Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvani on ruma..
24.04.2015 |
Toivon, että ette lyttäisi heti asiaani, sillä minulla on asiasta jo muutenkin huono omatunto.
Vauvani on nyt 1,5kk ikäinen ja terve. Ainoa huolenaiheeni on varmasti jonkun mielestä pinnallinen, mutta menkööt. Vauvamme pää on turhan suippo, ja kasvot ovat oudolla tavalla ikään kuin lytyssä. Miehelläni sekä minulla ei ole samanlaisia kasvonpiirteitä, joten pelkään altistuneeni raskauden aikana jollekin kemikaalille. Olen luomusynnyttänyt tutun kätilön avustuksella, synnytys meni hyvin.
Luin jostain, että natriumglutamaatti voisi aiheuttaa tämänkaltaisia kasvonpiirteitä vauvalle.
Minulla on kamala omatunto tästä asiasta, jokaisen äidin mielestä oma lapsi kuuluisi olla kaikkein kaunein... Mutta kun ei ole. Voiko tämä olla raskaudenjälkeisen masennuksen oireita?
Kommentit (69)
Tämäkin on aihe, josta ei saisi puhua :/ Itse koen samanlaisia tunteita ja itkin (ja itken edelleen) huonoa omaatuntoa tunteistani päiväkaupalla. Vauva on rakas, mutta pahan näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kaikki tuon ikäiset vauvat ole rumia? :D Kyllä se siitä vielä kaunistuu. Munkin eka ajatus kun tyttäreni syntyi, oli että onpa se karvainen. :D Kyllä se lanugokarva sitten tippui pois ajan kanssa. :) Oli myös suippo pää hänellä ja kaverini töksäytti "Milloin se alkaa näyttää normaalille?". No vauvan ollessa 5 kk kaveri sanoi että sehän alkaa näyttää jo ihmiseltä. :D Eli älä ota turhan vakavasti, ei kenenkään vauva kovin nätti ole, vaikka kyllä monelle hormonit tekee tepposet. ;)
Oma esikoiseni oli myös kaikkea muuta kuin söpö vauvana. Pallopää, näytti ihan turvonneelta aika lailla yksivuotiaaksi asti. Pienet tihrusilmät ja sellainen norpan nokka.
Nyt katselen tuota 9-vuotiasta niin on aivan erinäköinen. Piirteet muuttuvat vielä teini-iänkin jälkeen paljon.
Oikeasti, harvat vauvat ovat oikeasti söpöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelläni oli vauvana tuollainen suippo pää, liian isot korvat ja todella pieni suu. Ei ollut mikään kaunis vauva. Nyt on parikymppinen, hörökorvat jääneet unholaan ja hyvännäköinen, vientiä riittäisi.
Että kyllä se siitä!
No siis, silloin kun Tsernobyl räjähti, siitähän sanottiin että 30 vuoden päästä tulee Suomessakin piikki esim. syövissä ja sikiöiden epämuodostumissa yms., ja nythän on kulunut se 30 vuotta tuosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vauva oli myös syntyessään, kröhm, ei-niin-kaunis. Naama oli ihan laikukas, oli hormoninäppyjä ja ihottumia. Ei näyttänyt kummaltakaan meistä, vaan minun vanhalta sedältä. :) Silloin ajattelin sitten vain, että voi äitin pientä rumilusta, tarvitset erityisen paljon rakkautta minulta, kun ei sinua tule muut söpöstelemään eikä kukaan muu tule sinulle lirkuttelemaan. Äitin pikku rumilus!
Myöhemmin vauvasta/lapsesta on kasvanutkin hurjan söpö. Eikä pelkästään äidin mielestä, vaan hirmu monet ovat ulkokuorta kehuneet. Onneksi myös sisin on täyttä kultaa - ihana, kiltti, reipas ja kultainen lapsi meillä. Sehän se on tärkeintä! :)
Vauvat on! Harva vauva oikeasti on nätti saati että kaunis. Empä usko että vauvasi on kuitenkaan sen rumrmpi kuin muidenkaan ja että mistä "oudosta" olisi kysymys. Kyllä se ulkonäkö siitä muuttuu ja loppujen lopuksi se on suht sama miltä kukin näyttää. Parempi vaan ois hyväksyä ihmiset sen näköisinä kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Tiedän, että koko homma on vain minun päässäni. Vihaan itseäni, kun hoidan lastani päivät pitkät itkien. Vihaan itseäni, kun en voinut tällaista edes kuvitellakaan ennen vauvan syntymää.
Olen ollut ennen tätä aivan tavallinen nainen. Terve, tavallisen näköinen, tavallisessa työssä, tavallisessa parisuhteessa. Suututtaa.
-4
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 19:59"]Miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Tiedän, että koko homma on vain minun päässäni. Vihaan itseäni, kun hoidan lastani päivät pitkät itkien. Vihaan itseäni, kun en voinut tällaista edes kuvitellakaan ennen vauvan syntymää.
Olen ollut ennen tätä aivan tavallinen nainen. Terve, tavallisen näköinen, tavallisessa työssä, tavallisessa parisuhteessa. Suututtaa.
-4
[/quote]
Kannattaiskohan sun puhua tuosta neuvolassa? Ei tuo ihan normaalia ole. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 19:59"]Miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Tiedän, että koko homma on vain minun päässäni. Vihaan itseäni, kun hoidan lastani päivät pitkät itkien. Vihaan itseäni, kun en voinut tällaista edes kuvitellakaan ennen vauvan syntymää.
Olen ollut ennen tätä aivan tavallinen nainen. Terve, tavallisen näköinen, tavallisessa työssä, tavallisessa parisuhteessa. Suututtaa.
