Miten jotkut vaan saa aina muiden apua?

Miksi terveen ihmisen pitää saada jatkuvasti muiden apua. Anoppini on jatkuvasti tunkemassa pesemään ikkunoita, hoitamaan pihaa ja lapsia. Pärjätään loistavasti ilman hänen apujaankin ja aina loukkaantuu verisesti kun kielletään tulemasta.

Sama vika,pitää korjata koko kylän autot,olla puutalkoissa,remontti apua antaa,mutta kukaan ei ikinä auta mua jos kysyn,ei pienimmissäkään asioissa,lasten hoidosta puhumattakaan.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 12:16"]

Sama vika,pitää korjata koko kylän autot,olla puutalkoissa,remontti apua antaa,mutta kukaan ei ikinä auta mua jos kysyn,ei pienimmissäkään asioissa,lasten hoidosta puhumattakaan.

[/quote]

Niin itsekin mietin, että miten tällaiseen kaikkien piika-rooliin on joutunutkin. Että miten tässä näin kävi.

Täällä kanssa yksi ap:n kaltainen kohtalotoveri.

Minun apuni kyllä kelpaa mutta jos itse pyydän (kun todella tarvitsisin) mitä tahansa, käytännön, henkistä yms apua ei onnistu. Ei voida auttaa, varmasti löytyy joku muu jne..

Jotkut (monet) näistä joita autetaan joka asiassa ovat vieläpä töykeitä ja muista välittämättömiä ihmisiä, en ymmärrä. Luulisi että sitä saa mitä tilaa mutta aivan päinvastoin tuntuu menevän.

Osaavatkohan he sitten manipuloida muita vai ovatko jotenkin "pelottavia" niin muut sitten tiedostamattomasta miellyttämisenhalusta palvelevat?

Ollaankohan me "piiat" niitä liian kilttejä? Ei ymmärretä kuinka annetaan muiden kävellä ylitse vaan lähetetään vieläpä signaalia että tehkää vaan kaikki niin :(

Asiaa on onneksi tutkittu ja ihan hyviä kirjoja on julkaistu joista saattaa olla monelle apua.

Minä saan apua tarvittaessa, koska nuo välittävät meistä ja me heistä. Toki minäkin olen valmis auttamaan muita

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 12:14"]

Miksi terveen ihmisen pitää saada jatkuvasti muiden apua. Anoppini on jatkuvasti tunkemassa pesemään ikkunoita, hoitamaan pihaa ja lapsia. Pärjätään loistavasti ilman hänen apujaankin ja aina loukkaantuu verisesti kun kielletään tulemasta.

[/quote]Tuollainen avun tuputtaminen on yksi vallankäytön muoto verhottuna mukavilpittömään auttamiseen mutta ap:n aloitus ei tarkoita tuota.

Vaan sitä miksi joitain hyysätään ja joitain ei auteta vaikka tarve olisi todellinen. Käytetään hyväksi vain.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 12:28"]

Minä saan apua tarvittaessa, koska nuo välittävät meistä ja me heistä. Toki minäkin olen valmis auttamaan muita

[/quote]Noinhan sen kuuluisi ollakin. Onneksi olkoon, sinulla on terveitä ihmissuhteita elämässäsi, valitettavasti kaikilla ei ole, vaan niihin liittyy monenlaista julkista ja piilevää alistamista, hyötymistä, henkistä väkivaltaa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 12:26"]

Täällä kanssa yksi ap:n kaltainen kohtalotoveri.

Minun apuni kyllä kelpaa mutta jos itse pyydän (kun todella tarvitsisin) mitä tahansa, käytännön, henkistä yms apua ei onnistu. Ei voida auttaa, varmasti löytyy joku muu jne..

Jotkut (monet) näistä joita autetaan joka asiassa ovat vieläpä töykeitä ja muista välittämättömiä ihmisiä, en ymmärrä. Luulisi että sitä saa mitä tilaa mutta aivan päinvastoin tuntuu menevän.

Osaavatkohan he sitten manipuloida muita vai ovatko jotenkin "pelottavia" niin muut sitten tiedostamattomasta miellyttämisenhalusta palvelevat?

