkeen jää, voi käyttää vähemmän tärkeisiin asioihin, vaikka erilaisiin huvituksiin. Kysymys on siitä, ettei hoideta omia asioita niin, että rahat riittäisivät välttämättömyyteen, vaan kaikki hössötykset vievät koko potin (vrt. Fletchin esimerkki teurastamolta pelastetusta hevosesta), ja perusasioihin ei jää varaa. Ja kaiken huipuksi kieltäydytään näkemästä kuvion kestämättömyys, ja syytetään mita tunteettomiksi ja kylmiksi, jos joku yrittää vähän herätellä.
Sitä paitsi, on paljon huveja, jotka eivät maksa mitään.
imerkiksi nyt se hirveä tragedia muutama kesä sitten Porvoossa, jossa perheen äiti surmasi lapset, miehensä ja itsensä muutaman kymmenen tuhannen euron lainojen vuoksi. Jälkeenpäin kävi ilmi, että suku oli aivan tietämätöntä talousvaikeuksista, mutta olisi voinut auttaa kyllä, jos olisi tiennyt.
valinnoistahan on ollut paljon kiinni.
Ehkä en itse tuota lapsien tekemistä noin ajattelisi, koska kukaan ei tee lapsia järkiperustein, et edes sinä. Meinaan että aina voi sattua jotain joka romauttaa talouden ja sitten ihmetellään, että olisit ollut keskenäs, mitäs teit lapsia... On se lapsettomuus aika kova juttu kuitenkin ja naisen nyt vaan täytyy tehdä ne lapset vaikka sitten köyhänä niin kauan kuin on tarpeeksi nuori tai jää ilman.
Mutta siis noista muista asioista olen aika samaa mieltä: omaa vikaa se holtiton rahankäyttö on, ei siinä auta sievistely.