-4
[/quote]
Tuo on sitä vanhemmuuteen kasvamista. Lapsi ei ole sinua varten, hänen ei ole tarkoitus pönkittää sinua ulkomuodollaan tai saavutuksillaan. Ensisijaisesti sinä olet lastasi varten. Hän on mitä on. Hyväksy hänet ja tue häntä, niin hän saa parhaat lähtökohdat elämään.
Onpahan outo ajatus, että äiti pitää lastaan rumana! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 20:41"]Mä en ole nähnyt yhtäkään rumaa vauvaa. Ja mun äiti on synnärillä töissä ja vauvakuumeisssani oon käynyt siellä ihailemassa. Mun tyttö kun syntyi ja näin ekan kerran, mun eka ajatus oli, että miten mun sisältä tuli noin ihanan näkönen, eihän se oo yhtään mun näkönen! Poika oli vauvana hellyttävä pallo. Eiköhän se ole luonnon järjestämä juttu, että oma lapsi näyttää ihanimmalta maailmassa äidin mielestä, tulee suojelunhalu ja rakkaus. Mun poika on nyt 9. Sen pää on ihan neliön muotoinen ja ruuminrakenteensa on tanakka, jalat sojottaa ulospäin, tiedän ettei hän ole maailman komein, mutta jotenkin liikuttava ja suloinen. Ja haiseekin pahalta, kun rupee pihalla kuraojissa, mutta on silti ihanin! Kyllä omassa vauvassa terveen ihmisen pitää nähdä kaunista. Mun tyttö syntyi imukupilla ja sen pää oli kauan ihan suippo, mutta mä katselin vaan sen kasvoja ja ihania sormia... Eikö ap katso lapsensa silmiä, pientä suuta, varpaita? Tai kun vaivasi nukkuu, näetkö miten suloinen hän on?
[/quote] VMP
Kun esikoinen syntyi, ensimmäiset sanani olivat: "Onpas se ruma!" Kätilöt katsoivat vähän pahasti...
No, kun synnytyksen jäljet vauvassa parantuivat niin siitähän tuli todella kaunis vauva. Juuri sellainen, jota kaikki tuntemattomatkin ihailivat. Vauva oli todella vaikea refluksilapsi ja kaiken sen huudon, itkun ja väsymyksen keskellä sain kyllä jotain helpotusta siitä, että vauva oli edes kaunis. Tyhmää, mutta myönnän että näin oli. Muksu on edelleen poikkeuksellisen kaunis.
Toinen vauva oli myös syntyessään ruma, ja aika rumana pysynyt sen jälkeenkin. Näytti vauvana ihan joltain maalaistalon isännältä kaksoisleukoineen, talikko vaan puuttui kädestä. Tämä vauva vaan olikin luonteeltaan rauhallinen, iloinen ja tyytyväinen, niin ei yhtään haitannut se rumuus. Maailman ihanin vauva, vaikka ruma olikin.
Molemmat muksut ovat mulle elämää rakkaampia, eli ei sillä ulkonäöllä loppupeleissä ole mitään väliä.
Löydätkö sä ap lapsestasi mitään hyvää? En nyt yritä keljuilla, vaan kehotan suuntaamaan huomion niihin hyviin ja suloisiin asioihin. Puhu hyvä ihminen neuvolassa tuosta, mua pelottaa miten teidän vuorovaikutussuhde kehittyy (tai siis ei kehity!) jos ITKET vauvasi ulkonäön takia.
Eihän vauvat mitään kauniita ole, vaan kaljuja ja ruttuisia alienin näköisiä otuksia. Äidinrakkaus vaan yleensä auttaa sivuuttamaan nuo asiat ja äidin silmissä lapsen pitäisi olla maailman ihanin ja rakkain, ulkonäöstä viis.
Varmasti kuitenkin suloinen omalla tavallaan ja voi kasvaa vielä vaikka millaiseksi hurmuriksi. Itse olin todella kaunis vauva, kauniin pyöreä kallo, suuret siniset silmät, sirot kasvonpiirteet pikku nenällä, ruusunnuppu suu ja tummat piirteet. Arvaa olenko sitten enää kaunis, no en todellakaan. Ruma akka. Olisin mielummin ollut ruma vauva :D
Tunsin kerran lapsen, joka näytti 0-2-vuotiaana aivan pieneltä apinalta. Söpöltä apinalta ehkä, mutta apinalta. Mutta nyt muksu on jotain 3,5, ja apinamaisius alkaa hävitä, ja uskon vakaasti, että hänestä tulee vielä komea!
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 19:43"]
Eikös kaikki tuon ikäiset vauvat ole rumia? :D Kyllä se siitä vielä kaunistuu. Munkin eka ajatus kun tyttäreni syntyi, oli että onpa se karvainen. :D Kyllä se lanugokarva sitten tippui pois ajan kanssa. :) Oli myös suippo pää hänellä ja kaverini töksäytti "Milloin se alkaa näyttää normaalille?". No vauvan ollessa 5 kk kaveri sanoi että sehän alkaa näyttää jo ihmiseltä. :D Eli älä ota turhan vakavasti, ei kenenkään vauva kovin nätti ole, vaikka kyllä monelle hormonit tekee tepposet. ;)
[/quote]
Onpa typerä kaveri sulla. Tuollaisia päästelee suustaan vain moukat.
Alue: Aihe vapaa
No ei mun mielestä lapseni ole ollut missään vaiheessa maailman kaunein. Sen lisäksi lapsi tod muuttuu ja kaunistuu, kuten aiempi vastaaja sanoi. Natriumglutamaatti EI aiheuta mitään kasvonpiirteille. Tsempit sulle kaikkeen!