Paljonko 1-vuotiaan pitää ymmärtää vai pitääkö ollenkaan?

Pitäisi.

Yksivuotias ei vielä ole sen ikäinen että pitäisi osata jokaiseen lauseeseen reagoida oikein saati että jaksaisi keskittyä. Hän ei ymmärrä kaikkea puhetta, kuten ei osaa välttämättä puhetta tuottaakkaan. Ymmärtäävät yleensä tärkeimmät sanat kuten äiti, koira, kissa ynnämuut joita on opetettu. Eivät värejä tai vieraita esineitä, vain tärkeimmät ja päivittäin arjessa usein esiin tulevat.

Joten jos ei ole opetettu mikä lamppu on, en ihmettele ettei osaa reagoida. Kai nyt kuitenkin äiti-sanan tuntee? Ei yksivuotias silti aina välttämättä reagoi kaikkeen mitä sanoo eikä pitäisikään.

Se puheen ymmärtäminen tulee siinä 1v tienoilla ja voi oppia hyvinkin nopeasti sitten kun se tulee. Tuon ikäisen tarvis ymmärtää oma nimensä ja jotain muita yksinkertaisia juttuja kuten syömään, äiti jne. Ei sanan ymmärrys ja totteleminen on ihan eri asioita. Monesti kolmevuotiaskaan ei tottele vaikka kuinka jankkaa ei ei ei..

Ainakin oma 1v vaihtelevasti ymmärtää ei-sanaa, korvat koristeena-tyylisesti..sehän on ihan sisäänrakennettu juttu että testataan vähän, näinköhän se äiti on tosissaan mua kieltämässä.... 

Pikku hiljaa, lapset on erilaisia. Nyt tyttö 1,4v ja sanoja tulee ja tietää ne mutta sanoo välillä jotain ihan muuta. Tiedä noista pienen aivoituksista...

No eitä lapset ei ymmärrä jos ei ole opetettu. Meillä lapsi ymmärsi ein jo 7-8kk iässä. Yli vuoden ikäinen tutun lapsi ei. Enkä sano tätä kehuakseni, mutta pointtina että lapsi oppii mitä opettaa. Jos lampuista ei ole tehty kotona numeroa, tuskin lapsi tietää missä lamppu on. Äiti on yleensä kyllä sana, jonka lapsen pitäisi ymmärtää. Mutta jos kyselee missä äiti tai höpöttelee paljon, lapsi saattaa sekoittua. Eikä aina edes huvita osoitella missä äiti on. Meillä lapsi katsoo hölmönä, jos kysyy missä äiti on, jos olen lähellä. Siis enemmänkin niin, että kysyjä kysyy vaan tyhmiä, eikä lähde hommaan mukaan. Lisäks lapsivoi vierastaa tai ujostella, eikä sen takia suhtaudu niin kuin oletat. Se ei välttämättä kerro siitä, etteikö hän ymmärtäisi. Tai voi olla, että lapselle ei ole juteltu paljoa, eikä siksi vielä tunnista paljoa sanoja. Ja lapset on yksilöitä. Olisin huolissani, jos lähemmäs 1,5-2 v ikää ei ymmärrä puhetta. Eikä välttämättä ole siitä kiinni ettei ymmärrä, vaan ei reagoi sanoihin niin kuin haluaisit. Ihmettelee vaan, että miksi ihmeessä kummitäti hokee lamppua tai äitiä, onko se vähän yksinkertainen. :D

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:28"]

No eitä lapset ei ymmärrä jos ei ole opetettu. Meillä lapsi ymmärsi ein jo 7-8kk iässä. Yli vuoden ikäinen tutun lapsi ei. Enkä sano tätä kehuakseni, mutta pointtina että lapsi oppii mitä opettaa. Jos lampuista ei ole tehty kotona numeroa, tuskin lapsi tietää missä lamppu on. Äiti on yleensä kyllä sana, jonka lapsen pitäisi ymmärtää. Mutta jos kyselee missä äiti tai höpöttelee paljon, lapsi saattaa sekoittua. Eikä aina edes huvita osoitella missä äiti on. Meillä lapsi katsoo hölmönä, jos kysyy missä äiti on, jos olen lähellä. Siis enemmänkin niin, että kysyjä kysyy vaan tyhmiä, eikä lähde hommaan mukaan. Lisäks lapsivoi vierastaa tai ujostella, eikä sen takia suhtaudu niin kuin oletat. Se ei välttämättä kerro siitä, etteikö hän ymmärtäisi. Tai voi olla, että lapselle ei ole juteltu paljoa, eikä siksi vielä tunnista paljoa sanoja. Ja lapset on yksilöitä. Olisin huolissani, jos lähemmäs 1,5-2 v ikää ei ymmärrä puhetta. Eikä välttämättä ole siitä kiinni ettei ymmärrä, vaan ei reagoi sanoihin niin kuin haluaisit. Ihmettelee vaan, että miksi ihmeessä kummitäti hokee lamppua tai äitiä, onko se vähän yksinkertainen. :D

