Pelkään miestäni aivan sairaasti

Pelkään, että hän tekee minulle pahaa tai järjestää ns. "täydellisen murhan". Pelkään häntä joka päivä ja nukun huoneessa, jossa on ovet salvattuina sekä esteet ovien edessä siltä varalta, että hän tulee huoneeseen nukkuessani. Nyt kävi erehdys ja nukahdin ilman, että esteet olivat paikoillaan. Pelkään, että hän odotti tilaisuutta, että nukahdin ja teki jotain pahaa sekä jätti mut kotiin yksin ja lähti pois (ajatteli sitten, että jos oisinkin "yllättäen" kuollut, niin hänellä olisi alibi). Ei ole mitään todisteita, mutta sen tiedän, että hän vihaa minua koko sydämestään ja periaatteessa hänellä ei ole omaatuntoa, joten hän voisi tehdä minulle pahaa. Epäilen häntä osittain siksi, kun heräsin yhtäkkiä puhelinsoittoon, jossa hän väitti soittavansa parvekkeelta (kysyi, että näenkö hänet), mutta sitten hän sanoikin, että on toisella puolella kaupunkia ostoksilla. Tajusin, että mulla oli aivan kamala olo ja olin ollut siinä nukkumassa varmaan pari tuntia. Olin itse pyytänyt päästä ostoksille tänään, mutta tuolloin hän ei ottanut minua mukaan tai kommentoinut asiaan mitään.

Aamu tänään alkoi siten, että hän haukkui mua lihavaksi ja rumaksi (olen siis normaalipainoinen/hoikahko ja keskiverron näköinen oikesti) sekä eritteli huonoja ulkonäköpiirteitäni. Sitä seurasi riita, jossa itsekin moitin hänen huonoja piirteitään, sillä hän ei itsekään ole minua miellyttävä millään tasolla enää. Pelkään häntä enimmäkseen: hän saa raivareita ja valehtelee päin naamaa ilman mitään tunnontuskia. Sitten tunnustin, että en uskalla erota hänestä, sillä en enää saisi ketään muuta (varsinkin, kun hän on lytännyt itsetuntoni maanrakoon). On aivan kamalaa elää sellaisen ihmisen kanssa, jota saa pelätä jatkuvasti ja jonka ollessa kotona ei uskalla nukahtaa edes hetkeksi ilman, että ovet on salvattu ympäriltä tarkasti tai muuten hän saattaa alkaa käyttää minua hyväksi tms. Elämäni on lähellä ns. helvettiä nykyisellään.

Pelkään toisinaan jopa, että hän yrittää myrkyttää minut, sillä viime aikoina hän ei ole edes syönyt ihan hyvin laitettuja tekemiäni ruokia. Ensin hän sanoo, että voisin tehdä ruokaa "meille", mutta sitten kun teen ruoan, niin päädynkin yksin ainoastaan syömään niitä ja hän ei edes syö niitä seuraavana päivänä, jos jotain jää jäljelle (sillä en yksin jaksa syödä niin suurta annosta). Tällä viikolla hän ei ole enää syönyt kertaakaan tekemiäni ruokia. Mitään todisteita myrkyttämisestäkään ei ole, mutta miksi hän pyytää tekemään ruokaa ja sitten keplottelee irti sen syömisestä kuitenkin (vaikka ruoka on oikeasti hyvin valmistettua ja hän on aiemminkin syönyt vastaavaa hyvällä halulla)?