Kokemuksia koiran vuoroasumisesta eron jälkeen?
Olemme olleet asumuserossa elokuusta alkaen. Aluksi koira oli kokonaan puolisolla entisessä kodissa, sitten aloin auttaa välillä ja koira on nyt parasta aikaa neljättä kertaa minulla hoidossa, huomenna palautan. Selvästi nyt koira on rauhoittunut täällä toisessakin kodissa ja on levollinen. Itse asiassa vähän sen puolesta surku, että pitää taas riepottaa toiseen paikkaan.
Koirien vuoroasumisesta ainakin amerikkalaisissa artikkeleissa mainitaan usein, että paikka ei pitäisi vaihtaa usein vaan mielellään 1-4 viikon välein. Itse en mitenkään voi pitää koiraa yksin täällä kerrostalossa yli viikkoa kerrallaan ja sekin tekee tiukkaa, koska koira ei ole vielä kuitenkaan niin rauhassa, että voisin hetkeksikään jättää sitä yksin kotiin (vuokra-asunto, en halua riskeerata ovien raapimista tms.)
Mietin kuitenkin, olisiko koiralle tosiaan tuollaiset pidemmät vaihteluvälit todella aina parempia ja miten sen toteuttaisi. Toisaalta moni koirahan joutuu välillä hoitoon, hoitolaan tai isovanhemmille tms. Ehkä tällainen 3-5 päivää (peräkkäistä, totta kai) kuukaudesta on koiralle ihan ok? Onko kokemuksia koiran jakamisesta eri kotien välillä? (eron tai muun järjestelyn takia, esim. omien vanhempien kanssa koiran omistaminen "puoliksi")
Aluksi minulla ei ollut koiraa yhtään ikävä, mutta nyt kun se on rauhoittunut täällä minunkin luona, tekeekin yllättävän kipeää joutua palauttamaan se taas. Rakkaasta koirasta on yksinasujalle myös paljon seuraa. <3
Kommentit (22)
Sulla on maailman paskin tekosyy roikkua exässäsi, koira.
Get a life.
Höps. Ymmärrän, että monelle koira on vaan eläin ja omistusmielessä tavara. Meille koira on ollut molemmille rakas perheenjäsen ja se omistetaan virallisestikin puoliksi.
Suurin syy koiran hoitovastuun jakamiseen on kuitenkin se, että se on hyvin seurallinen ja aktiivista rotua, 2 h ulkoilua joka päivä + rapsutuksia kaipaava seuralainen on yhdelle ihmiselle kuukaudesta toiseen tosi sitova vastuu. Saa puolisokin välillä olla menossa ilman, että pitää stressata kotiin ehtimistä iltapäivän lenkitystä varten.
AP
Menkää takas yhteen kun sitä nyt kuitenkin kysyit
Vierailija kirjoitti:
Saa puolisokin välillä olla menossa ilman, että pitää stressata kotiin ehtimistä iltapäivän lenkitystä varten.
AP
Puoliso?
Tämä kertoneeni tarpeeksi 😅
Mielestäni kaikkien kannalta hyvä tilanne juuri noin. Koiralla on vakkarikoti ja arki sekä tarvittaessa tuttu hoitaja ja paikka, johon on jo tottunut. En lähtis koiraraukkaa mitään vko-vko systeemiä läpikäymään. Jos asutte lähekkäin, niin voithan lisäksi käydä vaikka kerta viikkoon lenkittämässä koiraa pitkän lenkin.
Ärsyttäviä vastauksia. No, selvästikään ei ole tilanteesta kokemusta, kun pitää moisia kommentoida.
Emme ole palaamassa yhteen, mutta olemme aikuisia ihmisiä, joilla on sivistyneet välit eikä kanssakäynti tuota ongelmaa eron jälkeenkään. Koira on se ainoa lapsi, joka meille suotiin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kaikkien kannalta hyvä tilanne juuri noin. Koiralla on vakkarikoti ja arki sekä tarvittaessa tuttu hoitaja ja paikka, johon on jo tottunut. En lähtis koiraraukkaa mitään vko-vko systeemiä läpikäymään. Jos asutte lähekkäin, niin voithan lisäksi käydä vaikka kerta viikkoon lenkittämässä koiraa pitkän lenkin.
