Kuinka hyvästelen kuolleen (syntymättömän) vauvani?
Auttakaa minua olkaa kiltit. Paljon toivottu vauvamme todettiin niin sairaaksi, ettei hän ikinä selviäisi kohdun ulkopuolella. Olen nyt noin viikoilla 12+4. Yritimme raskautta yli vuoden ja olemme olleet miehen kanssa maailman onnellisimpia tästä vauvasta. Minulla on vahva tunne että vauva on poika.
Otin eilen ensimmäisen lääkkeen ja uskon että vauva on nyt nukkunut pois. Aloin äsken vuotaa verta ja olen hyvin sekaisin ja peloissani, sekä yksin.
Olen menossa kauppaan kohta. Mitä voisin sieltä ostaa vauvalleni? Millä voisin hyvästellä hänet? Haluaisin jotenkin kunnioittaa hänen lyhyttä elämäänsä ja kiittää häntä siitä, että hän oli meidän vauvamme, vaikka ei voinut tullakaan maanpäälliseksi vauvaksemme. Mutta olen liian sekaisin keksiäkseni mitään.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 13:50"]
Huomioithan sitten, että sinulla on oikeus saada vauvasi ruumis haudattavaksi. Jos et ilmaise tätä sairaalassa, se menee eloperäisiin jätteisiin.
[/quote]
Ei mene vaan sairaalan järjestämään yhteistuhkaukseen.
[/quote]Ei 13-viikkoisia yhteistuhkata .
Eihän se ollut edes kehittynyt vielä, miksi tunteilet noin paljon ?
13-viikkoinen? Sehän on vasta solumöykky sitten. Ymmärtäisin, jos raskaus olisi ollut pitkällä, mutta tuohan on ihan aborttikamaa vielä.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:04"]Kirje 13viikkoiselle solumöykylle :DDD
[/quot[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:04"]Kirje 13viikkoiselle solumöykylle :DDD
[/quote]
13 viikkoinen ei ole enää yhtään sen enempää solumöykky kuin sinäkään.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 13:50"]
Huomioithan sitten, että sinulla on oikeus saada vauvasi ruumis haudattavaksi. Jos et ilmaise tätä sairaalassa, se menee eloperäisiin jätteisiin.
[/quote]
Ei mene vaan sairaalan järjestämään yhteistuhkaukseen.
[/quote]Ei 13-viikkoisia yhteistuhkata .
[/quote]
Kyllä meidän kaupungissa ainakin. :)
Ap
Otan osaa.
Toistuvakaan keskenmeno ei tarkoita lisääntymiskyvyttömyyttä. Toivotaan että saat vielä terveen lapsen.
AP:lle sympatiaa, itsekin olen kokenut keskenmenon noilla viikoilla. Omassa tapauksessani uusi raskaus paransi haavat.
Kuitenkin on todettava tuolle jollekin kommentoijalle, joka muistutti että AP:lla on oikeus saada lapsensa "ruumis" itselleen haudattavaksi: valoja nyt. Noilla viikoilla se sikiö on pikkuinen möykky. Tiedän, kun olen sellaisen itse vuotanut ulos. Syntymätöntä lasta saa muistella ja muistoa kunnioittaa, mutta joku roti. Yhteistuhkaus on tässä tapauksessa täysin paikallaan.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:13"]AP:lle sympatiaa, itsekin olen kokenut keskenmenon noilla viikoilla. Omassa tapauksessani uusi raskaus paransi haavat.
Kuitenkin on todettava tuolle jollekin kommentoijalle, joka muistutti että AP:lla on oikeus saada lapsensa "ruumis" itselleen haudattavaksi: valoja nyt. Noilla viikoilla se sikiö on pikkuinen möykky. Tiedän, kun olen sellaisen itse vuotanut ulos. Syntymätöntä lasta saa muistella ja muistoa kunnioittaa, mutta joku roti. Yhteistuhkaus on tässä tapauksessa täysin paikallaan.
