Onko muilla lapsi(a) jonka oikeaa nimeä ei käytetä?
Meijän 9v poikaa kutsuttu melkein koko ikänsä "Miroksi". Kaikki käyttävät nimeä, jopa pojan opettajat. En muista enään mistä se lähti mutta kutsumanimi ei edes muistuta oikeaa nimeä "Olli-Matti". Suvussani kaikilla miehillä on yhdistelmänimi ja halusin jatkaa perinnettä. Poika vihaa oikeaa nimeään mutta minusta se on kiva. Olen ainoa joka kutsuu poikaa oikealla nimellä, josta saan kuulla (ja paljon) jos pojan kavereita on kuulemassa. Miksi pitää kutsua eri nimellä? Ei nimi miestä pahenna eikä oikea nimi ole ruma.
Kommentit (11)
Olli-Matti on aivan hirveä nimi, onko tämä joku provo?
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 21:23"]Olli-Matti on aivan hirveä nimi, onko tämä joku provo?
[/quote]
Ei se ole pojan nimi vaan esimerkki...
Vastaavaa en tiedä, mutta tiedän muutamia jotka käyttävät toista nimeä puhuttelunimenä ja sekin on minusta vähän outoa. Näitä on meilläkin ihan lähisuvussa. Tätini on Anna Liisa eli Liisa, enoni on Toivo Johannes eli Johannes.
No munkín nimi on tyyliä Martta-Inkeri (tosin 80-luvun versio tosta), ainut joka käyttää mun nimeä on min äiti, muut käyttää kutsumanimeä. Mä vihaan sitä mun oikeaa nimeä!!
Törkeää käyttää nimeä jota toinen ei halua käytettävän! Entä jos poikasi vaihtaa täysi-ikäisenä nimeä, kutsutko silti häntä väkisin "olli-matiksi" vain koska se on sinusta kiva?
Itseäni on aina kutsuttu aivan toisella nimellä joka ei edes etäisesti muistuta oikeaa nimeäni. Itse asiassa taisin olla joku 7-8 vuotias kunnes sain tietää, että kutsumanimeni ei ole oikea nimeni. Onhan tuo vähän hassua, joskus olen miettinyt pitäisikö muutta käyttönimeni viralliseksi nimeksi mutta en ole sittenkään viitsinyt, olen ajatellut niin, että voin sitten ulkomaillla käyttää oikeaa nimeäni ja Suomessa kutsumanimeäni. Olen siis kyllä ihan suomalainen, mutta oikea nimeni on vähän kömpelö lausua suomen kielellä, englanniksi menee oikein kauniisti.
Minulla on kolme etunimeä, joista 3. on kutsumanimeni. Veljelläni on sama homma. Tätä saa aina selitellä joka paikassa.
Joskus kysyin vanhemmiltani, että mistä moinen aivopieru ja se selitys meni jotenkin näin: koska voi antaa vain kolme nimeä, olivat ne kaksi ensimmäistä isän keksimiä ja siitä kolmannesta äidin keksimästä tehtiin kutsumanimi.
Toisaalta, jos nyt vaihtaisin mun nimien järjestystä, mun nimen rytmi menisi sekaisin, hah :P
Entäs se sekoilu joka kaverin lapsella:kummatkin valitsi nimen ja isän keksimä on etunimi ja äidin kaks seuravaa ja nyt molemmat vanhemmat kutsuu tätä vauvaa niillä itse antamillaan nimillä. Eli tyyliin toinen kalleksi ja toinen villeksi.. En ole jaksanut kysyä miten sukulaiset jakautuu nimien puolesta..
Veljelläni on kaksiosainen nimi, kutsumanimi ollut pikkupojasta ihan toinen.
Anteeksi! Enää*