Kumpi teillä otti puheeksi suhteen vakinaistamisen seurusteluksi? Mies vai nainen?

Ei siitä tarvinu sopia erikseen kun oli oikeestaan alusta asti päivänselvää. Oli helppo olla toisen kanssa ja s eksi sujui. Mä olin sillon 46 ja mies 44.

Ei siinä iässä oo tarvetta mihinkään peleihin

Up

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tarvinu sopia erikseen kun oli oikeestaan alusta asti päivänselvää. Oli helppo olla toisen kanssa ja s eksi sujui. Mä olin sillon 46 ja mies 44.

Ei siinä iässä oo tarvetta mihinkään peleihin

Nimenomaan aikuisella iällä, jos mukana on lapsiakin, niin pakkohan siitä on jotenkin jutella kun ei voi kyhnyttää toisen kainalossa 24/7 niinkuin joskus teininä. Tuo että on helppo olla ja seksi sujuu, ei kyllä kerro sitoutumisesta mitään. Sulla kävi varmaan vaan hyvä tuuri kun oletit vakavampaa ja mies oli samalla kannalla.

Mää. Nainen. Kohta 50v naimisissa

Toisessa ketjussa hermostuttiin, kun siellä joku kertoi perustaneensa perheen kumppaninsa kanssa, vaikka ei ollut aiemmin aloittanut suhdetta sopimalla seurustelusta. Sillä lailla ei kuulemma saa tehdä, tai ainakin se on merkki vakavista kommunikointiongelmista, kokemattomuudesta ja naiiviudesta.

Niin, että muistakaa sopia suhteen vakinaistamisesta, koska muu on yksinkertaisesti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tarvinu sopia erikseen kun oli oikeestaan alusta asti päivänselvää. Oli helppo olla toisen kanssa ja s eksi sujui. Mä olin sillon 46 ja mies 44.

Ei siinä iässä oo tarvetta mihinkään peleihin

Nimenomaan aikuisella iällä, jos mukana on lapsiakin, niin pakkohan siitä on jotenkin jutella kun ei voi kyhnyttää toisen kainalossa 24/7 niinkuin joskus teininä. Tuo että on helppo olla ja seksi sujuu, ei kyllä kerro sitoutumisesta mitään. Sulla kävi varmaan vaan hyvä tuuri kun oletit vakavampaa ja mies oli samalla kannalla.

Tottakai kumppanin kanssa jutellaan. Mutta eivät kaikki silti erikseen mitään sovi. Asiat voivat tulla selväksi myös muunlaisen puhumisen myötä. Jos kumppani sanoo vaikka, että olipa ihanaa että osuttiin samaan aikaan Tinderiin/baariin, ja että "tää on just sellainen suhde jonka olen halunnut" ja ilmaisee myös, mitä tuntee, ja selvästi puheissaan näkee itsensä samassa suhteessa tulevaisuudessakin, ja jos itse vastaavasti puhuu hänelle vastaavaa, niin kyllähän tuo aika selvää molemmille on, mutta varsinaisesti ei siinä ole mitään SOPIMUKSIA tehty tai "sovittu suhteen muuttumisesta tapailusta seurusteluksi" tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tarvinu sopia erikseen kun oli oikeestaan alusta asti päivänselvää. Oli helppo olla toisen kanssa ja s eksi sujui. Mä olin sillon 46 ja mies

Ei siinä iässä oo tarvetta mihinkään peleihin

Nimenomaan aikuisella iällä, jos mukana on lapsiakin, niin pakkohan siitä on jotenkin jutella kun ei voi kyhnyttää toisen kainalossa 24/7 niinkuin joskus teininä. Tuo että on helppo olla ja seksi sujuu, ei kyllä kerro sitoutumisesta mitään. Sulla kävi varmaan vaan hyvä tuuri kun oletit vakavampaa ja mies oli samalla kannalla.

No mun lapset tuolloin 23 ja 25 ka miehen poika 15. Että ei siinä lapsista tarvinnut käydä keskustelua. Tiesimme toisemme yhteisten tuttujen kautta jollain laillla. En siis koe että tuurilla olisi menty on

Sen vaan tietää kun sopiva osuu kohdalle

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa hermostuttiin, kun siellä joku kertoi perustaneensa perheen kumppaninsa kanssa, vaikka ei ollut aiemmin aloittanut suhdetta sopimalla seurustelusta. Sillä lailla ei kuulemma saa tehdä, tai ainakin se on merkki vakavista kommunikointiongelmista, kokemattomuudesta ja naiiviudesta.

Niin, että muistakaa sopia suhteen vakinaistamisesta, koska muu on yksinkertaisesti väärin.

No tämäpä, kyllä seurustellakin voi näemmä väärin 🤣

Nämä "ei tarvinnut sopia erikseen" -vastaajat ovat kaikki jotain dinosaurusajalla pariutuneita. Ei silloin vuonna 1997 jossain Hyrynsalmella tarvinnut varmaan mitään varmistella, kun olitte muutenkin kylänne ainoat nuoret.