[/quote]

Eiköhän lapsissa ole yksilöllisiä eroja... Naurattaa aina nää itsensä jalustalle nostavat...

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:28"]

No eitä lapset ei ymmärrä jos ei ole opetettu. Meillä lapsi ymmärsi ein jo 7-8kk iässä. Yli vuoden ikäinen tutun lapsi ei. Enkä sano tätä kehuakseni, mutta pointtina että lapsi oppii mitä opettaa. Jos lampuista ei ole tehty kotona numeroa, tuskin lapsi tietää missä lamppu on. Äiti on yleensä kyllä sana, jonka lapsen pitäisi ymmärtää. Mutta jos kyselee missä äiti tai höpöttelee paljon, lapsi saattaa sekoittua. Eikä aina edes huvita osoitella missä äiti on. Meillä lapsi katsoo hölmönä, jos kysyy missä äiti on, jos olen lähellä. Siis enemmänkin niin, että kysyjä kysyy vaan tyhmiä, eikä lähde hommaan mukaan. Lisäks lapsivoi vierastaa tai ujostella, eikä sen takia suhtaudu niin kuin oletat. Se ei välttämättä kerro siitä, etteikö hän ymmärtäisi. Tai voi olla, että lapselle ei ole juteltu paljoa, eikä siksi vielä tunnista paljoa sanoja. Ja lapset on yksilöitä. Olisin huolissani, jos lähemmäs 1,5-2 v ikää ei ymmärrä puhetta. Eikä välttämättä ole siitä kiinni ettei ymmärrä, vaan ei reagoi sanoihin niin kuin haluaisit. Ihmettelee vaan, että miksi ihmeessä kummitäti hokee lamppua tai äitiä, onko se vähän yksinkertainen. :D

[/quote]

Eiköhän lapsissa ole yksilöllisiä eroja... Naurattaa aina nää itsensä jalustalle nostavat...
[/quote]

Sanoin kylläkin että lapset on yksilöitä. Mietin jälkikäteen, että olisi varmaan pitänyt sanoa vielä, että molemmat normaaleja lapsia. Toki myös tiedän ja olen nähnyt miten sitä eitä on opetettu, lähinnä palkiten lasta väärin tekemisestä, eikä sillä ehkä opi. Mutta se nyt menee täysin ohi. Ehkä sitten nostan itseäni jalustalle, mutta ainakin yhdessä asiassa olen onnistunut. Ja kyllä meilläkin lapsi koettelee, ettei se ymmärtäminen sitä tarkoita että tottelisi 100% ajasta. :D

Alle kolmevuotiaalle ei pitäisi hokea Ei:tä vaan sanoa jotain informatiivisempaa→mitä sen sijaan pitäisi tehdä

Ja nyt en puhu siis omasta käytöksestäni vaan tämä on pojan äidin kertomaa. En juurikaan ole kaksin pojan kanssa ollut ja yleensä me vain leikimme, katselemme kirjoja tai muuta vastaavaa. Joskus vaan tuli puheeksi kun äiti sanoi, ettei lapsi tunnu tajuavan mitään. Kuitenkin iloinen ja seurallinen lapsi kyseessä :-) t. Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:41"]Alle kolmevuotiaalle ei pitäisi hokea Ei:tä vaan sanoa jotain informatiivisempaa→mitä sen sijaan pitäisi tehdä
[/quote]

Niin ei missään nimessä saa sanoa ei, sehän traumatisoituu. Sitten annetaan informatiivisia ohjeita: "Juokse POISPÄIN autosta!" Meillä sanotaan napakasti ei tarvittaessa (ei hoeta) ja perään kyllä ehdotetaan muuta. Eikä lapsi enää edes yritä tunkea sormia pistorasioihin. Tietää että niihin ei saa koskea.