[/quote]

Joo. Ovat tällä tavalla "karismaattisia". Osaavat antaa vaikutelman avuttomuudesta, häpeämättömyyttä, julmaa vallankäyttöä - antavat ymmärtää että jäät ulkopuolelle tai että he itse syrjäytyvät jos et auta, syyllistämistä, tähän ripaus röyhkeyttä jne. Kaikki tuntemani em. kaltaiset eivät muuten koskaan ole esikoisia... ovat oppineet jo nuorena esittämään avutonta vanhemmille sisaruksilleen ja kiristämään nuorempiaan.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 12:26"]

Täällä kanssa yksi ap:n kaltainen kohtalotoveri.

Minun apuni kyllä kelpaa mutta jos itse pyydän (kun todella tarvitsisin) mitä tahansa, käytännön, henkistä yms apua ei onnistu. Ei voida auttaa, varmasti löytyy joku muu jne..

Jotkut (monet) näistä joita autetaan joka asiassa ovat vieläpä töykeitä ja muista välittämättömiä ihmisiä, en ymmärrä. Luulisi että sitä saa mitä tilaa mutta aivan päinvastoin tuntuu menevän.

Osaavatkohan he sitten manipuloida muita vai ovatko jotenkin "pelottavia" niin muut sitten tiedostamattomasta miellyttämisenhalusta palvelevat?

[/quote]

Joo. Ovat tällä tavalla "karismaattisia". Osaavat antaa vaikutelman avuttomuudesta, häpeämättömyyttä, julmaa vallankäyttöä - antavat ymmärtää että jäät ulkopuolelle tai että he itse syrjäytyvät jos et auta, syyllistämistä, tähän ripaus röyhkeyttä jne. Kaikki tuntemani em. kaltaiset eivät muuten koskaan ole esikoisia... ovat oppineet jo nuorena esittämään avutonta vanhemmille sisaruksilleen ja kiristämään nuorempiaan.

[/quote]

Mä tunnen tällaisia pari. He taas ovat ainoita lapsia.

5 jatkaa: olen kuopus ja ikäni olen joutunut palvelemaan muita ja hyysäämään "avutonta" prinsessaisosiskoani. Eli se syntymäjärjestys perheessä ei automaattisesti selitä kenestä tulee kaikkien palvelija ja kenestä tyranni.

Täällä myös yksi "piika ". Ihankuin jo perusolettamus olisi, että minä autan aina. Sen voisin vielä lisätä, että vierailut menevät niin, että meillä tavataan. Minä kestitsen muut ja meille tullaan yllättäen. Mutta meitä ei pyydetä kylään ikinä ja jos menen yllättäen, ihmiset eivät näytä ilahtuneelta.
Mutta nyt olen ruvennut tekemään stoppia tälle. Ei sovi, en tee, ei käy. Suosittelen muillekin. Siinä samalla voi tutkailla, ketkä ovat oikeita ystäviäsi. Ei tullut yllätyksenä, että piirit ovat pienentyneet..

Itse olen auttanut erästä ihmistä vaikka missä ja miten. Kerran sitten minäkin pyysin hänen apuaan - ei voinut tulla koska piti mennä lenkille... Ja juttu oli siis jo hyvissä ajoin tiedossa. Että sellaista apua.

Muiden apuun tukeutujat osaavat vedota tunteisiin...yleensä tällainen ihmistyyppi on karismaattinen, tunteellinen, epävakaa ja osaa ilmaista itseään sanallisesti... ja elämä on kriisistä kriisiin siirtymistä. Itse vältän ihmissuhteita, jotka perustuvat siihen, että vastapuoli toimii suhteessa omilla ehdoillaan, odotan ihmissuhteilta vastavuoroisuutta. Toki voi olla kausia, että autan ja tuen toista, mutta minulla täytyy olla varmuus, että sama toimii toisinpäin ja että toinen haluaa olla ystäväni ihan vaan koska viihtyy seurassani.

Osa ihmisistä on myös sellaisia, etteivät ymmärrä mikä on "tärkeää" missäkin vaiheessa.