Huoh

Vierailija kirjoitti:

Nämä "ei tarvinnut sopia erikseen" -vastaajat ovat kaikki jotain dinosaurusajalla pariutuneita. Ei silloin vuonna 1997 jossain Hyrynsalmella tarvinnut varmaan mitään varmistella, kun olitte muutenkin kylänne ainoat nuoret.

Minä olen pariutunut 1999 Helsingissä. Tai siis tämä on viimeinen pariutumiseni, toki olin pariutunut sitä ennenkin. En muista että kertaakaan olisi mistään seurustelusta sovittu, ei nykyisenkään puolison kanssa. Ei tuohon aikaan ollut mitään sellaista jahkailuvaihetta, mitä nykyisin kutsutaan tapailuksi (ja mikä vieläpä sisältää tapailua muidenkin kanssa, kuten myös seksiä). Vaan kun kiinnostusta oli puolin ja toisin, alkoi seurustelu ja oltiin toisilleen uskollisia alusta asti. Se oli niin itsestäänselvää, ettei sitä tarvinnut mitenkään erikseen sopia. 

Ei nykyisinkään tarvitse seurustelusta sopia, jos tutustutaan vaikka opiskelun kautta. Seurustelu vain alkaa ilman sen kummempia seremonioita. Näin ainakin alkoi tyttäreni seurustelu ja se, mistä sitten myöhemmin keskusteltiin, oli naimisiinmeno. 

Tämä nykyinen systeemi on jotenkin tarpeettoman monimutkainen ja sekava. Vaikka oman mieheni tavallaan tapasin netissä (IRC, se missä keskustellaan), niin kyllähän siihen toiseen tutustui jo aika hyvin viestien ja puheluiden kautta ennen treffejä. Eikä treffien jälkeen tarvinnut arvuutella, kyllä se oli molemmille selvää että seurustellaan, vaikka ei siitä mitään keskustelua käyty. 

Mutta tuohon aikaan oli ihan yleistä, että puhuttiin ihmisten kanssa puhelimessa. Jos se toinen tuntui kiinnostavalta ja juttua piisasi, ne puhelut kesti helposti tunnin tai kaksi. Muistelen pisimmän puheluni kestäneen kahdeksan tuntia, siinä piti jo lyhyt wc-tauko pitää ja oltiin seurusteluvaiheessa kyllä. Ehkä Tinder-deittailijatkin pääsisivät vähemmällä arvuuttelulla, jos tutustuisivat siihen toiseen edes joten kuten, ennen kuin päättävät tavata?

Muistelen itse kirjoittaneeni myös lukuisia sähköposteja poikaystäville 90-luvulla. Harrastetaanko tätäkään enää ollenkaan?

Mies totesi jotain meihin liittyen, että parisuhteessa xxx, josta kysyin, että ollaanko me parisuhteessa. Mies sanoi että ollaan vaan ja niin ollaan oltu siitä asti. Homma vaikutti aika selvältä jo ennen tuotakin, mutta kyllä nykyaikana on kiva saada varmistus.

Vierailija kirjoitti:

Nämä "ei tarvinnut sopia erikseen" -vastaajat ovat kaikki jotain dinosaurusajalla pariutuneita. Ei silloin vuonna 1997 jossain Hyrynsalmella tarvinnut varmaan mitään varmistella, kun olitte muutenkin kylänne ainoat nuoret.

Niin no, valinnanvaraa kyllä oli runsaasti siihenkin aikaan, molemmilla. Sitä vaan ihmetellään kuinka teillä nykynuorilla näyttää parinmuodostamiset olevan niin äärettömän hankalia ja työläitä? Tämä "dinosaurrus" ei ole koskaan mitään nettideittejä edes harrastanut, jokaiseen kumppaniin olen tutustunut livenä oikeassa elämässä.

Onki se nyt sitten niin että pitäisi odottaa että mies ottaa puheeksi seurustelun? Jos jää omaksi tehtäväksi, niin mies joko suostuu vain koska ei viitsi kieltäytyä, eli ei ole täysin tosissaan. Tai kieltäytyy.

Se tuntui jotenkin selvältä jo ilman siitä erikseen sopimista. Yksi päivä sitten reilu puolen vuoden tutustumisen + reilun kuukauden intensiivisen tapailun jälkeen eräs kaveri kysyi meiltä "niin missäs te nyt sitten meette ;)?" johon mies vastasi "no kyllähän me seurustellaan." Kaveri vaan innostui ja sanoi että olihan se jo ihan selvää ollut pitkän aikaa että meidän välillä jotain on. Ei oltu siis yhdessä sovittu virallisesta seurustelusta, mutta kummallekin se lieni selvää kaiken sen yhdessä vietetyn ajan ja vierekkäin nukuttujen öiden jälkeen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Nämä "ei tarvinnut sopia erikseen" -vastaajat ovat kaikki jotain dinosaurusajalla pariutuneita. Ei silloin vuonna 1997 jossain Hyrynsalmella tarvinnut varmaan mitään varmistella, kun olitte muutenkin kylänne ainoat nuoret.

2014 tapasin nykyisen puolisoni. Emme koskaan sopineet seurustelusta.

....f

Up