Lue keskustelun säännöt.
Pelkään miestäni aivan sairaasti
25.04.2015 |
Pelkään, että hän tekee minulle pahaa tai järjestää ns. "täydellisen murhan". Pelkään häntä joka päivä ja nukun huoneessa, jossa on ovet salvattuina sekä esteet ovien edessä siltä varalta, että hän tulee huoneeseen nukkuessani. Nyt kävi erehdys ja nukahdin ilman, että esteet olivat paikoillaan. Pelkään, että hän odotti tilaisuutta, että nukahdin ja teki jotain pahaa sekä jätti mut kotiin yksin ja lähti pois (ajatteli sitten, että jos oisinkin "yllättäen" kuollut, niin hänellä olisi alibi). Ei ole mitään todisteita, mutta sen tiedän, että hän vihaa minua koko sydämestään ja periaatteessa hänellä ei ole omaatuntoa, joten hän voisi tehdä minulle pahaa. Epäilen häntä osittain siksi, kun heräsin yhtäkkiä puhelinsoittoon, jossa hän väitti soittavansa parvekkeelta (kysyi, että näenkö hänet), mutta sitten hän sanoikin, että on toisella puolella kaupunkia ostoksilla. Tajusin, että mulla oli aivan kamala olo ja olin ollut siinä nukkumassa varmaan pari tuntia. Olin itse pyytänyt päästä ostoksille tänään, mutta tuolloin hän ei ottanut minua mukaan tai kommentoinut asiaan mitään.
Aamu tänään alkoi siten, että hän haukkui mua lihavaksi ja rumaksi (olen siis normaalipainoinen/hoikahko ja keskiverron näköinen oikesti) sekä eritteli huonoja ulkonäköpiirteitäni. Sitä seurasi riita, jossa itsekin moitin hänen huonoja piirteitään, sillä hän ei itsekään ole minua miellyttävä millään tasolla enää. Pelkään häntä enimmäkseen: hän saa raivareita ja valehtelee päin naamaa ilman mitään tunnontuskia. Sitten tunnustin, että en uskalla erota hänestä, sillä en enää saisi ketään muuta (varsinkin, kun hän on lytännyt itsetuntoni maanrakoon). On aivan kamalaa elää sellaisen ihmisen kanssa, jota saa pelätä jatkuvasti ja jonka ollessa kotona ei uskalla nukahtaa edes hetkeksi ilman, että ovet on salvattu ympäriltä tarkasti tai muuten hän saattaa alkaa käyttää minua hyväksi tms. Elämäni on lähellä ns. helvettiä nykyisellään.
Pelkään toisinaan jopa, että hän yrittää myrkyttää minut, sillä viime aikoina hän ei ole edes syönyt ihan hyvin laitettuja tekemiäni ruokia. Ensin hän sanoo, että voisin tehdä ruokaa "meille", mutta sitten kun teen ruoan, niin päädynkin yksin ainoastaan syömään niitä ja hän ei edes syö niitä seuraavana päivänä, jos jotain jää jäljelle (sillä en yksin jaksa syödä niin suurta annosta). Tällä viikolla hän ei ole enää syönyt kertaakaan tekemiäni ruokia. Mitään todisteita myrkyttämisestäkään ei ole, mutta miksi hän pyytää tekemään ruokaa ja sitten keplottelee irti sen syömisestä kuitenkin (vaikka ruoka on oikeasti hyvin valmistettua ja hän on aiemminkin syönyt vastaavaa hyvällä halulla)?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat vainoharhaiselta. Onko sulla psykoosihistoriaa?
Olen itse lähtenyt vastaavasta suhteesta. Lähde ja jos et lähde, niin lopeta narina.
Millähän tavalla vaikka koko loppuelämän kestävä yksinoleminen olisi huonompaa kuin tuollaisessa sairaassa pelossa eläminen hullun miehen kanssa?
Minusta kuulostaa myös että ap on psykoosissa tmv?!
Ja varmaan myös paskassa suhteessa.
Kerro jollekulle läheiselle tuntemuksistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söitkö tulisia sipsejä joita mies toi kaupasta jonne ei ottanut sua mukaan? Polttaako kieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:43"]
Oletko ihan terve?
[/quote]
No ei tää ole, vaan hoidon tarpeessa, joko siksi että on hullussa suhteessa tai siksi että on itse hullu. Ei varmastikaan kuitenkaan itse hankkiudu hoitoon joten enpä tiedä mikä tuollaisen lopputulos sitten on.