Jep jep, Jari Sinkkonen on sanonut, että sanokaa sille lapselle ei, ei se ymmärrä niitä kaikenmaailman selityksiä, mutta ei:n se oppii ymmärtämään (kun eihin liittää sen käytöksen, esim. ei, kun käsi menee kukkapurkkiin ja sit sen käden ottaminen pois.) Kun siis kyse ihan pienistä lapsista. Sitten kun haluaa niiden toimivan tietyllä tavalla ei riitä, että sanoo älä juokse, vaan pitää kertoa haluttu toiminta: kävele rauhallisesti. Kaksi ihan eri juttua :-)

Meillä ymmärtää:
- ei
- tule tänne
- syömään
- anna pusu/lentopusu/hali
- missä on omena, appelsiini, puuro, kissa yms
- anna vauvalle ruokaa
- juo/laita lusikka suuhun/syö leipää
- koputa/taputa
- ei ole X/ei saa (alkaa pudistaa päätään)
- anna
- osaa juoda mukista ihan ookoosti.

Sitten osaa montakymmentä sanaa. Ehkä ystäväsi ei vain tajua paljonko lapsensa osaa/ymmärtää. Me listattiin sanoja joita meidän lapsi ymmärtää ja oltiin ihan "ohhoh".

Kävellä hän ei osaa kunnolla. Jaksaa vähän taapertaa :) sanojakaan ei sano (tavuja kyllä äiti= ti).

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 19:57"]

Olen itse lapseton ja täysin lapsista tietämätön, eli älkää naurako, olen tosissani! Ystävälläni on 1-vuotias poika, hän on kummipoikani. Poika on juuri nyt huhtikuun alussa vuoden täyttänyt. Poika ei tunnu ymmärtävän yhtään mitään, ei "ei"-sanaa eikä muutakaan. Ei osaa esimerkiksi edes katsoa oikeaan suuntaan jos kysyy vaikka "missä äiti", "missä lamppu" tai muita tuttuja sanoja. Kuuluisiko 1-vuotiaan ymmärtää jo jotain tuollaisia? Motorisesti on ihan ikätasoisensa, konttaa sujuvasti. Enkä todellakaan nyt tarkoita mitään pahaa vaan uteliaasti kysyn! Poika on kamalan rakas minulle(kin). Ystäväni ei ole osannut myöskään ottaa kantaa, "kai tämä on ihan normaalia" kun olen häneltä kysynyt. En ole huolissani vaan utelias :-)

[/quote] Minun yksivuotiaani ymmarsi paljonkin silloin kun se hanelle sopi. Kun sanottiin 'where's Mommy?', osoitti isaansa kikattaen ja painvastoin. Yrita siina sitten brassailla tuttaville niista osaamisista :D

Kuulossa voi olla vikaa, jos muuten on sosiaalinen ja katsoo silmiin. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:54"][quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:41"]Alle kolmevuotiaalle ei pitäisi hokea Ei:tä vaan sanoa jotain informatiivisempaa→mitä sen sijaan pitäisi tehdä
[/quote]

Niin ei missään nimessä saa sanoa ei, sehän traumatisoituu. Sitten annetaan informatiivisia ohjeita: "Juokse POISPÄIN autosta!" Meillä sanotaan napakasti ei tarvittaessa (ei hoeta) ja perään kyllä ehdotetaan muuta. Eikä lapsi enää edes yritä tunkea sormia pistorasioihin. Tietää että niihin ei saa koskea.
[/quote]

Ei kyse ole traumatisoitumisesta vaan siitä, että lapsi ei vielä osaa ohjata taapero-iässä toimintaansa. Jos sanot "ei saa juosta", ei lapsi välttämättä tiedä mitä hänen sitten pitäisi tehdä (istua? Hyppiä? Laulaa?). Aikuinen tietää, mitä tuossa varsinaisesti halutaan lapsen tekevän mutta lapsi ei osaa ajatella samalla tavalla, eli on paljon tehokkaampaa sanoa lapselle "kävele" ja selittää miksi, näin hän samalla oppii itse arvioimaan ympäristöään ja oman käyttäytymisensä sopivuutta siihen.