Kiitos vastauksesta. Hyvä, jos olet tuota mieltä. Minustakin tämä tuntuu sopivalta. Sääliksi vaan alkoi käydä juuri nyt, kun koira on selvästi tällä kertaa rauhoittunut täällä ihan eri tavalla ja on tosi levollinen. Mutta tällä varmaan silti jatketaan, koira saa pitää omana varsinaisena kotinaan selkeästi sen, jossa on tähänkin asti asunut.
AP
Koiralle "yhteishuoltajuudesta" on pelkkää harmia. Riepotellaan paikasta toiseen, raasua. Ihmisten itsekkyyttä kun halutaan roikkua eksässä. Jos kummallakaan teistä ei ole rahkeita huolehtia koirasta, antakaa se parempaan kotiin.
Meillä on koira vuoroviikoin kuten lapsetkin. Koira on aina sillä jolla ei ole lapsia. Harmi että koira näkee lapsia vain lomilla mutta paras se silti näin on..
Mun koira on säännöllisesti vanhemmillani hoidossa 1-2vko kerralla. Heillä oli ennen koira itsellään mutta se kuoli ja he eivät ole halunneet ottaa uutta. Mun koiraa he rakastavat ja kysyvät sitä usein hoitoon. Yhteen aikaan kun tein pitkiä työpäiviä ja olin 9h poissa kotoa päivisin, niin koira oli aina ma-pe vanhemmillani ja sitten viikonloput kanssani.
En ole huomannut, että koira siitä mitenkään kärsisi. Pirteä ja leikkisä koira joka lähtee vanhemmilleni aina ilolla ja tulee yhtä iloisesti myös kotiin kanssani.
Kyllä siitä on jomman kumman luovuttava ja suosittelen että sinä. Parisuhdemarkkinoilla on paljon helpompaa ilman koiraa.
Lapset on koiraa huonommassa asemassa. Kukaan ei kyseenalaista lapsen retuuttamista viikosta toiseen kahden kodin välillä. Koirakin saa olla 4vkk yhdessä paikassa. Lapset elävät reppu selässä siellä ja täällä.
Rakille kuula kalloon. Kaikille paras.
Kiitos asiallisista vastauksista! Hienoa kuulla, että teillä osalla toimii hyvin. Uskon, että meilläkin sitten voi onnistua.
Närkästyneille totean vielä, että olin tosiaan valmis luopumaan koirasta, siksi sen aluksi exälle jätinkin, mutta _entisellä_ puolisolla oli sen kanssa liian raskasta yksin, kun kontolleen jäi myös entinen isohko yhteinen koti, joka ei ole kerrostaloasunto. Koiralla kestää tottua uusiin tilanteisiin, joten saatavilla olevista hoitajista olen sille itse huomattavasti parempi vaihtoehto kuin joku täysin vieras, eikä niitä tuolla paikkakunnalla osaavia ole useita tarjollakaan.
Mutta tällä mentäneen siis.
AP
En nyt yhtään tajua. Eikö koira koskaan ollut hoidossa ennen eroa?
Minulla on eri kaupungissa asuva kumppani, jonka luona koirani välillä on ilman minua. Lisäksi koiralla on yksi vakiohoitaja, jonka koira kokee omaksi ihmisekseen. Kun isäni eli, hänkin oli koiran rakas hoitaja.
Asiassa ei ole mitään ongelmaa, kun koiraa kohdellaan hyvin. Hyvä vain, että on tuttuja ja rakkaita hoitajia.
Meillä koira kulkee lasten mukana, viikko/viikko systeemillä mennään. En ole huomannut mitään erityistä käytöksessä, ilolla aina tervehtii sitä, jota ei ole nähnyt vähään aikaan.
Koira on kyllä pennusta asti tottunut olemaan eri paikoissa: kotona, mökillä, välillä hoidossa ja eri ihmisten hoidossa. Ja on tosi helppo koira muutenkin, terve, syö ja nukkuu ja on tyytyväinen, kun vaan joku rapsuttaa ja antaa herkkuja.
Kyllä koira osaa olla omien ihmisten luona vaikka päivittäin vaihtuisi. Ramppaahan monet muutenkin kodin ja kesämökin väliä.
Pitää ajatella koiran parasta. Koira stressaantuu jatkuvasta paikan vaihtamisesta, joten teidän täytyy pitää yhteinen asunto, jossa koira aina asuu. Te muutatte sitten vuoroviikkoina sinne asumaan uusista omista asunnoistanne.
Kävittekö koirienvalvojalla keskustelemassa miten tapaamiset jaetaan?