Oletko ap sama tyyppi, joka muutama viikko sitten epäili miehensä yrittävän tukehduttaa hänet nukkuessa? Myös ko. henkilö nukkui eri huoneessa lukkojen takana kuin miehensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kamalin vastaus, mitä ap voi saada. Olen itse ollut hyvin samantyyppisessä suhteessa nuorempana, jossa pelkäsin henkeni edestä. Kaikkein vaikeimmaksi tilanteen teki nimenomaan pelko siitä, ettei kukaan uskoisi minua ja MINUT leimattaisiin vainoharhaiseksi. Silloinen miesystäväni oli todella älykäs, fikus ja sympaattinen ihminen, joka pystyi myös hyvin vakuuttavasti ja luontevasti tekemään selväksi, että minulla olisi mt-ongelmia ja että puhuisin vain harhoja. Onneksi meillä ei ollut lapsia, joten pääsin pakoon puolituttujen luokse. Olen vieläkin kiitollinen niille ihmisille, vaikka tuskin tunsimme toisiamme. Asuin muutaman viikon lähes ventovieraiden ihmisten luona, kunnes löysin itselleni oman asunnon.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:44"]
Kuulostat vainoharhaiselta. Onko sulla psykoosihistoriaa?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:58"]
Tämä on kamalin vastaus, mitä ap voi saada. Olen itse ollut hyvin samantyyppisessä suhteessa nuorempana, jossa pelkäsin henkeni edestä. Kaikkein vaikeimmaksi tilanteen teki nimenomaan pelko siitä, ettei kukaan uskoisi minua ja MINUT leimattaisiin vainoharhaiseksi. Silloinen miesystäväni oli todella älykäs, fikus ja sympaattinen ihminen, joka pystyi myös hyvin vakuuttavasti ja luontevasti tekemään selväksi, että minulla olisi mt-ongelmia ja että puhuisin vain harhoja. Onneksi meillä ei ollut lapsia, joten pääsin pakoon puolituttujen luokse. Olen vieläkin kiitollinen niille ihmisille, vaikka tuskin tunsimme toisiamme. Asuin muutaman viikon lähes ventovieraiden ihmisten luona, kunnes löysin itselleni oman asunnon.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:44"]
Kuulostat vainoharhaiselta. Onko sulla psykoosihistoriaa?
[/quote]
[/quote]
Kiitos! Nimittäin mieheni tosiaan on monella tavalla samantyyppinen kuin miehesi. Hän osaa jutella monille tosi mukavasti ja esittää ns. mukavaa miestä samalla salakavalasti puhuen minusta pahaa. Hän on tavannut esim. sukulaisiani vain pari kertaa, mutta jopa niillä visiiteillä alkoi heti muka huumorin varjolla pilkata minua huonoksi ruoanlaittajaksi sekä epävakaaksi ja neuroottiseksi, kun menin toiseen huoneeseen. Sukulaiseni olivat aivan ymmällään, sillä he tiesivät minut vain ujona ja ystävällisenä sukulaistyttönä. Mieheni jopa osti lahjoja vanhemmilleni ja sitä kautta loi itsestään mieluisamman kuvan ja esim. ollessaan jälleen kahden kesken heidän kanssaan oli alkanut vihjailla minusta kaikkea epämiellyttävää.
Toki mieheni myös itseni kuullen moittii minua ja ominaisuuksiani, mutta tuolloin se tapahtuu usein huumorin varjolla. Samalla hän yrittää antaa itsestään suoranaisesti marttyyrimaisen vaikutelman, kun on näin huonon ja laiskan vaimon mies (todellisuudessa kuitenkin teen meillä 90% kotitöistä). Oikeasti se epävakaa on mieheni, joka saa yllättäen raivokohtauksia ja on lyönyt minua toisinaan sekä heittelee ja rikkoo tavaroita tietylle tuulelle sattuessaan. Myös mieheni on hyvin koulutettu ja hyvässä asemassa. Tällainen tilanne on todella hankala. Oma itsetuntoni on aivan murskana ja nyt pitäisi kerätä voimia aloittaakseen elämä itsekseen jossain muualla, sillä asuntohan on miehen. T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:57"]
Tapa ittes
[/quote]
Mikä vittu saa ihmiset kirjoittelemaan tällaisia kommentteja? Terveisin itsekin tällaisten kohteeksi joutunut.
Yökuristettu-trolli se täällä taas keksii satujaan.
Toimi ennen miestäsi. Tee hänelle se mitä hän suunnittelee sinun varallesi.
[quote author="shattermind" time="25.04.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:57"]
Tapa ittes
[/quote]
Mikä vittu saa ihmiset kirjoittelemaan tällaisia kommentteja? Terveisin itsekin tällaisten kohteeksi joutunut.
[/quote]
sä ansaitset sen... "shattermind". oikeestihan sä oot iljettävä perverssi transupedo k, joka haluaa panna lapsia.
AP:n tilanne voi olla ihan aito. Itse olin vastaavassa tilanteessa ja pelkäsin miehen tappavan minut milloin vaan. MUTTA en uskaltanut muuttaa pois. En vieläkään osaa selittää miksi tuntui turvallisemmalta nukkua samassa asunnossa, ovet salvattuna. Ehkä tiesin että väkivalta pahenisi jos muuttaisin ja sitten olisin ainakin vaarassa kuolla. En ollut psykoosissa mutta väkivallan ja pelon seurauksena traumatisoitunut ja sen takia ihan avuton ja täysin miehen vallassa. Ja kuitenkin olen koulutettu, työssä käyvä, kaunis ja pärjäävä nainen. Silloin en vaan uskaltanut muuta kuin pelätä, tarvitsin muiden apua että pystyin lähtemään. Älkää jättäkö ihmisiä yksin tuollaiseen tilanteeseen.
No voi voi... Mitä turhaan valitat ja nariset, jos et kerta erota halua. Pysy sekopäisessä suhteessa sit.