Minusta oma lapseni, joka on yksi ja kolme kuukautta, ymmärtää ihan hirveästi asioita, useamman sanan kehoituksiakin, mutta ei vielä kolme kuukautta sitten läheskään samalla tavalla. Silloin oli useinkin hetkiä, kun lapsi ei näyttänyt muistavan mitään sellaisia sanoja, mitä vähän aikaisemmin oli näyttänyt osaavan. Esim. oppi minun mielestäni vuoden iässä näyttämään missä napansa on, mutta oli pitkään ihan tuuripeliä innostuiko siihen kehotukseen reagoimaan vai ei, saattoi olla sen näköinen kuin ei olisi ikinä kuullut juttuakaan tai edes noteerannut että hänelle puhutaan. Ehkä kuukausi siitä eteenpäin osasi jo sen navan hyvin ja lisäksi muutaman muun ruumiinosan, ja nyt näyttää innoissaan kymmenkunta ruumiinosaa tai kasvojen osaa itseltään tai muilta ihmisiltä.

Yksivuotias voi hyvin olla siinä vaiheessa, että puheen ymmärtäminen on juuri tulossa, en olisi hirveän huolissani. Toisaalta voi olla, ettei äiti ihan huomaa mitä kaikkea lapsi osaa. Ja tuskin sille asialle mitään voi tuossa vaiheessa tehdä, vaikka jotakin viivästymää olisi, muuta kuin yrittää ihan tavallisesti jutella, laulella ja nimetä asioita lapselle. Mahdollinen tuki puheen oppimiseen tulee vasta myöhemmin, kun voidaan varmentaa viivästymä, nyt ei vielä varmastikaan voi muuta kuin odotella.

Kiellosta pieni lapsi ymmärtää paremmin äänensävyn kuin pelkän sanan. Ja tosiaan, voi tavallaan ymmärtää, muttei halua totella. Mietin myös sitä, että pitääkö lapsen osata katsoa äitiä kun kysytään missä äiti. Jos lapsi viettää paljon aikaa kahdestaan äitinsä kanssa, ei hän välttämättä ole joutunut useinkaan sellaisiin tilanteisiin, että on jonkun muun sylissä "etsimässä" äitiä. Äidin olisi pitänyt leikkiä jotakin piiloleikkiä lapsen kanssa, että lapsi oppisi hakemaan äitiä, ei minusta mitenkään välttämätön osata tai osoitus puheen ymmärtämättömyydestä.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:54"][quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:41"]Alle kolmevuotiaalle ei pitäisi hokea Ei:tä vaan sanoa jotain informatiivisempaa→mitä sen sijaan pitäisi tehdä [/quote] Niin ei missään nimessä saa sanoa ei, sehän traumatisoituu. Sitten annetaan informatiivisia ohjeita: "Juokse POISPÄIN autosta!" Meillä sanotaan napakasti ei tarvittaessa (ei hoeta) ja perään kyllä ehdotetaan muuta. Eikä lapsi enää edes yritä tunkea sormia pistorasioihin. Tietää että niihin ei saa koskea. [/quote] Ei kyse ole traumatisoitumisesta vaan siitä, että lapsi ei vielä osaa ohjata taapero-iässä toimintaansa. Jos sanot "ei saa juosta", ei lapsi välttämättä tiedä mitä hänen sitten pitäisi tehdä (istua? Hyppiä? Laulaa?). Aikuinen tietää, mitä tuossa varsinaisesti halutaan lapsen tekevän mutta lapsi ei osaa ajatella samalla tavalla, eli on paljon tehokkaampaa sanoa lapselle "kävele" ja selittää miksi, näin hän samalla oppii itse arvioimaan ympäristöään ja oman käyttäytymisensä sopivuutta siihen.

