Voiko lääkärille mennessä kirjaa ylös vihkoon oireet ja ottaa vihkon esille lääkärille vai onko noloa?

Olen kirjannut ylös PEF-arvoja. Ei siinä mitää noloa ole, että listaa oireet. Edelleen ennen keuhkolääkärin vastaanottoa tsekkaan arvot, koska hän kuitenkin kysyy niitä. Parempi muistiinpanot kuin epämääräiset muistelukset, että jotain 400 se viimeksi oli. Se viimeksikin voi tarkoittaa, että puoli vuotta sitten.

Minä joskus piirsin vartalokuva ja siihen merkkasin kaikki kipu ja särkykohtani, sairastan fibromyalgiaa.

Minä joskus piirsin vartalokuva ja siihen merkkasin kaikki kipu ja särkykohtani, sairastan fibromyalgiaa.

Voi. Ei ole noloa. Joskus on vaikea jostain asioista puhua ja kirjoittamalla helpompaa. Pääasia on, että saa kerrottua asiansa ja apua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noloa. Teen itse niin koska häkellyn aina siinä vastaanottotilanteessa ja unohdan asioita.

Juuri näin, itselleni käy samoin. Mun ennätys on, että tein synnytystä varten pienen toivomuslistan. Kun päästiin synnärille, oli jo niin kipeä, että en muistanut koko lappua kun kätilöt sitä kysyivät. :-D Hyvin meni synnytys silti.

Itse näytän oireeni lääkärillle suoraan goolesta. Otan tabletin mukaan vastaanotolle. Googlaan vastaanotolla esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta tai homeallergia ja näytän lääkärille ne oireet siitä tabletilta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjata ei kirjaan!

"Voiko kirjaa ylös vihkoon"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperi ei ole nolo. Mutta vihko on. Syy on tässä: vihkon kanssa vastaanotolle tulevat vaikuttavat pitävän jatkuvasti kirjaa oloistaan ja paljastuvat lähes aina erikoisiksi neurootikoiksi. Ne jotka tulevat paperin kanssa ovat aina vain hyvin valmistautuneita kansalaisia. Eli kirjaa ne jutut paperille. :)

Minä kirjaan verensokerimittaukset, hiilarit ja insuliinipistokset vihkoon, samaan vihkoon kirjaan myös verenpainemittaukset. Pidän välillä ruokapäiväkirjaa. Ensinnäkin se helpottaa vaikeahoitoisen ykköstyypin diabeteksen hoidossa kun voin itsekin selailla muistiinpanoja ja olen saanut kiitosta hoitohenkilökunnalta koska olen näin "neuroottinen" ja kiinnostunut hoitamaan itseäni mahdollismman hyvin. Minua ei haittaa "erikoisuuteni".

On vaivoja, jotka on hyvä kirjata vihkoon ja vaivoja, joiden kirjaaminen isoon vihkoon vaikuttaa vähän enemmän päävialta kuin joltain, mikä vaatii pidempää seurantaa. Kaikkia aivastuksia ei kannata kirjata jatkuvasti, verensokerit taas kannattaa. Äkillisten oireiden kirjaaminen vihkoon ja sen sivun repäisy mukaan lääkäriin on ihan hyvä, ei sitä koko vihkoa tarvise mukaan ottaa. Ellei pyydä lääkäriä tulostamaan hoito-ohjeita, jotka liimaa kotona siihen vihkon sivulle oireiden kaveriksi. Edelliset jutut vihkossa useamman vuoden takaa ei anna aihetta epäillä luulotautisuutta. Vähän sellainen aikuisen neuvolakortti eli terveyspäiväkirja.

Itse pyydän usein kirjallisena hoito-ohjeet, kipuilevana ja huonosti nukkuneena ei aivot ole parhaimmillaan omaksuakseen uutta asiaa, joka pitäisi muistaa.

Y H Y Y Y ON NIIN ITKUINEN JA PAHA OLO KUN KIPUILEN SEN KANSSA ETTEN SAA UNTA Y H Y Y Y JA KAKSI LÄÄKÅRIKÄYNTIÄ VIIKOSSA ON MINULLE LIIAN VÄHÄN Y H Y Y Y 😩😫😩😫😭

Jahas, kiusaajahullu löysi taas tämänkin ketjun.

Vihko tai paperi, kunhan kirjoitat jotain, jos se auttaa sua jotenkin. Lääkärin aivoituksia et voi kontrolloida, joten turha ajatella niitä liiaksi. Vaikka olisit päivän vitsi siellä missä ikinä käytkään, sun vaiva on tärkeintä saada helpottumaan tai poistumaan kokonaan. Kyllä ne potilaille naureskelevat, turha sitä on kenenkään kieltää. Sattumankauppaa oletko juuri sinä yksi puheenaihe vai et.

Vierailija kirjoitti:

Aika ei riitä. Yhdelle lääkärikäynnille on kellotettu 10-15 minuuttia, joka sisältää myös lääkärin jälkikäteen tietojärjestelmään tekemät kirjaukset. Näin ainakin työterveydenhuollossa Terveystalolla.

Miksikö 10-15 minuuttia? Työterveyslääkärille aikavaraus on 10 minuuttia, yleislääkärille 15 minuuttia.

Työterveyslääkärille voi varata myös kaksi aikaa peräkkäin, näin teen itse - saa kaiken kerralla hoidettua.