[/quote]
Juu vähän kyllä sairasta. Pelkkää verta ja solumössöä
Kun tällaista sikiötä "muistellaan", niin mitä siinä oikein muistellaan, kun ei se ole syntynytkään? Ei ole vielä ollut silmin nähtävissä (raskausmahana), ei ole vielä potkinut. Kysyn ihan vilpittömästi.
ensin mä olen todella pahoillani siitä että joudut käymään jotain noin kauheaa läpi. en voi kuvitella tuskaa mutta voisitiko ajatella että hiljentyisit hetkeksi ja puhuisit ääneen, kertoisit lapsellesi ääneen kuinka häntä rakastat ja tulet aina rakastamaan sekä kaipaamaan ja kertoisit kaiken mitä ajattelet ja tunnet. sitten kun kaikki on lopullisesti ohi, voisit(te) pitää jonkinlaisen, itsenne näköisen muistotilaisuuden. Voimia sinulle äläkä välitä negatiivisista puheista <3
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:21"]
Kun tällaista sikiötä "muistellaan", niin mitä siinä oikein muistellaan, kun ei se ole syntynytkään? Ei ole vielä ollut silmin nähtävissä (raskausmahana), ei ole vielä potkinut. Kysyn ihan vilpittömästi.
[/quote]
Surraan menetettyä mahdollisuutta ja omia unelmia.
Vaikka kun saat kirjeen ettei sinua ole valittu opiskelemaan haluamaasi kouluun.... harmittaa, kiukuttaa ja surettaa, olo on pettynyt. Tässä on odotettu perheeseen vauvaa, nyt sitä ei tulekaan....harmittaa, kiukuttaa ja surettaa, olo on pettynyt.
En ole itse vauvan menettämistä kokenut, muttakäsitän kuitenkin miten ihmiset kohtaavat pettymyksiä elämässään. Ap:kin todennäköisesti nyt yksin ollessaan halusi vain kertoa asiasta jollekulle... ja valitsi meidät ja valitsi kysyä nyt näin... miten voi muistaa.
"Hentoinen oli elämän lanka,
taivaan tuulet siihen tarttui.
Sinut kuljetti kotiin taivaiseen,
luokse pienten enkelten.
Siellä kulkusi jatkuu vaan,
täällä me sinua kaivataan.
Tuulessa kuulemme äänesi,
taivaalla näemme tähtesi.
Kuivaamme kyyneleet,
kohta nähdään lapseni,
enkeli kultainen."
Olen kokenut saman kuusi vuotta sitten, silloin sain valtavasti lohtua enkelinkosketus-foorumilta. Suosittelen tutustumaan. Voimia <3
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:21"]
Kun tällaista sikiötä "muistellaan", niin mitä siinä oikein muistellaan, kun ei se ole syntynytkään? Ei ole vielä ollut silmin nähtävissä (raskausmahana), ei ole vielä potkinut. Kysyn ihan vilpittömästi.
[/quote]
Minä muistelen sitä lapsen mahdollisuutta ja mietiskelen, millainen henkilö hänestä olisi tullut.
Muistelen kasvoja, joiden perusteella sikiö oli aivan isänsä näköinen (poika). Kyllä, kasvonpiirteet olivat tunnistettavat rv15. Muistelen miten pienet varpaat olivat ja miten sormien hennot luut erottuivat sormenpäässäni, kun otin pientä kädestä.
Muistelen myös tuota aikaa, jolloin jouduin tekemään tähänastisen elämäni vaikeimman valinnan: oli vain kaksi erittäin huonoa vaihtoehtoa, joista raskaudenkeskeytys - teko jota pidän vääränä ja johon minulla ei ollut tarkoitus koskaan, missään tilanteessa, elämäni aikana ryhtyä - oli selvästi parempi. Muistelen henkistä prosessia, jonka kävin läpi, ja niitä ajatuksia joiden avulla selviydyin. Lisäksi muistelen sitä, kuinka arvokkaaksi parisuhteeni tuossa kriisissä osoittautui, ja kuinka se tuona aikana entisestään lujittui. Muistutan itseäni siitä, että olen vahva ja selviydyn myös äärimmäisen pahoista tilanteista, sellaisistakin jotka aluksi tuntuvat sietämättömiltä ja ylitsepääsemättömiltä.