Esim. jos hankkiutuu raskaaksi ensimmäisenä kun kaikki kaverit vielä irrottelee opiskelijasinkkuina, niin itkee kun on yksinäistä eikä kukaan auta. Miksi auttaisi, muut bailaa kun ovat vielä nuoria! Tai sitten ne jotka jää yli-ikäisenä kiinni tuohon nuoren aikuisen elämään eivätkä huomaa kaveripiirin asettuvan aloilleen, ottavan asuntolainoja ja tekevän lapsia. Silloin oma mies ja oma koti ja mahdollinen lapsi ajaa kyllä sen bestiksenkin tarpeiden ohi, ja niin pitääkin olla.

Minun täytyisi auttamisen lisäksi pitää enemmän yhteyttä sukuun ja ystäviin kuin heidän minuun. Sukulaiset varsinkin sanovat hyvin loukkaantuneeseen sävyyn, ettei minusta kuulu nykyään enää tuskin milloinkaan. Kun sanon, ettei heistäkään kuulu, olen kuulemma ohhoh niin hävytön ja teräväkielinen.

Nämä ovat nokkimisjärjestysasioita, hyvät naiset. Kannattaa yrittää päästä orrella vähän ylemmäksi, sen olen vanhemmiten huomannut! Luonnostaan kivoja kanoja ei ole olemassakaan.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:06"]

Osa ihmisistä on myös sellaisia, etteivät ymmärrä mikä on "tärkeää" missäkin vaiheessa.

Esim. jos hankkiutuu raskaaksi ensimmäisenä kun kaikki kaverit vielä irrottelee opiskelijasinkkuina, niin itkee kun on yksinäistä eikä kukaan auta. Miksi auttaisi, muut bailaa kun ovat vielä nuoria! Tai sitten ne jotka jää yli-ikäisenä kiinni tuohon nuoren aikuisen elämään eivätkä huomaa kaveripiirin asettuvan aloilleen, ottavan asuntolainoja ja tekevän lapsia. Silloin oma mies ja oma koti ja mahdollinen lapsi ajaa kyllä sen bestiksenkin tarpeiden ohi, ja niin pitääkin olla.

[/quote]

Tässä epäloogisessa kommentissa näemmä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä että kaikille oma napa on aina lähinnä.

Oma bailaus on tärkeämpää kuin muiden perhe-elämä, mutta toisaalta oma perhe-elämä on tärkeämpää kuin muiden bailaus.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:06"]

Osa ihmisistä on myös sellaisia, etteivät ymmärrä mikä on "tärkeää" missäkin vaiheessa.

Esim. jos hankkiutuu raskaaksi ensimmäisenä kun kaikki kaverit vielä irrottelee opiskelijasinkkuina, niin itkee kun on yksinäistä eikä kukaan auta. Miksi auttaisi, muut bailaa kun ovat vielä nuoria! Tai sitten ne jotka jää yli-ikäisenä kiinni tuohon nuoren aikuisen elämään eivätkä huomaa kaveripiirin asettuvan aloilleen, ottavan asuntolainoja ja tekevän lapsia. Silloin oma mies ja oma koti ja mahdollinen lapsi ajaa kyllä sen bestiksenkin tarpeiden ohi, ja niin pitääkin olla.

[/quote]

Tässä epäloogisessa kommentissa näemmä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä että kaikille oma napa on aina lähinnä.

Oma bailaus on tärkeämpää kuin muiden perhe-elämä, mutta toisaalta oma perhe-elämä on tärkeämpää kuin muiden bailaus.

[/quote]

Ja sitä, että ei kannata olla eka eikä vika.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:06"]

Osa ihmisistä on myös sellaisia, etteivät ymmärrä mikä on "tärkeää" missäkin vaiheessa.

Esim. jos hankkiutuu raskaaksi ensimmäisenä kun kaikki kaverit vielä irrottelee opiskelijasinkkuina, niin itkee kun on yksinäistä eikä kukaan auta. Miksi auttaisi, muut bailaa kun ovat vielä nuoria! Tai sitten ne jotka jää yli-ikäisenä kiinni tuohon nuoren aikuisen elämään eivätkä huomaa kaveripiirin asettuvan aloilleen, ottavan asuntolainoja ja tekevän lapsia. Silloin oma mies ja oma koti ja mahdollinen lapsi ajaa kyllä sen bestiksenkin tarpeiden ohi, ja niin pitääkin olla.