[/quote]

Tuo on varmasti totta, että kieltoa voi käyttää huomaamattaan sellaisissa tilanteissa, joissa kielto ei ole kovin tehokas. Aikuinen tietää miten haluaisi lapsen käyttäytyvän, mutta lapsi ei tiedä mikä se sallittu teko olisi. Se on kuitenkin eri asia. Yleensä pikkulapsille se ei on tilanteissa, joissa lapsi on ottamassa jotain tai menossa johonkin. Ja lapsi haetaan pois tai tartutaan hänen käteensä, näytetään ehkä lievästi vihaisilta, kiinnitetään lapsen huomio johonkin sallittuun asiaan ja toistetaan ja toistetaan. Ei edes oleteta että lapsi oppii tai alkaa ymmärtää kieltoa nopeasti, mutta ei se siitä toistamisesta traumatisoidu myöskään. Toiston kautta se kiellon merkitys siinä asiayhteydessä alkaa mennä lapsen ymmärrykseen, ja kun tilanteita tulee useampia, lapsi alkaa yleistää kiellon merkitystä eri tilanteisiin. Tarkoitus ei ole saada tehokkaasti käytöstä muutettua, vaan opetettua sääntöjä ja sanan merkitystä. Siinä vaiheessa kun lapsi ei vielä ymmärrä alkuunkaan ei-sanan merkitystä, hän ei myöskään ymmärrä sanallista selitystä "leiki lattialla, kirjahylly voi kaatua jos sinne kiipeää ja se on vaarallista". Vasta paljon vanhemman lapsen kohdalla voi miettiä pystyykö kieltämisen sijaan neuvomaan, ihan pienen kohdalla kannattaa ympäristö järjestää niin, ettei jatkuvasti joudu kieltämään ja ohjaamaan pois.

Minun juuri 1v täyttänyt ymmärtää
- missä nukke/tutti/pallo/pullo/sukka/lamppu/käsi/nenä/napa (ehkä muutakin, nämä ne eniten kysytyt ja käytetyt)
- mihin sukka menee (laittaa sukan jalan päälle)
- istu alas
- tule tänne
- anna (esine minulle)
- anna pusu (joskaan ei aina anna :D)
- mennään suihkuun (kävelee suihkuhuoneeseen)
- menetkö nukkumaan (väsyneenä menee tällöin mahalleen makaamaan ja painaa posken lattiaa vasten)
- vilkuttaa sanoessa heihei
- painaa puhelimen/kaukosäätimen korvalle sanoessa haloo
- ymmärtää "ei"n ja muistaa kiellot (saattaa olla koskemassa telkkaria, mutta sitten pudistaa päätään ja vetää käden pois)

Hmm, en muista juuri nyt ymmärtääkö muutakin, nämä tuli nyt mieleen!

Ihan vertailun vuoksi laitan nyt mitä 10 kk vauvani "osaa". Osaa taputtaa kun "käsketään". Osaa näyttää missä korva ja lamppu. Osaa sanoa miten koira "sanoo". Osaa sanoa äiti ja isä omalla tavallaan. Huutaa äitiä kun herää. Osaa heittää tavaran "käskystä".
Toinen lapseni puhui tasan 1-vuotiaana kolmen ja kahden sanan lauseita.
Jotkut kehittyvät nopeammin ja jotkut hitaammin. Toiset taas kehittyvät motorisesti ja myöhemmin kielellisesti. Ja niinkuin jo sanottu riippuu siitä mitä opetettu ja puhuttu. Eli lapselle pitää puhua ja opettaa asioiden nimet. Vaatii toistoja.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 20:13"]

Ainakin oma 1v vaihtelevasti ymmärtää ei-sanaa, korvat koristeena-tyylisesti..sehän on ihan sisäänrakennettu juttu että testataan vähän, näinköhän se äiti on tosissaan mua kieltämässä.... 

Pikku hiljaa, lapset on erilaisia. Nyt tyttö 1,4v ja sanoja tulee ja tietää ne mutta sanoo välillä jotain ihan muuta. Tiedä noista pienen aivoituksista...

[/quote]

Niinpä, lapset kyseenalaistaa kaiken aikuisille täysin selvät asiat. Meille on selvää että pöytä on pöytä ja tuoli on tuoli, mutta miksei nyt voisi kutsua toiste päin vaihteeksi. Tai miksi kun sanotaan kävellä ei voisi juosta. Tai miksi vesilasi pitää laittaa oikein päin pöydälle, eikä ylös alaisin, hups. mites nyt vedet on pöydällä...