Tuollainen tilanne on niin poikkeava, kohtuuton ja kuormittava, että se opettaa ihmiselle omasta itsestä kaikenlaista. Oma muisteluni liittyy myös haluun pitää nämä opitut asiat mielessä.
21
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:04"]Kirje 13viikkoiselle solumöykylle :DDD [/quot[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:04"]Kirje 13viikkoiselle solumöykylle :DDD [/quote] 13 viikkoinen ei ole enää yhtään sen enempää solumöykky kuin sinäkään.
[/quote]
Menehän bilsan tunnille takas. Se, jolle vastaat, on selkeästi enemmän kuin solumöykky, koska on ilmeisen elossa ja kykenee toimimaan omillaan. 13vk sikiö on vain vähän enemmän kuin pelkkä solumöykky, eikä tosiaan ole mikään itsenäinen olento, joka selviäisi kehon ulkopuolella. Tuo, joka menetti 34vk lapsen, menetti oikeasti ihmisen.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:13"]AP:lle sympatiaa, itsekin olen kokenut keskenmenon noilla viikoilla. Omassa tapauksessani uusi raskaus paransi haavat.
Kuitenkin on todettava tuolle jollekin kommentoijalle, joka muistutti että AP:lla on oikeus saada lapsensa "ruumis" itselleen haudattavaksi: valoja nyt. Noilla viikoilla se sikiö on pikkuinen möykky. Tiedän, kun olen sellaisen itse vuotanut ulos. Syntymätöntä lasta saa muistella ja muistoa kunnioittaa, mutta joku roti. Yhteistuhkaus on tässä tapauksessa täysin paikallaan.
[/quote]
Juuri niin! Korni ajatus.
Eikö ihan hiljanen suru riitä? Mitä muuta tarvitaan? Ensimmäisen kolmanneksen keskenmeno
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 13:50"]Huomioithan sitten, että sinulla on oikeus saada vauvasi ruumis haudattavaksi. Jos et ilmaise tätä sairaalassa, se menee eloperäisiin jätteisiin.
[/quote]
Ei! Tämä on ensimmäinen kolmannes. Sikiö ihan pieni kasa. Ei mikään ihminen
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:21"]
Kun tällaista sikiötä "muistellaan", niin mitä siinä oikein muistellaan, kun ei se ole syntynytkään? Ei ole vielä ollut silmin nähtävissä (raskausmahana), ei ole vielä potkinut. Kysyn ihan vilpittömästi.
[/quote]
Muistellan haavetta, omaa kuvitelmaa ja toivetta.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:26"]
ensin mä olen todella pahoillani siitä että joudut käymään jotain noin kauheaa läpi. en voi kuvitella tuskaa mutta voisitiko ajatella että hiljentyisit hetkeksi ja puhuisit ääneen, kertoisit lapsellesi ääneen kuinka häntä rakastat ja tulet aina rakastamaan sekä kaipaamaan ja kertoisit kaiken mitä ajattelet ja tunnet. sitten kun kaikki on lopullisesti ohi, voisit(te) pitää jonkinlaisen, itsenne näköisen muistotilaisuuden. Voimia sinulle äläkä välitä negatiivisista puheista <3
[/quote]
Muistotilaisuus alkuvaiheen keskenmenosta?
Voisitteko olla lainaamatta tuota selvän trollin kirjoittamaa törkyä? Pyysin viestin poistoon ja pyydän myös nuo, joissa sitä on lainattu. Viestin asiasisältö on puhdas nolla.
21