[/quote]

Tässä epäloogisessa kommentissa näemmä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä että kaikille oma napa on aina lähinnä.

Oma bailaus on tärkeämpää kuin muiden perhe-elämä, mutta toisaalta oma perhe-elämä on tärkeämpää kuin muiden bailaus.

[/quote]

Tuo oli kyllä tuttua. Parikymppisenä kaveriporukasta yksi tuli raskaaksi ja meni naimisiinkin. Moitti meitä aina, kun emme lopettaneet bailausta ja kiinnostuneet vauvan vaatteista ja vauvasöpöstelystä yms. No toki kävimme hänen luonaan, mutta ei parikymppisenä vain joku vauva voinut tuntua muulta kuin kiviriipalta, kun me muut opiskelimme ja juhlimme ja matkustimme.

Nelikymppisenä suurin osa oli sitten perheellisiä ja bailut bailattu ja koettu ja elämä oli työtä ja kotona koululaisten auttamista läksyissä ja harrastukseen kuskaamista ja harvoina hetkinä, kun sai lapsenvahtia miehen kanssa parisuhteesta nauttimista. Ne pari, jotka jäivät bilettämään sitten haukkuivat, että me emme ymmärrä mitään, kun ollaan hellan ja nyrkin välissä ja maaduttu vain kotiin. Mutta kun ei vain jaksanut kiinnostaa enää sidukkaörvellykset ja kuinka ihana sonni pani viime yönä.

Joten kyllä, omat jutut saavat olla tärkeintä omassa elämässä, silloin kun ne ovat ajankohtaisia. Omaa elämäähän tässä eletään.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 13:06"]

Osa ihmisistä on myös sellaisia, etteivät ymmärrä mikä on "tärkeää" missäkin vaiheessa.

Esim. jos hankkiutuu raskaaksi ensimmäisenä kun kaikki kaverit vielä irrottelee opiskelijasinkkuina, niin itkee kun on yksinäistä eikä kukaan auta. Miksi auttaisi, muut bailaa kun ovat vielä nuoria! Tai sitten ne jotka jää yli-ikäisenä kiinni tuohon nuoren aikuisen elämään eivätkä huomaa kaveripiirin asettuvan aloilleen, ottavan asuntolainoja ja tekevän lapsia. Silloin oma mies ja oma koti ja mahdollinen lapsi ajaa kyllä sen bestiksenkin tarpeiden ohi, ja niin pitääkin olla.

[/quote]

Tässä epäloogisessa kommentissa näemmä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä että kaikille oma napa on aina lähinnä.

Oma bailaus on tärkeämpää kuin muiden perhe-elämä, mutta toisaalta oma perhe-elämä on tärkeämpää kuin muiden bailaus.

[/quote]

Tuo oli kyllä tuttua. Parikymppisenä kaveriporukasta yksi tuli raskaaksi ja meni naimisiinkin. Moitti meitä aina, kun emme lopettaneet bailausta ja kiinnostuneet vauvan vaatteista ja vauvasöpöstelystä yms. No toki kävimme hänen luonaan, mutta ei parikymppisenä vain joku vauva voinut tuntua muulta kuin kiviriipalta, kun me muut opiskelimme ja juhlimme ja matkustimme.

Nelikymppisenä suurin osa oli sitten perheellisiä ja bailut bailattu ja koettu ja elämä oli työtä ja kotona koululaisten auttamista läksyissä ja harrastukseen kuskaamista ja harvoina hetkinä, kun sai lapsenvahtia miehen kanssa parisuhteesta nauttimista. Ne pari, jotka jäivät bilettämään sitten haukkuivat, että me emme ymmärrä mitään, kun ollaan hellan ja nyrkin välissä ja maaduttu vain kotiin. Mutta kun ei vain jaksanut kiinnostaa enää sidukkaörvellykset ja kuinka ihana sonni pani viime yönä.

Joten kyllä, omat jutut saavat olla tärkeintä omassa elämässä, silloin kun ne ovat ajankohtaisia. Omaa elämäähän tässä eletään.

[/quote]Jotenkin tuntuu että tuosta ei ketjun alkupään viesteissä ollut kyse. Vaan ihan todellisesta väärinkäytöksestä.